Synnin luvallisuus on vl:ien mielestä kaikissa muissa hengellisyyksissä, mutta ei vanhoillislestadiolaisuudessa. Itse kuulun ns. viidesläiseen herätysliikkeeseen ja kyllä meillä ei anneta lupaa synnin luvallisuuteen ja varoitetaan siitä. Uskoisin, että näin melkein keikkien uskonnollisten liikkeitten laita. Ei niissä harjoiteta synnin luvallisuutta, vaan pannaan synnit pois ja pestään Jeesuksen nimessä ja veressä.
Synnin luvallisuus.
Juuso Hemminkäinen
10113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vl lahko on omavanhurskas ja Raamatun vastainen elämäntapaliike, aivan kuin elämäntapaintiaanit. Siellä riittää kun on kuin muutkin ulkoisesti, sydämentilasta ei niin väliä.
eipäs oo :D
Kun Vl-seuroissa puhutaan synnin luvallisuudesta, niin sillä tarkoitetaan vanhoillislestadiolaisia. Kyllä sitä synnin luvallisuutta meissä lestadiolaisissa on itsessään ja sen takia siitä saarnataankin.
Tämä oli syy, miksi erosin vanhoillislestadiolaisuudesta. Miksi elää rajoitettua elämää kieltäytymisien keskellä, kun kuitenkin oppi perustuu itsensä korostamiseen ja toisten mollaamiseen. Ei Jeesus sellaista opettanut. Ei sellainen mitään uskoa ole. Eikä sellaisella opilla mihinkään pelastu. Ei mihinkään!
Jeesus opetti paljon arvokkaita asioita. Yksi tärkeimmistä, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Mähimmäisiä ovat kaikki maailman ihmiset. Siinäpä sitä onkin rakastamista, kuka siihen pystyy muu kuin itse Jeesus. Myös vanhoillilestadiolaisten (jota itsekin olen) kanssa saa kokea vanhurskautta, rauhaa ja iloa pyhässä hengessä. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi.
Teille lähimmäisiä ovat ainoastaan toiset vl:t. Puheistanne ja kirjoituksistanne ilmenee edelleen niin selkeästi, kuinka rakastatte vain itseänne. Siinä suhteessa oppi ei ole muuttunut. Jos se on teille vanhurskautta, käsitämme vanhurskauden eri tavalla.
Vastaavat omasta puolestaan. Minä omasta. Olen vl ja itseni rakastaminen riippuu täysin siinä totuuden uskossa, että Jeesus Kristus on sovittanut minunkin synnit.
Toiset saattavat verhota lähimmäisen rakkauden julistukseen kutsun omaan herätysliikkeeseen. Minulle lähimmäisen rakkaus merkitsee enemmän. Minulla ei ole minkään valtakunnan valtaa tuomita edes rivien välistä ketään ihmistä. Jos sen tekisin tuomitsisin samalla itseni, niin on kirjoitettu. Vielä selventääkseni, kun ihminen sanoo, että hän uskoo Jeesukseen, niin minä uskon että hän uskoo. Mihin sinä uskot?
""Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi. ""
Siinäpä se :"Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaikka olisi x-läinen."
Väärä siis Raamatun vastainen seurakuntaoppi on kaiken pahan alku ja juuri lestadiolaisissa herätysliikkeissä. Tosiasiassa kyse ei ole lainkaan seurakuntaopoista seurakuntahan on Kristuksen toimiva keho maan päällä, vaan kyseessä on voimakas joukkosuggestio, joka on hyvin syvälle syöpynyt moneen eri joukkoon hajonneen lestadiolaisen liikkeen identiteettiin.
Liikkeen monet hajaannuksetkin ovat väärän seurakuntaopin seurausta.
Jos lestadiolaisuus olisi kiinnittynyt YKSIN Kristukseen, ja elänyt Kristuksen sanalle alamaisena, niin siellä rakkaudettomuus ja toisen hylkääminen olisi pidetty aina raskaana syntinä, josta olisi kilvoiteltu parannukseen.
Nyt kun oma piiskuinen seurakunta on korotettu Jeesuksenkin herraksi ja koko maailman mestariksi, syntyy väistämättä taistelu siitä kuka tässä joukossa on se hidalko joka määrää miten toisten on elettävä, ollakseen oikeutettu kuulumaan "tähän meidän jaloon joukkoomme".
Eikö ry:illä enää jaeta ennen seuroja kirjallisia tai suullisiakaan lupia syntiin?