.. yksin vai toisen kanssa jonka kanssa en voi koskaan olla saman katon alla oikeasti. Meistä ei tule perhettä, se on yhdessä todettu (koska lapsia molemmilla). Viihdymme yhdessä ja rakastamme toisiamme.Haluaisin oll ahänen kanssa mutta toisaalta haluaisin miehen jonka kanssa voisi oikeasti elää elämänsä loppun asti ja olla yhteinen koti ym. Älkää ehdottako uusperhettä, se ei meidän tilanteessa tule onnistumaan. Onko jollain antaa neuvoja? Tietenkin itse nämä on päätettävä mutta keskusteluapua ei juurikaan ole tarjolla.
olisiko parempi olla..
mitä tehdä!??
5445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oliko ero lastesi isästä aivan välttämätön?
Miksei uusperhe tule teillä onnistumaan?? Onnistuuhan se monella muullakin
Tyytyisin tilanteeseen ja nauttisin siitä mitä suhteelta tällä hetkellä saa, täydellisyyttä on turha elämältä hakea. Ja voittehan sitten elää saman katon alla, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Hyvä muuten, että aina ei olla perustamassa uusperhettä suin päin, vaan ajatellaan etukäteen toimiiko se vai ei.
Meillä uusperhettä ei tule juuri siitä syystä että molemmat ajatellaan asiasta samalla tavalla. Kun lapsille on yksi noin valtava shokki tullut niin mitä se olisikaan jos lapset joutuisivat vielä sopuetumaan uusiin perheenjäseniin. Ei vaan mene meidän ajatusmaailmaan tuo. Minusta se olisi lapsia kohtaan niin väärin. Mutta silti välillä mietin, olisiko minua varten joku lapseton mies joka hyväksyisi meidät kolme? Kaipaan kuitenkin toista ihmistä vierelleni joka päivä ja jos totta puhutaan niin auttamaan arjen asioissa ja lasten harrastus ym jutuissa.
ei voi olla totta..etitäänkö oikeesti miestä auttamaan arjen asioissa ja lasten harrastus ym.jutuissa..itse olen totaalinen yh ja en kyllä todellakaan kaipaa lasten harrastukeseen miestä..enkä heille isäksikään. Mutta miestä kaipaan yksinäiseen sänkyyni,aikuisen naisen aikuisiin tarpeisiin,arkeen siinä rinnalla,ei työviomana,ei orjana kumpikaan vaan kunnioitamaan toista ja toisen menneisyyttä sellaisena kuin kumpikin on valintansa aikoinaan tehnyt,ei katumaan eikä moittimaan kummankaan lapsen toista vanhempaa..sekin onnistuu,mutta sen sanon etten halua kaupantekijäisenä anoppia/appiukkoa siihen rinnalle arkeen,vain ainoastaan vierailuille,juhlatilaisuuksiin ja silloin kuin molemmille osapuolille se on mukavaa..ja sen säännön sanon kaiken kauniin keskelle,minä olen se joka on tärkeä,sitten aletaan rakentamaan muita tärkeitä,kuten minä pidän miestä tärkeänä ja sitten mennään yhdessä katsoen että toiset ovat myös onnellisia siinä,ei lasten harrastukset ja kaikenmaailman riennot ensin..ei tosiaankaan,se pilaa rakkauden .