Hei. olen 13-vuotias poika ulvilasta ja minulle kävi lähiaikoina ylättävä tapaus. Minua on kiusattu 1. luokalta asti kuudennelle luokalle asti, mutta seiskalla on kiusaus lieventynyt. onneksi. olen tykännyt videopelien pelaamisesta ja tein sitä aivan liikaa, melkein koko kesäloman 10 tuntia päivässä. Mutta samalla kun loma loppui sain bannit ainoaan hyvään videopeliin (dota 2 jos jotain kiinnostaa), eli siis olin tehnyt jotain sen sääntöjen vastaista ja en voinut pelata viikkoon. no sitten kävi niin, että päivä sen jälkeen ihastuin yhteen tyttöön ja koska minulla ei ollut melkein yhtään kaveria kulutin kaiket päivät hänen kuvansa katsomisella. Mutta yllättävä käänne tapahtui tässä: eli jostain syystä vain kadotin haluni kaikelle pelaamiselle vaikka olin riippuvainen siitä. (samassa riippuvaisuus itsetyydytykselle katosi, mutta se nyt ei liity tähän :o). mutta nyt tunnen itseni hyvin yksinäiseksi, ja kaipaan seuraa ja kavereita, ja tälläkin hetkellä melkein itken asialle. Osaisiko joku selittää minulle että mistä tämä tunne minulle yhtäkkiä tuli? Olenko jotenkin sosiaalisessa puutteessa ta onko tämä ohimenevää? olen myös hyvin ujo kaikkia tyttöjä kohtaan, enkä keskustele heidän kanssan melkein lainkaan. Ja sosiaaliset taitoni eivät ole parhaita. (suomennos: NE OVAT TÄYSIN PASKOJA JOS NIITÄ EDES ON) Auttakaa minua, melkein harkitsin jo itsemurhaa. ja millekkään terapeutille en kehtaa mennä, vaikka mikä olisi, ihan sama vaikka tähän tulisi 100 siihen liittyvää kommenttia... olen epätpivoinen ;(. ja nyt aloin itkemään....
Tarvitsen vastauksia (lue loppuun)
ihminen12345
11440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on käynyt vähän samanlainen juttu. Olen kyllä paljon sua vanhempi, mutta myös aika yksinäinen. Tapailin viime kesänä yhtä miestä ja meillä oli tosi kivaa. Sitten kun se meni poikki niin tuntu ihan kamalalta tulla yksin kotiin. Ei ollut kuin se tietokone. Ennen se tuntui ihan ok "kaverilta", mut kun sai viettää toisen ihmisen kanssa aikaa niin sen jälkeen tuntui tosi p.askalta siirtyä takaisin tietokonemaailmaan.
Eli ois hyvä jos saisit hankittua kavereita/tyttöystävän, joiden kans vois tehdä kaikkee muuta kivaa ja pelailu jäis vähemmälle.
Ehkä joku harrastus auttas, mikä muu sua kiinnostas kuin tietsikkapelit?
Esim. joku urheilukerho tai joku?
No, harrastan sukellusta, ja muusta urheilusta en edes ole kiinnostunut. Ja tyttöystävää en luultavasti saa ellei joku ihme tule, johtuen ihan siitä että on paska ulkonäkö ja olen ylipainoinen, joten kukaan ei kiinnostu ulkolnäöstäni ja tiedän että ei sitä kumppania ihan ulkonäön perusteella valita, mutta koska itseltäni puuttuu sosiaaliset taidotkin. Ja kavereita voisin koittaa hankkia,eli yritetään. Kiitos tästä asiallisesta vastauksesta, ihmettelen ettei joku tullut huutamaan esim HAHAHAHAHAHA VITUTTAAKS tai MEE HOITOLN, niin on käynyt kaikilla muilla foorumeilla, ja ne masensivat vielä enemmän.
Ei kannata liian ehdoton olla niille muillekkaan jutuille. Parempi se on kokeilla ja silleen kunnolla "kokeilla".
Ulkonäköjuttuihin ja seurusteluasioihin ei kannattaisi liikaa laittaa huomiota. Valtaosa ihmisistä seurustelee ensimmäistäkin kertaa vasta yli 20 vuoden iässä.
