Narsisti ei piittaa siitäkään, että häntä nöyryytetään."
Nykyään kun kaikki ovat niin tietoisia narsismille tyypillisesti kuuluville ominaisuuksille, haluan vain muistuttaa teitä hyvät palstan lukijat, että kaikki noin käyttäytyvät eivät suinkaan välttämättä ole narskuja, vaan heillä saattaa olla jonkin muu käytöksen taustalla.
Haluan vain sanoa tämän, koska masentuneena ihminen valitettavasti käyttäytyy eritavoin kuin terveenä ja elämäniloisena.
Jouduin käymään koulua vakavan masennuksen kanssa ja kärsin melko vakavista mielenterveyttä heikentävistä asioista menneisyydessä.
Olen luonteeltani lisäksi ujo, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin yksinkertainen. Sosiaaliset tilanteet ovat minulle hankalia ja erittäin uuvuttavia.
Selvitäkseni elämässä ( jota minun täytyy /saan täällä vielä jatkaa ainakin 50-60 vuotta) päätin käydä ammattiin valmentaman koulutuksen läpi sulkemalla kaiken ylimääräisen pois mielestäni. Minä kärsin siitä suunnattomasti, mutta jotta pystyin keskittymään koulun suorittamiseen, se oli sillä hetkellä ainoa mahdollinen keinoni.
No, en ole koskaan esiintynyt, tai oikeastaan pitämään luentoja ja perseelleenhän ne kaikki menivät. tiesin sen ja jännityksen vuoksi ääneni värisi samaan tahtiin kuin sydämeni hakkasi 200 -oikeasti! Kuitenkin, ulkoistin itseni tilanteista vaikka koko luokka nauroi minulle mutta ulkoisesti olin täysin tyyni.
Ymmärrän, että tämä oli varmasti todella noloa näin jälkikäteen, mutta valitan...
Jotenkin ihmiset vaan tottuivat erikoisuuteeni, ja suhtautuminen oli sitten mitä oli.
Kun yritin varovaisesti lähestyä rauhallisia ihmisiä tutustumis tarkoituksella, suurin osa oli minua kohtaa töykeiä, lyhytsanaisia ja vältteleviäkin.
Lisäksi hyvän koulumenestyksen myötä sain "hiljaisen neron" leiman, minulle vittuiltiin, naurettiin, kuiskuteltiin, kun tein luonetomuistiinpanoja. Pudoteltiin hienovaraisia vihjeitä mahdollisesta sekopäästä, joka räjäyttää koko koulun. ( tämä tapahtui juuri niin aikoihin, kun nämä koulusurmat tapahtuivat) Yritin kohteliaasti vain kieltäytyä moisesta kunniasta ja kerroin että joudun lukemaan todella paljon. Tätä tosin väheksyttiin että en tee mitään hyvillä numeroilla kuitenkaan...-.
En tiedä, kuinka paljon noista tulkinnoista oli masentuneen mieleni aiheuttamaa itsekeskeistä negatiivista ylitulkintaa, mutta kyllä minä vieläkin muistan ne tilanteet täysin aitoina tunteina....
Miten tähän voi reagoida -minulla ei ollut tuolloin henkisiä voimia alkaa selittelemään omaa erikoista käytöstäni kenellekään ja varsinkin kun heillä oli jo se oma ennakkokäsitys että -asenne minua kohtaan. Eikä se minusta kuulu edes koulumaailmaan tai muille. Enkä olisi edes pystynyt siihen , koska tilanne oli koko ajan ns. päällä ja omat ongelmani vielä käsittelemättä.
Sain masennuslääkityksen, jonka avulla pystyin jotenkin suoriutumaan lopun kouluajan melko normaalisti.
tämän kokemuksen jälkeen kyllä huomaan paljon tilanteita, joissa tämä narsku leima lyödään otsaan hiemankin erikoisemmalle persoonalle. Ei nähdä itse metsää puilta.
tämä oli minun kommentti narsismi keskuteluun. Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Kunhan purin ajatukseni.
Nykyään kun kaikki ovat niin tietoisia narsismille tyypillisesti kuuluville ominaisuuksille, haluan vain muistuttaa teitä hyvät palstan lukijat, että kaikki noin käyttäytyvät eivät suinkaan välttämättä ole narskuja, vaan heillä saattaa olla jonkin muu käytöksen taustalla.
