Kannatus

Puolueen "juuret" ovat itsepintaisen puoluepolitiikan jääräpäisessä noudattamisessa ja jatkuvassa sotajalalla olemisessa muita ja kansaa vastaan.

Omat saavutetut edut "hallinnossa" vievät lähes kaiket voimavarat ja viimeaikaisten mielipidemittausten mukaan myös kannattajakunnan.

Demareiden ongelmaksi ovat muodostuneet myös osittain väärät valinnat ehdokasasetteluissa. Luulisi Jutankin tajuavan, että pulleat purjeet ja mahtava peräsin eivät enää valtionvelan kasvua pysäytä.

Tuskin Jungnerin mustasta avoautostakaan on muuhun, kuin mopotyttöjen jahtaamiseen Espalla.

Tuota aivan oikeaa analyysiä ja päätelmää täydennän toteamuksella, että suuri vikaraiteelle lähtö tapahtui, kun Suomi liittyi EU-jäseneksi. Ja kaikkein suurin virhe oli luopua omasta valuutasta, Suomen markasta. Sinänsä on inhimillistä, että kansainvälisen työväenliikkeen osaksi itsensä tuntenut ja tunteva suomalainen vasemmisto sdp mukaanlukien lähti EU-systeemiin intoa puhkuen liepeet liehumalla ja näköjään pitää siitä virheratkaisustaan kiinni kuin uskovaiset neitseellisen syntymän ja taivaaseen astumisen opinkappaleista. Siinä hartauden harjoittamisessa Koti-Suomi on jäänyt toissijaiseksi kansainvälisyyden jumaloimisen takia.

Vasemmistoliitto sentään avoimesti liputtaa ihmisoikeuksien puolesta.

Puolueen johdossa olevilla akateemisilla akoilla ei ole mitään kosketuspintaa SDP:n perinteiseen äänestäjäkuntaan.