Mie oon niin väsyny kaikkeen.
Tällä hetkellä tunnen itteni niin arvottomaks ulkonäköni takia et pitää pidätellä kyyneleitä ja yrittää hallita jotenkin henkistä kipua...
Olen 13-vuotias tyttö, siis juuri yläasteen aloittanut naisenalku,ja itsetuntoni on nollissa. Pituutta löytyy 171cm, ja painoa n. 60 kg.. Vihaan kehoani, todellakin. Käyn joka päivä vaa'alla ja tarkkailen painoani yrittäen saada sen putoamaan, mutta jotain teen väärin koska paino ei putoa.. Ihailen ihmisiä joiden solis- ja lantioluut erottuvat. Litteä vatsa ja rako reisien välissä on myös jotain täydellistä..! Olen kärsinyt jo yli vuoden masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tämän lisäksi sorruin viiltelyyn ja ylipäätään itseni satuttamiseen jo 11-vuotiaana.. Mieleni on kuin anorektikon, mutta valitettavasti se ei kehossa näy. Sorrun välillä ruokailun suhteen mm. Siten että 2 päivän paaston jälkeen syönkin sitten ihan kunnon aterioita ynnä muita, jonka jälkeen kaduttaa ja ällöttää. Muutaman kerran on tullu sormetkin tungettua kurkkuun mutta oksentamiseen asti ei olla menty. Miua pelottaa.. Mie en voi enää ees halata miun ystäviä/poikaystävää ilman et aattelen et ne tuntee miun läskit.. En anna kenenkään koskee miun mahaan tai reisiin, ja piiloudun tummiin ja löysiin vaatteisiin. Tunnen itseni ulkonäköni takia turhaksi, rumaksi, vastenmieliseksi, läskiksi, liian erilaiseksi, kerrassaan oksettavaksi! Masennukseni johtuu suureltakin osalta painostani..
Haluaisin tietää kuinka voisin saada hieman lisää itsekuria jotta laihtuisin ja kuinka laihduttaisin nopeiten.. Vinkkejä ? Haluaisin laihtua ainakin 10-15 kg.
Onko mahdollista että mieli on kuin syömishäiriöisen vaikka onkin jotain ihan muuta kuin hoikka.. ?
Tällä hetkellä tunnen itteni niin arvottomaks ulkonäköni takia et pitää pidätellä kyyneleitä ja yrittää hallita jotenkin henkistä kipua...
Olen 13-vuotias tyttö, siis juuri yläasteen aloittanut naisenalku,ja itsetuntoni on nollissa. Pituutta löytyy 171cm, ja painoa n. 60 kg.. Vihaan kehoani, todellakin. Käyn joka päivä vaa'alla ja tarkkailen painoani yrittäen saada sen putoamaan, mutta jotain teen väärin koska paino ei putoa.. Ihailen ihmisiä joiden solis- ja lantioluut erottuvat. Litteä vatsa ja rako reisien välissä on myös jotain täydellistä..! Olen kärsinyt jo yli vuoden masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tämän lisäksi sorruin viiltelyyn ja ylipäätään itseni satuttamiseen jo 11-vuotiaana.. Mieleni on kuin anorektikon, mutta valitettavasti se ei kehossa näy. Sorrun välillä ruokailun suhteen mm. Siten että 2 päivän paaston jälkeen syönkin sitten ihan kunnon aterioita ynnä muita, jonka jälkeen kaduttaa ja ällöttää. Muutaman kerran on tullu sormetkin tungettua kurkkuun mutta oksentamiseen asti ei olla menty. Miua pelottaa.. Mie en voi enää ees halata miun ystäviä/poikaystävää ilman et aattelen et ne tuntee miun läskit.. En anna kenenkään koskee miun mahaan tai reisiin, ja piiloudun tummiin ja löysiin vaatteisiin. Tunnen itseni ulkonäköni takia turhaksi, rumaksi, vastenmieliseksi, läskiksi, liian erilaiseksi, kerrassaan oksettavaksi! Masennukseni johtuu suureltakin osalta painostani..
Haluaisin tietää kuinka voisin saada hieman lisää itsekuria jotta laihtuisin ja kuinka laihduttaisin nopeiten.. Vinkkejä ? Haluaisin laihtua ainakin 10-15 kg.
Onko mahdollista että mieli on kuin syömishäiriöisen vaikka onkin jotain ihan muuta kuin hoikka.. ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En sano mitään muuta kun että hae apua, koska sitä sää tarttet. Tuo ei oo tervettä
painolla ei periaatteessa ole mitään väliä koska anoreksia ja syömishäiriöt yllipäätänsä ovat mielen sairauksia, eivät kehon. se että ihminen laihtuu on vain oire sairaudesta.
sun ajattelumaailma on kyllä niin vääristynyt että ei anoreksia voi olla sun "ihanne", koska oot jo siinä kusessa.
älä anna sille valtaa. itse sain eilen uloskirjauksen suljetulta osastolta 4 kuukauden pakkohoidon jälkeen ja tiedän, ettei tätä vastaan yksin. hae sinä apua ja ota se vastaan, minä en niin aluksi tehnyt ja melkein kuolin.
*tiedän, ettei tätä vastaan pärjää yksin
Kappas, mulla kun oli toisin päin. Osastolla hoidossa pysähtyi parantuminen ainakin minulla. Tunsin itseni häkissä olevaksi elukaksi. Niin minua kyllä siellä kohdeltiinkin. Syötettiin väkisin mm.zypreksaa. Putosin samantien kun vapauduin ja laihduin taas keskitysleiriläisen näköiseksi. No kyllästyin/väsyin siihen pelleilyyn, kävin ostamassa ison säkin heraa ja biotiinia. Nostin painoa tässä 3kk aikana n.30kiloa, olen muutenkin iso kokoinen. Hirveästihän siinä tuli rasvaa ensin, mutta olen alkanut nyt kiinteytyä. Paino ei laske mutta peili kertoo muuta, eli muskelia tulee ja kovasti.
Olen elänyt viimeisten 3kk aikana enemmän kuin viimeisten 2vuoden aikana yhteensä, tunnen itseni taas ihmiseksi. Paremmin olen pärjännyt nyt itse tätä itse hoitaen, kuin muka muiden jotka muka tietävät asiasta jotain-ihmisten kanssa.