Haluan vain sanoa tämän, koska masentuneena ihminen valitettavasti käyttäytyy eritavoin kuin terveenä ja elämäniloisena.
Jouduin käymään koulua vakavan masennuksen kanssa ja kärsin melko vakavista mielenterveyttä heikentävistä asioista menneisyydessä.
Olen luonteeltani lisäksi ujo, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin yksinkertainen. Sosiaaliset tilanteet ovat minulle hankalia ja erittäin uuvuttavia.
Selvitäkseni elämässä ( jota minun täytyy /saan täällä vielä jatkaa ainakin 50-60 vuotta) päätin käydä ammattiin valmentaman koulutuksen läpi sulkemalla kaiken ylimääräisen pois mielestäni. Minä kärsin siitä suunnattomasti, mutta jotta pystyin keskittymään koulun suorittamiseen, se oli sillä hetkellä ainoa mahdollinen keinoni.
No, en ole koskaan esiintynyt, tai oikeastaan pitämään luentoja ja perseelleenhän ne kaikki menivät. tiesin sen ja jännityksen vuoksi ääneni värisi samaan tahtiin kuin sydämeni hakkasi 200 -oikeasti! Kuitenkin, ulkoistin itseni tilanteista vaikka koko luokka nauroi minulle mutta ulkoisesti olin täysin tyyni.
Ymmärrän, että tämä oli varmasti todella noloa näin jälkikäteen, mutta valitan...
Jotenkin ihmiset vaan tottuivat erikoisuuteeni, ja suhtautuminen oli sitten mitä oli.
Kun yritin varovaisesti lähestyä rauhallisia ihmisiä tutustumis tarkoituksella, suurin osa oli minua kohtaa töykeiä, lyhytsanaisia ja vältteleviäkin.
Lisäksi hyvän koulumenestyksen myötä sain "hiljaisen neron" leiman, minulle vittuiltiin, naurettiin, kuiskuteltiin, kun tein luonetomuistiinpanoja. Pudoteltiin hienovaraisia vihjeitä mahdollisesta sekopäästä, joka räjäyttää koko koulun. ( tämä tapahtui juuri niin aikoihin, kun nämä koulusurmat tapahtuivat) Yritin kohteliaasti vain kieltäytyä moisesta kunniasta ja kerroin että joudun lukemaan todella paljon. Tätä tosin väheksyttiin että en tee mitään hyvillä numeroilla kuitenkaan...-.
En tiedä, kuinka paljon noista tulkinnoista oli masentuneen mieleni aiheuttamaa itsekeskeistä negatiivista ylitulkintaa, mutta kyllä minä vieläkin muistan ne tilanteet täysin aitoina tunteina....
Miten tähän voi reagoida -minulla ei ollut tuolloin henkisiä voimia alkaa selittelemään omaa erikoista käytöstäni kenellekään ja varsinkin kun heillä oli jo se oma ennakkokäsitys että -asenne minua kohtaan. Eikä se minusta kuulu edes koulumaailmaan tai muille. Enkä olisi edes pystynyt siihen , koska tilanne oli koko ajan ns. päällä ja omat ongelmani vielä käsittelemättä.
Sain masennuslääkityksen, jonka avulla pystyin jotenkin suoriutumaan lopun kouluajan melko normaalisti.
tämän kokemuksen jälkeen kyllä huomaan paljon tilanteita, joissa tämä narsku leima lyödään otsaan hiemankin erikoisemmalle persoonalle. Ei nähdä itse metsää puilta.
tämä oli minun kommentti narsismi keskuteluun. Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Kunhan purin ajatukseni.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Narsistithan ovat niitä jotka pilkkaavat muita
Minusta tuohon naureskeluun liittyy monta muutakin seikkaa kuin vain narsismi. Sosiaalinen hyväksyntä ym. seikat saavat ryhmän toimimaan tietyllä tavalla ja muokkaavat sen jäsenien toimintaa.
Nyt vain minä en voinut enkä kyennyt hakemaan omaa paikkaani ryhmässä oikealla ja hyväksytyllä tavalla ja tämä siitä sitten seurasi.
