Narsistin erottaminen kivasta kaverista

Kellään ei voi olla satoja kavereita,mutta kai se nyrkkisääntö pätee että kovaäänisin vitsiniekka ja itsevarman oloinen konhottaja ei ole se kaikista mukavin,vaikka siltä alussa voi tuntuakkin.
Ei se välttämättä narsistikaan ole,mutta jonkinlaiseksi muuksi huuhaa kaveriksi voi sitte osoittautua myöhemmin .

Olen miettinyt tuota samaa. Tiedän yhden tuollaisen, jolla on satoja kavereita ja hänessä on narsistisia piirteitä, mutta olen varma, että ei ole narsisti. Narsistissa on tiettyä kovuutta, jota ei voi olla huomaamatta, kun paremmin tuntee. Narsistilla ei ole empatiakykyä, ja se näkyy hänestä jotenkin, kun osaa etsiä...

Tuo kaveri, josta puhun, hänessä on tiettyä sitkeyttä ja sinnikkyyttä, kuten hän myös oikeasti viihtyy ihmisten seurassa. Narsisti on sellainen naamioihminen, vähän säikkykin, hän pelkää että hänen juonensa paljastuu ja siksi hän ei oleile rennosti ihmisten seurassa useinkaan pitkään, vaan hän keräilee ihmisiä ja kaveripiiri on kokoelma.

Itse olen pohtinut Facebookia. Joillakin on satoja kavereita. Esimerkiksi 15 vuotta vanhemmalla veljelläni on noin 300 kaveria, mutta onhan noin 50 vuotiaalla rutkasti ollut aikaa tutustuakin ihmisiin: on ollut muutamia työ- ja opiskelupaikkoja, aktiivisena urheilun harrastajana tutustuu ihmisiin jne. Ja voin vannoa, että veljeni todellakin tuntee nämä ihmiset, eivätkä ole mitään hoviväkeä.
Minusta ikäkin on aika määrittävä tekijä tässä. Jos parikymppisellä on 700 kaveria, voi todellakin jo miettiä, että mikä järki siinä on. Kyse ei ole välttämättä narsismista, vaan narsistisesta kulttuurista. Esimerkiksi työpaikalla verkostoidutaan, se on tämän pvän kulttuuria. Ei ihme, että monet asiat on retuperällä, kun ihmiset hoitaa vain ihmissuhdeasioita siellä, eivätkä tee töitä.
Toki näitä narsistejakin löytyy, jotka hankkivat mahdollisimman paljon hoviväkeä ja uhreja, joita sitten lauman avulla savustetaan ulos ja haukutaan.

Mitä väliä mikä ihminen on, jos hän ei aiheuta kipua, ahdistusta ja pahaa oloa sinulle ja muille.