Onko kenelläkään kokemusta oman lähiomaisen saattamisesta hoitoon pahan maniavaiheen aikana? Henkilöllä on lähes 20 vuoden historia mt-ongelmista ja iän myötä maniat vain pahenevat ja pitkittyvät. Maniassa ei koe minkäänlaista sairaudentuntoa ja käyttäytyy holtittomasti (erityisesti raha-asiat, vaikka on luottotiedoton ja edunvalvonnassa). On myös aggressiivinen ja ei kestä mitään huomautuksia omaan käytökseensä liittyen. Epäilen, että on lopettanut lääkkeiden syönnin ja siksi mania alkanut.
Olen ollut yhteydessä eri viranomaistahoihin, hänen lääkäriinsä jne. ja osastolle pääsy olisi nyt tärkeää. Itse ei suostu lähtemään ja osaa halutessaan olla hyvin vakuuttava ja pistää kaiken esim. perheriidan piikkiin. Mitä voin enää tehdä? Edessä on kuitenkin sotkujen selvittely masennuksen alkaessa.
Olen ollut yhteydessä eri viranomaistahoihin, hänen lääkäriinsä jne. ja osastolle pääsy olisi nyt tärkeää. Itse ei suostu lähtemään ja osaa halutessaan olla hyvin vakuuttava ja pistää kaiken esim. perheriidan piikkiin. Mitä voin enää tehdä? Edessä on kuitenkin sotkujen selvittely masennuksen alkaessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Millä oikeudella olet pakottamassa läheistäsi pakkohoitoon? Ei ihmisiä saa kohdella kuin häkkieläimiä. Maniavaiheiden pitkittyminen ja pahentuminen tuskin johtuvat henkilön iästä vaan jatkuvasta ainekäytöstä. En voi kuin huokaista surusta ja osoittaa sympatiani 'hoidon' uhrille. Ehdottamani apu tuskin sopii ajattelutapaanne, joten en mene aiheessa sen pidemmälle. Kaikkea hyvää teille sinne kuitenkin ja toivottavasti asiat ratkeavat hyvin päin.
"sympatiaa hoidon uhrille" loistava lause, tuen koko sydämmelläni.
Ajattele jos sinun lähiomaisesi olisi panemassa sua väkisin.... johonkin. Empaattisuus on terveen merkki.
No esimerkiksi sillä oikeudella, että se on pitkällä aikavälillä hänen omaksi parhaakseen? Vai olisitko itse mieluummin ilman hoitoa ja lääkitystä siihen asti, kunnes yrittäisit itsemurhaa tai hankkisit sukupuolitaudin, tuhoaisit omasi ja sinua auttavien ihmisten talouden jne.?
Jos olet itse kokenut manian jälkeisen masennuksen, olet varmasti tietoinen siitä että manian aikana tehtyjen törttöilyjen aiheuttama itseinho on lähes sietämätöntä. Onko siis parempi antaa toisen jatkaa holtitonta käytöstään ja samalla kantaa kaikki se tuska, joka on väistämättä edessä?
Muista että kyseessä on kysymys "saako ihminen tehdä itsemurhan, vaiko hänen perheensä päättää asiasta"? Jos ihmisten perheet päättää ihmisten asiasta, ihmisten perheitä pitäisi kiittää aikaansaannoksista.
Kaikenlaista apua saa mielellään ehdottaa, kannattaa tosin huomioida että tällä hetkellä henkilö on oma-aloitteisesti katkaissut välit lähes koko lähipiiriinsä. Avun saattaminen perille omin voimin voi siis olla haasteellista.
Ilmeisesti yleinen konsensus on, että hoitoa tarvitseva tulisi jättää omilleen, kunnes sairaudentunto (maniassa lähes aina olematon) herää jossain vaiheessa? Olenko oikeassa?
Esim. satanismi on vihattua uskontoa, joten miksi ei olisi muu jota itse vastustat muiden hulehtimis lain kysymykseen, koska kaikkihan tietävät että jos on tajuissaan on ok kunnioittaa ihmisen mielipiteitä, mutta miten erottaa hullu ja vapaaehtoinen elämäntyyli.
