kaikki tohtorikoulutusohjelmat ovat turhia, koska siinähän pyritään kriittiseen ajatteluun väärällä tavalla. Kuitenkin siihen pääsemiseen ajatellaan helpottuvan tieteen perinnäissääntöjen osaamisella ja niiden mukaan pärjäämisellä. Väitöskirja ei tuo paljon mitään hyötyä, koska tiedemiesmäinen kriittinen ajattelija ei oikeasti mukaudu kuin marginaalisesti tieteen perinnäissääntöihin.
Tieteen perinnäissäännöt vaikeuttavat järkevyyteen pääsyä niiden kannattajalta.
Siksi toiseksi, väitöskirja on lyhyt verrattuna siihen tarvittavaan tekemiseen.
Tieteen perinnäissäännöt vaikeuttavat järkevyyteen pääsyä niiden kannattajalta.
Siksi toiseksi, väitöskirja on lyhyt verrattuna siihen tarvittavaan tekemiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiköhän tohtoriopintojen todellinen ydin ole niissä opinnoissa eikä väitöskirjassa itsessään. Väitökirja on vain työn ilmenemä, ihan samalla tavalla kuin monessa muussakin asiassa on vaikea ymmärtää kuinka paljon asian takana on työtä verrattuna siihen kuinka yksinkertaiselta työn lopputulema näyttää ja tuntuu. Siksi itse väitöskirja on lyhyt verrattuna opintoihin. Väitöskirjan idea on osoittaa se, että on tehty jotain muutakin kuin puuhasteltu kaikenlaista satunnaista ja opittuja asioita on sovellettu käytäntöön. Todellisuudessa yhteiskunnan kannalta väitöskirjassakin merkittävin osa on muutama sivu, jolla kerrotaan tutkimuksen ongelma, aineisto ja tulokset. Niistä tulokset tärkeimpinä ja ne mahtuvat 500 sanan pituiseen lehdistötiedotteeseen. Tulosten ympärillä oleva kuori, väitöskirja, on vain näyttö siitä, että tutkimuksen tekijä on pätevä tekemään tutkimusta. Se on osoitus tutkijankoulutuksen vaatimusten täyttymisestä, mutta harvoin kertoo siitä kuinka hyvä tai huono tutkija on kyseessä.