Ahdistus-Paniikki

Et varmastikaan itse sairasta paniikkihäiriötä.....

Itselleni on diagnosoitu kyseinen vaiva ja listalla olevat asiat todellakin ovat auttaneet minua niin paljon. Aloitin oireiden puhjettua joogan, joka paransi jännitysniskani ja alaselän kivut. Samalla huomasin, ettei minun tarvitse ns pelätä paniikin oireita, sillä joogaamisella saan ne kuriin tosta vain. Aloitin myös säännöllisen syvärentoutumisen (googlettakaa mielenlataus) jokaikinen ilta ja uneni palautui pikkuhiljaa. Ajatelkaa, olin eilen tenttisalissa kaukana ns tukihenkilöistä ja huomasin ahdistukseni nousevan: aloin tekemään mielessäni kenenkään huomaamatta mielikuvaharjoittelua ja syvähengitin pallealla pari kertaa ja syke laski normaaliin ja pystyin keskittymään tehtäviin ja palasin kotiin hymyssä suin:) Hieronta auttoi minua avaamaan jännitysniskani ja poistamaan huimauskohtaukset, joita olen aina inhonut ja pelännyt. Syy siihen miksi paniikkioireeni puhkesivat oli vaikea leikkaus yhdistettynä töihin ja opiskeluun. En oikein kerennyt/jaksanut nähdä ketään, kun paniikkioireet puhkesivat, hävetti niin paljon. Sitten pikkuhiljaa aloin käymään ulkona ja ai että ystävien seura tekee niin hyvää. Samalla siinä altistaa itsensä stressaavaan ympäristöön, mutta sen aivankuin unohtaa, kun on niin hauskaa. Aloin myös reissaamaan kesän kauniimpina päivinä ympäri suomea ja sain luotua itselleni niin monta kaunista kesämuistoa. Opettelin sanomaan "ei" liian korkeille vaatimuksille, jotka eivät edesauttaneet toipumistani: teen sen verran kun tahdon ja se riittää. So what jos saan kohtauksen kaupassa - ne ovat vain tunteiden ja ajatuksien herättämiä fiiliksiä ja ne menevät aina ohi eivätkä ne ole hengenvaarallisia vaikka tuntuvatkin kamalilta. Joogaamisen avulla olen alkanut on keskittymään tähän päivään ja siihen mitä teen: menneisyys on historiaa, tulevaisuus mysteeri, mutta tämä päivä on lahja, jota en aijo käyttää paniikin pelkäämiseen. Huomasin samalla, että elämäni on ollut aivan liian hektistä ja stressi on ollut koko ajan korkealla, joten suunnitelin seuraavan lukuvuoteni erittäin rennosti ja pelkkä tieto siitä, että saan välillä vaan olla ja nukkua aamuisin pitkään tuntuu aivan mahtavalta. Aloitin myös lukemisen, joka on rakas harratukseni: etsikää kauneutta maailmasta, se on usein piiloitettuna. Lopetin myös kahvinjuonnin (en aina edes juonut kahvia, harvemmin) mutta ylipäätään kaiken missä on kofeiinia, sillä sain siitä sydämentykytyksiä. Aloin myös syömään vitamiinivalmisteita, sillä minulla todettiin anemia.

Älkää ihmiset heti teilatko, vaan kokeilkaa edes jotakin noista:)