Just tätä psykiatrian luomaa teennäistä puppua, sairaudentunnoton. Kenen kannalta katsoen sairaudentunnoton?
Luoja partatkoon tätä holhouksen määrää..
Niin kauan kun päät ja aivokemiat sotketaan lääkkeein voi olla sata varma, ettei tule muuta kuin haittaa.
"Sukupuolitaudit.." onneksi ovat lääkkein hoidettavissa. Tämäkö läheinen tai omainen mielummin lääkitsee uhrin aivottomaski zombiksi jotta voi toista hallita? Raukkamaista ja epäreilua.
Koeta puhua järkeä, ei kai nyt kukaan missään tilassa ole niin vietävissä, etteikö tajua pysähtyä.
Aloittaja voisi myös mennä itseensä ja miettiä järjellä onko olemassakaan mitään sellaista kuin mania? Oikeasti tyhmiä ihmisiä on ollut aina.. on myös pettäjiä, heikosti raha-asiansa hoitaivia, on riskinottajia ja irrottelijoita.
Nyt on vain niin, että lääketeollisuus on osunut kultasuoneen keksiessään sairauden bipo ja siihen karmeat kasat lääkkeitä.
Onhan se hiemopaa selitellä tekojaan sairaudella kuin ottaa vastuu elämästään,
Jos järjen puhuminen (esim. kehotus hidastamaan siinä vaiheessa kun ollaan samaan aikaan perustamassa yritystä, ottamassa eläintä ja käyttämässä kaikki rahat materiaan) johtaa huutoon siitä, kuinka olen s*****nan ämmä ja ansaitsen kuolla plus välien katkaisuun, poliiseilla uhkailuun ja soittokierrokseen minun mielenvikaisuudestani, niin on tässä hieman vaikea sitä järkeä puhua. Vai oletko eri mieltä? Oli syynä sitten lääkkeet tai ei, niin onko tämä sitä mitä minun omaisena täytyy ottaa vastaan?
Omaisena kannat vastuun ennenkaikkea itsestäsi, eli hakeudut hoitoon, jossa ammattilaisen kanssa voit purkaa ja käsitellä tunteitasi koskien läheistäsi.
Asia selvä, annan läheiseni huolehtia itsestään ja odotan viranomaisten ottavan minuun yhteyttä jos se on tarpeen. Tällä hetkellä hän ei todennäköisesti käytä lääkitystä, joten asia on niiltäkin osin kunnossa.
Hienoa ymmärtää, että jokaisella on vastuu vain ja ainoastaan itsestään.
Hieman rajuja kommentteja tullut osalta porukkaa näköjään. Huolenpito toisesta ihmisestä ei mielestäni ole ikinä väärin vaan päinvastoin. Kuulostaa siltä, että tilanne on todella vaikea ja sekava. On mahdotonta neuvoa täältä miten jonkun tulisi toimia, kun ei tilannetta voi ymmärtää siinä itse olematta, mutta ehkäpä jotain neuvoja tai näkemyksiä voin jakaa.
Olet toivottavasti tietoinen, että lääkkeet itsessään voivat aiheuttavat maniaa, siis varsinkin jos kyseessä on SSRI-luokan aine. Muiden aineiden mahdollisista vaikutuksista tällaisessa tapauksessa en osaa sanoa. Mikä lääkitys onkaan, se lienee annettu alunperin hillitsemään käytöstä, näin arvaisin. Ikävä puoli mielialalääkkeiden kohdalla on, että ne aiheuttavat lopulta aina vastakkaissuuntaisen kehityksen oireisiin, kun mitä aluksi lähdettään hillitsemään. Tämä tulee esiin monesti vasta pidemmässä käytössä. Jos mielialalääke on ollut käytössä useita vuosia, niiden lopettaminen seinään ilman hidasta alasajoa voi johtaa vakaviin vieroitusoireisiin.