Mutta mielenkiintoista on kyllä se, että pahimmat mollaajat ja taitavimmat, kovaäänisimmät ja ne hyvin hallitsevat persoonat ryhmässä tietysti kävivät kimppuuni kaikella mahdollisella arsenaalilla, joita elämä on heille tarjonnut joko oman ammattinsa tai jonkun muun seikan kautta.
En sano, että he olisivat narsisteja, sillä oma käytökseni tulkittiin varmasti ujoudeksi tai muuten vaan erikoiseksi - tietysti. Alkuunhan kuitenkin yritin selvitä ryhmässä ja sen mukana, mutta oma sairas mieleni ja tieto omista puutteellisista kyvyistäni ja muut pelkoni kuitenkin kummittelivat mielessäni taustalla. Jos heidän ennakko-oletuksensa menivätkin jotekin ristiin niin ehkä se oli reaktio, jonka ristiriitainen persoonani heissä aiheutti. Tämän kyllä ymmärrän.
En kuitenkaan tehnyt näille kiusaajille henkilökohtaisesti koskaan mitään ilkeää tai pahaa, sillä pelkkä ääneen puhuminen noissa ympyröissä oli todella vaikeaa -ei ollut mitään sanottavaa, sillä keskittyminen pelkkään olemiseeni vei kaiken energiani. Ja silti tämä kohtelu heiltä, tätä on vaikea unohtaa.
Oli siellä kuitenkin muutamia aikuisiakin ihmisiä, jotka pystyivät käytöksestäni huolimatta suhtautumaan minuun kuten tavalliseen ihmiseen -joskin hieman erikoiseen. he olivat fiksuja. Mutta esimerkiksi nämä, joiden silmätikuksi jouduin, seurasivat silmä kovana käymiäni lyhitä keskusteluja näiden "fiksujen" kanssa ja suorastaan härkkivät ympärillä -minä uskoin että he pitävät minua soluttautuja-manipulaattori-pahantekijä-narsistina, jonka käytöstä piti herkeämättä vahtia.
Eihän tuo nyt narsistiselta kuulosta. Narsistit pilkkaavat muita, pyrkivät aina olemaan muiden yläpuolella. Käyttävät hyväkseen. Narsisti syytöksiä ei yleensä ihan helpolla saa. Kerroitkohan ihan kaikkea.. Sinuna miettisin silti ja selvittäisin mikä vaivaa, solmut auki. Masennuksen syy, joku muu persoonallisuushäiriö. Ole tyytyväinen jos tiedät ettet ole narsisti - tunnet tunteita!
En tiedä, mitä haluaisit kuulla lisää. Sen vain tiedän, että en ole koskaan pilkannut tai kiusannut työelämässä tai koulumaailmassa. Olen ollut hyvä ja kiltti työntekijä.
Enkä minä tiedä, oliko minulla narsistin leimaa, itsehän minä tätä tässä.....selvittelen, että miksi ihmiset käyttäytyvät noin.
Ja varmasti siksi, että lueskelin noita kuvauksia narsistille tyypiliselle käytökselle ja luulen että käytös tulkittiin ylpeydeksi ja kopeaksi, ehkä... En tiedä. Mutta jostakin se kuitenkin tuli -jokin syy sille oli oltava.
Ongelmani ovat lähinnä koti-olosuhteissa sekä lapsuudessani ja tämä on kyllä käsittelyssä.
Itseänikin on kiusattu. Enkä tiedä miksi. Sen ja muutaman muun asian takia minulla onkin jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Älä keskity kiusaamiseen. Nuoret usein haistavat heikkouden/uhkan, ja kiusaavat siksi. Jonkinlaista roolien ottamista. Miten eksyit narsismi palstalle? Vieläkö sinulla on ongelmia ihmisten kanssa?
Itseasiassa lueskelin ja kommentoin ujous palstalla. No, narsismi on asia, joka on pinnalla tänäpäivänä joka paikassa. Entisajan kusipää on nykyajan narsisti.
Ei ole varsinaisia ongelmia, olen vain väärällä alalla. En ole enää masentunut ja minä hallitsen nyt oman elämäni -on siis se tieto että selviää. Siitä on lähdettävä. Nyt kun voin tehdä työtä ja toimeentulo on turvattu, enkä koe itseäni yhteiskunnan jätteeksi/ taakaksi, voin hoidattaa itseäni.
