Otsikko on lainattu tämän päivän Hesarin kulttuuriosastosta, jossa on arvostelu Kjell Wästön tänään julkaistavasta uudesta romaanista "Kangastus 38".
En ole ymmärrettävästi vielä lukenut kirjaa, mutta jo pelkkä kirjan arvostelu kouraisi syvältä sielun sopukoita.
Kirjoilla ja nimenomaan hyvillä kirjoilla on tärkeä tehtävä meidän ihmisten elämässä. Tässä tapauksessa kirja tuo ikään kuin menneet ajat elävinä mieleeen. Ne toimivat todellakin aikakoneena.
Tuskin maltan odottaa saadakseni Wästön uuden kirjan käsiini ja kun sen saan, niin varmaa on se, että luen kirjan yhtäsoittoa, olipa kirja miten paksu tahansa.
Kjell Wästön edellinen menestysromaani oli "Missä kuljimme kerran". Romaanin kehyskertomuksena oli 1900-luvun alun traagiset tapahtumat ja nimenomaan Helsingissä. Kirjailijahan on Stadin kundi.
Olen lukenut sen kirjan kolme kertaa ja aina siitä on löytynyt jokin uusi vivahde, joten hyvä kirja kannattaa lukea uudelleen parikin kertaa.
Jo sen kirjan luettuani olisin ollut valmis myöntämään Kjell Wästölle Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Finlandia-palkinnon se kirja voitti.
Hesarissa olleen kirjaarvostelun mukaan Kjell Wästön uuden romaanin kehyskertomuksena on elämänmeno Helsingissä juuri enne Talvisotaa. Vuonna 1938, kun mm. Helsingin Olympiastadionilla pidettiin avajaiskilpailut.
Kirjoja on moneen lähtöön. Minä olen aika valikoiva kirjojen suhteen. Edellinen suuri kirjailijanimi oli luettelossani Väinö Linna. Sitä edellinen oli Mika Valtari ja nyt on Kjell Wästö.
Netti on paljolti syrjäyttänyt printatut mediat, kuten sanomalehdet ja kirjat. Mutta hyvää kirjaa ei voita mikään.
En ole ymmärrettävästi vielä lukenut kirjaa, mutta jo pelkkä kirjan arvostelu kouraisi syvältä sielun sopukoita.
Kirjoilla ja nimenomaan hyvillä kirjoilla on tärkeä tehtävä meidän ihmisten elämässä. Tässä tapauksessa kirja tuo ikään kuin menneet ajat elävinä mieleeen. Ne toimivat todellakin aikakoneena.
Tuskin maltan odottaa saadakseni Wästön uuden kirjan käsiini ja kun sen saan, niin varmaa on se, että luen kirjan yhtäsoittoa, olipa kirja miten paksu tahansa.
Kjell Wästön edellinen menestysromaani oli "Missä kuljimme kerran". Romaanin kehyskertomuksena oli 1900-luvun alun traagiset tapahtumat ja nimenomaan Helsingissä. Kirjailijahan on Stadin kundi.
Olen lukenut sen kirjan kolme kertaa ja aina siitä on löytynyt jokin uusi vivahde, joten hyvä kirja kannattaa lukea uudelleen parikin kertaa.
Jo sen kirjan luettuani olisin ollut valmis myöntämään Kjell Wästölle Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Finlandia-palkinnon se kirja voitti.
Hesarissa olleen kirjaarvostelun mukaan Kjell Wästön uuden romaanin kehyskertomuksena on elämänmeno Helsingissä juuri enne Talvisotaa. Vuonna 1938, kun mm. Helsingin Olympiastadionilla pidettiin avajaiskilpailut.
Kirjoja on moneen lähtöön. Minä olen aika valikoiva kirjojen suhteen. Edellinen suuri kirjailijanimi oli luettelossani Väinö Linna. Sitä edellinen oli Mika Valtari ja nyt on Kjell Wästö.
Netti on paljolti syrjäyttänyt printatut mediat, kuten sanomalehdet ja kirjat. Mutta hyvää kirjaa ei voita mikään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjaa ei voita mikään digitaalinen tuote, sillä kirja on aito, käsin kosketeltava , aarteena säilyvä - kuten hyvä ystävä. Kirja vaatii hiukan enemmän kuin ääni ja kuva, mutta se antaa myös enemmän liikkumavaraa mielikuvitukselle ja tulkinnoille. Se haastaa pohtimaan ja peilaamaan lukijaansa kirjan henkilöihin ja tapahtumiin. Hyvän kirjan pariin voi hakeutua aina uudelleen ja uudelleen, se avaa aina uusia puolia itsestään, sieltä löytää kaikupohjaa omille tunteilleen. Kirjan lohdullisuus on siinä, että voi löytää samoin tuntevia, kärsiviä ja iloitsevia ihmisiä , heikkouksia ja vahvuuksia, ihmisenä olon eri puolia. Kirja voi tarjota ratkaisuja tai ainakin ajttelemisen aihetta elämän kriisivaiheissa.