Muutenkin tyttöjen/naisten ajatussuunta perustuu tuossa iässä eniten ulkonäköön ja myöhemmin muutkin jutut saavat enemmän merkitystä.
Semmonen tuli mieleen, että muuttahan sekinpäiviä, kun on aloittanut yläasteen. Ala-asteella kuitenkin on ollut erilaista. Jos jostain, vaikka netistä, löytäisit murrosikään liittyviä asioita, emmehän jää lapsiksi, tulee kaikenlaista, ja etsisit keskusteluistakin, täältä tai tuolta nuortenpalstalta , mitä joku toinen ajattelee, muista kertoa luottoihmiselle, mummi, äiti tai joku muu, mene uloskin välillä, hyvä terveyskin vaikuttaa, tsemppiä
Hei Aloittaja. Toivon, että saat nyt kärsivällisyyttä kestää (itseäsi) vähän aikaa niin että saat aikaa tasoittua eli rauhoittua. Musta tuntuu, että sinun tilanteessasi ihan normaalia tunne-elämän ja myös tapojen ja tottumusten heiluntaa. Sanalla sanoen etsit itseäsi, kuten pitääkin.
Entäs jos nyt tarttuisit johonkin niistä asioista tiukimmin, minkä tiedät olevan kaikkein tärkeintä ja jospa osaisit keskittyä yhteen, kahteen, kolmeen asiaan vaan kerrallaan. Älä säikähdä tunteidesi heiluntaa. Tooosi hyvä olisi sun saada jutella nyt jollekin vanhemmalle samaan tapaan kuin tässä hyvin itseäsi kuvasit. Varmaan sinua kaikenlainen epävarmuuskin ahdistaa, mutta en usko sinulla olevan sinänsä suurta hätää lopulta.
Kyllä minäkin, vaikka paljon vanhempi olen, usein ihmettelen, miksi asia, joka ajallaan oli kiva ja halutti kovin, niin se yht'äkkiä kuin sammuu, menettää merkityksensä. Sanoisin kokemuksesta, ettei sillä sinänsä väliä, meidän tarvii vaan sitten etsiskellä uusia juttuja elämään. Kaikki ajallaan, sekin sinun on hyvä nyt muistaa, nyt tuossa iässä. Kyllähän muutokset elämänssä sinänsä myös hyväksi on?
Kivaa että saan rakentavaa palauteta edes jostain :) tuntuu heti paljon paremmalta. Kiitos kaikesta rakentavasta palautteesta :)
Tuossa iässä ei ehkä kannattaisi liikaa uhrata ajatuksia esim. seurustelukumppaneille, koska hyvin harva seurustelee ja monet tekevät sitä vain sen takia, koska julkisuus ja muut tekijät siihen painostavat.
Vaikka aika tuntuu olevan ns. "nyt" niin ennen kaikkea kannattaisi panostaa sellaisiin asioihin joista olisi hyötyä jatkossa.
Suosittelisin panostamaan mm. koulunkäyntiin, lukemiseen (kirjastot), liikkumiseen (erilaiset urheilemiset jne.), sekä harrastustoimintaan.
Sosiaalisemmaksi voisit kokeilla lähteä pienin askelin. Yksinkertaisilla jutuilla esim. tervehtimisestä ja yksittäisten asioiden kyselyistä jne.
Terapeuttia ei kannata mitenkään poissulkea kuvioista. Koulun terveydenhoitajilla on vaitiolovelvollisuus ja voit saada joitakin vinkkejä asiaan. Samalla tavalla myös kun opit keskustelemaan tuollaisissa tilanteissa, niin osaat varmaankin jatkossakin ilmaista ja keskustella asioista paremmin.
Ihan ensimmäiseksi, sä oot vielä niin nuori ja siinä iässä kun tapahtuu muutoksia elämässä, että älä ainakaan sitä itsemurhaa suunnittele, tilanteesi voi olla täysin toisenlainen vaikka parin vuoden kuluttua. Murrosikään voi liittyä monenlaisia vaikeuksia ja uskon että sun tämänhetkiset fiilikset osittain johtuu iästäsi.