Teen todella paljon töitä tunteiden, kuten katkeruus-anteeksianto ja muutenkin tunteiden kanssa, jotta voisin elää vapaampaa elämää jne.
Näiden tunteiden takia käyn terapiassa. Siellä pitää myös kohdata itsensä ja juuri nämä tunnistamamattomat persoonaan vaikuttavat alueet, jotta voisin olla ehyt ihminen. Olen kyllä jo aikuinen ja aloitusteksti koski aikuiskoulutusta.
Ei sinussa varmasti mitään narsistista ole:)
No ei varmaan, mutta persoonallisuushäiriö jokin on. Rumalta kuulostava sana, mutta se on vain hyväksyttävä. Minä en halua olla minä, koska se on niin kuluttavaa! :)
Kiitos sulle ja tsemppiä elämään.
Tottakai haluat olla sinä! Persoonallisuushäiriö on vaan pieni ominaisuus. Kun tiedostat sen, elämä rakentuu pikkuhiljaa eri tavalla. Olet onnellinen ja onnellisuus näkyy:)
Onko sinulle tehty diagnoosi tuosta sun persoonallisuushäiriöstä? Mitä se aiheuttaa sun elämässä? Kerro jotakin, en osaa kysyä mitään.
On minulla joku persoonallisuushäiriö, olen itse rajannut sen pariin mahdolliseen, luultavasti jokin sekoitus. Terapiassa olen käynyt ja menneisyydessä on tapahtunut sellaista mikä asian selittää. Lääkkeitäkin olen syönyt - en enää.
Mutta kohtaaminen narsistin kanssa oli niin pysäyttävää, että tietoa hakiessani tajusin omatkin ongelmani ja miten olin käyttäytynyt.
Olen rajaton, ripustautuva, itsetunto ei ole paras mahdollinen, välillä ahdistunut ja ahdistuksessani muut unohtava.
Kaiken pelastaa se että minulla on kuitenkin jonkinlaista sisäistä vahvuutta.
Täytyy punnita asioita, päättää päämäärät ja noudattaa sitä. Silloin kaikki on hyvin.
Muuten rajattomuus aiheuttaa suuria keskittymisvaikeuksia ja sitten sitä päätyy vain ajelehtimaan. Minua on pidetty todella rentona ihmisena, mutta ei se ole vain sitä..
Kun tiedostan ongelmani, osaan ottaa muut eri tavalla huomioon - arvostusta - itsetunto paranee - elämä on enemmän suunniteltua, jaksaa suunnitella ja huolehtia - kaikki sujuu:)
Vaikka en noita plus/miinuspisteitä yleensä jakele...
Niin koin tarvetta kertoa tässä kohtaaa kuitenkin, että pidin tästä tästä 17.15 ja kirjainyhdistelmän välisestä keskustelusta.
Minusta tuo persoonallisuushäiriö on nykyään jotenkin yliarvostettua. Sinulla on hyvä suunta elämässäsi, toivon sinulle vahvuutta säilyttää sitä. Millainen sinun narsistisi oli?
Millainen on ihminen, joka ei jollakin tavalla ole persoona? Häiriintyneenä tai ei? Jos tunteensa kuitenkin näyttää?
Työtä tekevä muurahainen, joka ei tunne mitään, elää elämänsä standardin mukaisesti masentumatta, täyspäisenä ja aina vain elämässään edeten-kuten yhteiskunta vaatii. Käsitellen kaikki ongelmansa hillitysti, hallitsevan tunteensa ja ymmärtävän siinä sivussa jokaisen muunkin. Sopeutuen vallitseviin olosuhteisiin.
Minusta tuntuu että kirjoitettavaa tulisi yllättäen niin paljon, että on pakko rajata tätä jotenkin.
17:15:lle
Ei todellakaan tarvitse elää ns. normien mukaan. En ole itsekään elänyt. Tälläkin hetkellä moni luultavasti ihmettelee käänteitäni. Mutta sille ei voi mitään. Kukin tavallaan. Luulen silti että joudun hieman enemmän kuin moni muu keskittymään. Ettei mene syöksylaskuksi. Ja vauhti on normaalistikin niin kova että se on vaikeaa. Sitä ei monesti enää tämän ikäiseltä katsota hyvällä. Ihan aikuisen iässä jo kuitenkin.
Narsisti vai. No sai minut ainakin pysähtymään ja keskittymään suhteeseen. Liikaakin.