On vaikea nimetä näistä elävistä kirjailijoista ehdotonta suosikkia, monenlaista kirjallisuutta tarvitaan. Tarvitaan suuria, koko kansakuntaa käsitteleviä kertomuksia ja yksilön kehityskertomuksia. Raskaitakin aiheita keventää ja elävöittää ilmeikäs kuvaus . Hyvä kirjailija osaa yhdistää nämä, kuten Westö kirjassaan Missä kuljimme kerran. Suomessa on vahva maaseudun kuvaajien perinne, sieltä nousi ainut nobelistimme F.A. Sillanpää. Sillanpään teoksissa ihminen ja luonto ovat yhtä. Kaupunkikuvaus on meill melko nuorta, Westö on varmaan yksi uranuurtaja tässä. Tarvitaan paljon taustatyötäkin, että kaikki on aitoa ja "oikein", vaikka kirjailijalla taiteellinen vapaus onkin.
Varmasti luen tämänkin, jonotan kärsivällisesti kirjaston kirjaa. Kiitos Suomen kirjastolaitokselle, kiitos myös peruskoululle, joka kasvattaa maailman kärkilukijoita.
Kjell Wästön kuvaama aikakausi Missä kuljimme kerran, tuo elävästi esiin kotikaupunkini elämää, ennen omaa aikakauttani, vieainekin elementteineen.
Sitävastoin tämä uusi kirja käsittelee omien vanhempieni miljö'tä, ja aikaa ennen maailmansotaa -39, jolloin olin jo syntynyt. Lähihistoriaa on harvoin kuvattu samalla tuntemuksella, kuin pääkaupungissa vaikuttanut kirjailija. Varmasti haluan lukea myös tuon uutuuden.
Toinen 6- osainen kirjasarja joka kiinnostaa on norjalaisen Karl Ove Knausgård'in Taisteluni, joskin aihepiirin raskas itsetilitys asettanee haasteen kestävyydelleni:) Ensimmäisen osan jälkeen sen sitten koen.
Syksyn tulon myötä herää ajatus kodikkaista lukuilloista hyvän kirjan äärellä, huopa polvilla ja teelasi ulottuvilla:D
Kun edellä blogissani luettelin muutaman oman luetteloni kärkikirjailijan, niin tottakai unohtui yksi suuurista, nimittäin Veikko Huovinen.
Huovinen oli satiirikko suutella ässällä. Satiiri tuo pikkuvittuilun laji on vaikea. Siinä täytyy kirjoittaa taiten, että ei syyllistyis isoon vittuiluun, mutta kuitenkin niin, että se puree.
Onhan niitä varmaan muitakin ns. suuria nimiä, mutta niistä sitten joskus toiste.
Tämä Wästö,vaiko Westö, on ruotsin kielinen, meille siis käännöskirjallisuutta.
Mutta enemmän tykkään Arto Paasilinnan kirjoista.Aika mustaa välillä,mitähänn lajia onkaan
Veijariromaanejahan ne ovat enimmältään. Monta naurua on tullut niitä lukien naurettua.
"Missä kuljimme kerran" oli myöskin TV:ssa sarjana, mutta kirjana oli parempi, se täytyy sanoa. Kirjaa lukiessa jää enemmän tilaa mielikuvituksille ja ajatuksille. Minäkin luin kirjan antaumuksella ja aioin lukea sen uudelleen, kunhan sen käsiini saan. En osta enää kirjoja, hyllyt pursuaa entisistäkin.
Tähän uuteen kirjaan on mielenkiintoista tutustua, mutta kirjaston jono saattaa olla hyvinkin pitkä. Sitä saa odottaa. Tuosta ajasta on myös kirjoitettu paljon ja on mielenkiintoista nähdä, millaisen kantin Westö ottaa tuohon aikakauteen.
Minuu harmitti se Vestön uskonnollisuus. Kun hän kirjoittaa ja ajttelee, ehkä siitä selkenee. Enemmän hyvä kuin huono tyyppi. Jo 52v. Nuoremmalta näyttää. Nostan purkista suuhuni vielä yhden savustetun, öljyyn pakatun kilohailin
Kjell Wästö on suomenruotsinkielinen suomalainen.
Maininnan ansaitsee myös, että Kjell Wästö on nimitetty Stadin Slangi ry:n toimesta vuoden 2007 "Stadin kundiksi".
Se on arvonimi vailla vertaa. Mm. ent. presidentti Tarja Halonen on nimitetty "Stadin Friiduksi".
Hyviä tyyppejä kaikki nuo kolme V e s t ö, Halonen ai se kolmas?
Se nimi on Westö.
Anteeksi, tietysti Westö. Koko päivä on mennyt aika pöllssä.