Se että pelaat noin paljon voi johtua siitä että pakenet ikäviä asioita hukuttautumalla pelien maailmaan, eikä se ole outoa vaan aika yleinen ongelma, eikä kannata syytellä itseään siitä, koska sulla ehkä on paha olla kun ei ole kavereita jne.
Vaikka tytöt on jo alkanut kiinnostaa, niin tuossa iässä tyttöystävän hankkiminen ei ole niin ajankohtaista, ehtii sitä seurustelemaan myöhemminkin. En tarkoita ettei saisi seurustella vaan että älä turhaan sure sitä ettei ole vielä tyttöystävää. En muutenkaan usko että seurustelu olisi ratkaisu yksinäisyysongelmaan, vaan pikemminkin se hyvien ystävien löytäminen.
Mitä niin kauheaa terapiassa sitten olisi, ettei sitä voisi ainakin kokeilla? Jos pelkäät sitä että olisi jotenkin noloa mennä, niin ei siitä saa tietää kukaan muu kuin korkeintaan sun vanhemmat.
Voisit kuitenkin yrittää vähentää pelaamista ja kokeilla vaikka sellaisia harrastuksia, joista löytyisi kavereita. En tiedä oletko jo yläasteella(?), ala-asteelta siirtyminen yläasteelle voi olla hyvä mahdollisuus hankkia uusia ystäviä.
vielä lisäisin, että voisithan mennä vaikka koulussa terkkarille tai kuraattorille juttelemaan, ne osaisi varmasti auttaa.
Kiitos neuvoista. Ja yläasteella ole jo, mutta jos luit tarkasti sanoin että en edes halua enää pelata. Tiedän että se seurusteleminen niin tärkeää tässä iässä oo, mut teki mieli vaan kertoa siitä jollekkin, ja tää on paikka missä kukaan ei tunne mua. Ja olen jo pari kaveriakin saanut :)
Ihminen voi muuttaa elämänsä suuntaa tahdollaan jos tahtoo. Huomioitavaa on lähinnä onko valitsemasi muutosta kaipaavat asiat hyödyllisiä, toisin sanoen turvaako muutos sinun kehitymisen ihmisenä kohti onnellisempaa elämää. Asioilla on aina negatiivinen puoli sen takia että huomaat sen positiivisen puolen. Riippuvuutta on sen vuoksi että ymmärtäisit mitä on todellinen vapaus. Sotia on sen vuoksi että olisi rauhaa. Kiusaamista on sen vuoksi jotta olisi hyväksyntää. Kiusaamisesta pääset eroon hyväksymällä itsesi sata prosentisesti tässä elämässä. Hyväksyntä ei tule kello kaulassa oven taakse koputtamaan, vaan se tahtoo huomiosi. Älä pidä kiirettä koska olet nuori ja osa ihmisistä ei koskaan hyväksy itseään elämänsä aikana. Se tarkoittaa jännityksen seuraamista elämässäsi ja menemistä sinne painotan ilman odotuksia ja minkä ajattelu tunnet itsellesi tuottavan sydämmen tykytystä ja värinää sisälläsi. Se on polku onnelliseen elämään. Mitä on "jännitys"? "Jännitys" on kehon ilmaisema tunne aivopuoliskolle tahdosta toteuttaa tunne fyysisessä maailmassa ilman odotusta lopputuloksesta. Se tarkoittaa tunteelle antautumista ja sen hyväksymistä täydellisenä kokonaisuutena tai vaihtoehtona ajatukselle mitä odotti.
Kysyit minkä vuoksi tyttö sai aikaan pääsyn eroon riippuvuuksista on että tunnet olevasi kokonainen ajatellessasi tyttöä. Nainen on luotu miehen kylkiluusta ja mies tarvitsee naista yhtälailla kuin nainen miestä. Pystyisitkö liikkumaan kokonaisvaltaisesti ilman kylkiluuta? Ja vielä että surua on sen vuoksi jotta olisi onnea. Elämässä täytyy olla onnellinen ja olet sen varmasti ansainnut. Muutos lähtee aina itsestä ei muista, kun muutat itseäsi niin ympärillä olevat toiset ihmiset muuttuvat. Jos haluat hyväksyntää naisilta ja miehiltä niin hyväksy itsesi. Seuraa sydäntäsi.