Enpä osaa paljoa muuta sanoa kuin vaan kehottaa pyrkimään yhteistyöhön henkilön kanssa ja välttää painostusta viimeiseen asti, koska sellainen lähestymistapa ei ihmissuhteissa ole pitkäkantoinen tai rakentava. Voimia sinne ja toivottavasti kaikki järjestyy.
Hei vielä. Hieman jarrua ehkä painaisin tässä, vaikka olen kanssasi suurissa linjoissa pitkälti samaa mieltä. Mielialalääkkeet todellakin sotkevat kenen tahansa pään pitkässä käytössä oli henkilö sitten elämänsä voimissa tai niin kutsuttu mielenterveyspotilas.
Mania on silti ymmärtääkseni ihan todellinen mielentila täysin lääkkeettömälläkin henkilöllä, siis sellaisellakin jolla ei ole taustaa mielialalääkkeistä. Erona näyttäisi olevan, että ne jotka saavat mielialalääkitystä manioidensa hillitsemiseksi ovat suuremmassa vaarassa kehittyä entistä maanisimmiksi ajan kuluessa. Jotkut mielialalääkkeet, erityisesti SSRI:t, aiheuttavat itsessään haittavaikutuksena maniaa merkittävälle osalle käyttäjistä joissain kuurin vaiheessa ja näillä lääkemanioilla on tapana ymmärtääkseni voimistua jatkossa. Tämä yleensä tulkitaan virheellisesti 'sairauden' pahentumiseksi vaikka kyse on siis lääkkeen pitkäaikaiskäytön seurauksesta.
Jostain luin, että oikeita aidosta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärisiviä olisi erään alan irlantilaistutkijan mukaan väestössä todellisuudessa noin 1/100 000. Kuitenkin, kiitos runsaan lääketeollisuuden ajaman mainonnan, lisääntyneen mielialalääkekäytön ja psykiatrien harjoittaman diagnoosien tuputtamisen, Yhdysvalloissa tämä luku olisi nykyään 1/50 ihmistä. Lääkekäytön kroonistamat mielialaongelmat, ja lääkeriippuvuudet ovat merkittävä tulonlähde lääketeollisuudelle.
Aloittajalle, kaksisuuntaisuus on periytyvää, joten olisiko teidän mahdollista mennä yhdessä ammattilaisen puheille ilman että kumpikaan ottaa yliotetta toisestaan ja jossa voisitte tasapuolisesti selvitellä asioitanne?
Niin, tässä tapauksessa sukurasite on aivan todellinen fakta, valitettavasti suku on täynnä vastaavia tapauksia.
En itsekään pidä lääkehoitoa ainoana oikeana hoitomuotona ja on surullista, että mt-sairauksia hoidetaan lähes pelkästään lääkkeillä. Olen myös samaa mieltä lääketeollisuuden osuudesta asiaan. Kuitenkin, tällä hetkellä keskusteluyhteys on enemmän tai vähemmän poikki ja sen ollessa auki ns. normaalia keskustelua aiheeseen liittyen on mahdotonta käydä. Toisin sanottuna pelkästään sen asian hyväksyminen, että tila ei nyt ole normaali on liikaa. Tähän voisi taas heittää että kuka määrittelee normaalin, mutta minulle normaali ei ole aggressiivista huutoa ja haistattelua. Tiedän myös, että se ei ole kyseisen ihmisen tavallinen kommunikointimuoto.
Tämän keskustelun tarkoituksena oli saada joitain vinkkejä siitä, kuinka omainen voisi auttaa huonossa voinnissa (lue: ei hänelle normaalissa) olevaa läheistään. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että omaisen olisi lähinnä parasta pysyä poissa tieltä. Huoli on kuitenkin kova, mutta keinojen ollessa vähissä etäisyys on kai ainoa vaihtoehto jo oman hyvinvoinnin kannalta.
"Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että omaisen olisi lähinnä parasta pysyä poissa tieltä. Huoli on kuitenkin kova, mutta keinojen ollessa vähissä etäisyys on kai ainoa vaihtoehto jo oman hyvinvoinnin kannalta. "
Näin on lähes kaikkien psyykensairauksien/häiriöiden kohdalla. Omaisten vääränlainen holhoaminen vaikeuttaa ja pitkittää vain asioiden eteenpäinviemistä, mikä käytännössä on surullista, muttei toinen aikuinen voi aikuisen ihmisen puolesta päättää mikä hänen mielestään tälle olisi parasta kullakin hetkellä. Jos ei ole alaikäisestä kyse ja henkilöllä itsellään on vähänkään järkeä päässään eikä ole psykoottinen hän osaa hakeutua hoitoon itsenäisesti, näin olettaisin. Luulen hänen hakevan itselleen apua lähiaikoina. Jos koettaisitte vielä sellaista keinoa, ettette puutu hänen asioihinsa ollenkaan, mikäli ei uhkaile suoranaisesti itsemurhalla, jolloin voi soittaa päivystävän psykiatrin ja poliisit paikanpäälle katsastamaan tilanne. Tsemppiä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Välillä tuntuu, että asian jättäminen niikseen helpottaisi kovasti. Ko. ihminen saattaa kuitenkin olla jatkuvassa yhteydessä (silloin kun tilanne ei ole täysin tulehtunut), joka on myös kuluttavaa. Tavallaan hän haluaa siis, että lähipiiri pysyy erossa hänen asioistaan, mutta samalla on oltava jatkuvasti tavoitettavissa.
Eli jos haluaisi itse pysytellä pois tieltä, kuinka saada tästä molemminpuolista?
Mikäli ei tahdo tehdä yhteistyötä kannattaa pitää puhelimet jonkin aikaa kiinni mitä ennen ilmoittaa hänen voivan hakeutua päivystykseen koska vain mikäli ei pärjää yksin. Tilanne ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen jos uhkaa itsemurhalla jatkuvasti. Korostaisin vielä, että aikuinen ihminen vastaa itsestään eikä kukaan muu voi tähän ryhtyä ellei ole niin sairas, että tarvitsee edunvalvojan, jota lähiomaiset voivat tämän puolesta hakea tarvittaessa.
Nämä ovat vain minun neuvojani, en ole ammattilainen mutta paljon kokenut.
Oletteko ottaneet viimeisimpään hoitopaikkaan yhteyttä missä hän aiemmin ollut hoidossa? Voisiko hoitotaho yrittää tehdä yhteistyötä läheisenne kanssa sijastanne?
Mä laittaisin faktoja tiskiin. Kirjottaisin nimettömän kirjeen ja laittaisin postiluukusta sisään. Siinä perustelisin että miksi henkilön pitäisi hakea hoitoon. Voit kirjoittaa tyyliin Manian oireet: 1. Rahan holtiton käyttö. Ja perustella sitten miksi henkilö on holtiton rahankäytössään. 2. Ärtyneisyys jos joku kysyy/mainitsee tilasta. Ja siis perustella konkreettisesti että mitkä asiat viittaa siihen että hänellä on maniakohtaus päällä.. En sit tiedä voisko tämmöinen kirje aiheuttaa vaikka vainoharhoja niin sekään ei ehkä olisi hyvä. Ehkä joku uskaltaisi kirjoittaa kirjeen omalla nimellään ja antaa ihan vaikka käteen..
En ihmettele jos henkilö suuttuu sulle loppuiäksi jos toimitat hänet pakkohoitoon. Voit lukea ihmisten kokemuksista suljetulta osastolta, enpä haluaisi itse mennä, tuskin sinäkään. Vaikea tilanne kyllä kaikenkaikkiaan. Tiedätkö mitä lääkkeitä henkilö söi? Jos ssri:tä, niin pitäis rinnalla olla myös mielialan tasaaja. Mulla pelkkä paniikkihäiriö en halunnut terapiaan, sisko sanoi et hän yrittää toimittaa mut väkisin hoitoon.. no tiesinhän minä että se ei ole mahdollista, mut siskon kanssa ei kyllä välejä ole vielä tänäkään päivänä.. on se niin kuivakka ja kaikkitietävä henkilö, sais ite mennä hölläämään pipoa pariksi päiväksi..