Ei narsistit juuri osaa näyttää tunteitaan. Ainakaan oman alkuhuumansa jälkeen.
Hänen manipuloinnista ja arvostelusta tuli mielettömän huono olo. Lopulta se ihan kaikki! paljastui valheeksi. Kaikki mitä sanoi. Minun antamani maailman arvokkain rakkauden lahja heitettiin pois.
Aika pahalta sellainen tuntuu. Ei voi tietää jos ei ole kokenut. Itsetunto lytättynä, sydän särkyneenä, hyväksikäytettynä. Ja vielä syyllistetäänkin. Hän ei valheitaan edes myöntänyt.
Sellainen hän oli, pelaaja ja naistennnmies.
Minä olen kirjoittanut mielestäni tuon jutun, millä ap aloitti tämän. En nyt ymmärrä, mitä tekemistä ap:n tarinalla on minun juttuni kanssa, josta on keskusteltu tuolta empatiaketujussa.
Käsittikö ap sen, että sitten narsistia kiusataan, koska hän ei välitä siitä ja että kiusattut sitten loogisesti siitä päätellen olisi leimattu narsisteiksi. Voisi nyt lukea tekstin kokonaan ja miettiä sisältöä, ennenkuin siitä herneen vetää nenään.
No, itsekään en jaksanut koko ketjua lukea, että toivottavasti minä en käsittänyt väärin. Muuten, voisi aloittaa omilla sanoilla kuitenkin.
Niin, laitoinkin aloituksen lainausmerkkeihin ja itseasiassa unohdin kirjoittaa siihen että tämä keskustelu oli ajatukseni sen ketjun herättämistä ajatuksista. Ja minä piittaan siitä, millaista kohtelua sain. Ainakin jälkikäteen. En lukenut kokonaan sinun ketjuasi, vaan aloitin omani, koska minun asiani ei liity sinun ketjuusi oikeastaan.
Minusta tämä on vain kohteliasta aloittaa uusi ketju eikä tulla omien juttujensa kanssa sotkemaan ketjuun, johon ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, koska itse asia on jo ajat sitten karannut liian kauas. Tämä vain siksi, että näytti siltä, että muutamat muut keskustelivat siinä omista asioistaan.
"on vain kohteliasta aloittaa uusi ketju eikä tulla omien juttujensa kanssa sotkemaan ketjuun, johon ei oikeastaan ole mitään sanottavaa,"
Kyllä kyllä. Ketjuja saa aloittaa niin monta kuin haluttaa. Hyvä kuitenkin, että huomasit, että asia oli ihan eri. Olen itse tehnyt tuollaisen mokan joskus, että aloitin uuden ketjun toisen kirjoittajan sanoilla... Sitten huomasin, että se oli epähienoa ja ajattelin, että se oli minulta aloittelijan moka.
Eli olisi kiva aloittaa omin sanoin, kun täällä ei olla julkisuuden henkilöitä, niin tykätään pitää itsellä omat jutut... Jukisuuden henkilöiden sanomisiahan lainaillaan lööpeissä tms. : ).
Hyvää jatkoa sinulle.
hah, kun luin tän, tuli mieleen kirjoittaja uskottomuuspalstalta, lainaili omia kirjoituksiaan jos eka ketju ei tuottanut toivottavia tuloksia, tiedä sitten onko hänkin narsku, paha olo hänellä kyllä oli
"lainaili omia kirjoituksiaan jos eka ketju ei tuottanut toivottavia tuloksia"
Niin toit esille asian, joka näkyy täällläkin...
mutta valitettavasti minä olen ollut niin täynnä itseäni etten ole sinun laillasi kunnolla sisäistänyt tuota "paha olo hänellä kyllä oli" vaikka se on kyllä luettavissakin...
kiitos "herätyksestä"
Minun puolestani saa omia kirjoituksiaankin uusia niin paljon kuin tykkää. Siihen on kaikki oikeudet. Kunhan ei aloiteta ketjuja minun repliikeilläni. (Vai pitäisikö tuosta olla imarreltu? ; }
Big deal. Anna asian olla vaan. Yksi lause tuskin maata kaataa.
Annan annan, mutta eihän minunkaan kommenttini tässä nyt maata ole kaatanut. Vai onko uhassa?