Tapasin mieheni kolme vuotta sitten.Hänellä on traumaattinen lapsuus, psykiatria hoidot takana, oli syönyt Sepramia masennukseen, ahdistukseen ja sos.tilanteiden pelkoon.Lisäksi hänellä oli nopeasti vaikuttavia lääkkeitä pahaan ahdistukseen.Hänelle oli tehty masennus, ahdistus ja paniikkihäiriö diagnoosit.
Alkuvaiheessa mieheni ei syönyt mitään lääkkeitä.Hän oli ne lopettanut jo muutama kuukausi takaperin.Sanoi ettei eläissään ole tuntenut itseään niin hyvin voivaksi ja halusi sen takia ne lopettaa.Oli siis eronnut edellisestä naisesta, hiljattain.
Minulle hän oli todella hellä, huomaavainen, puhelias ja rahaa paloi.Hänellä oli säästöjä, jota hän häikäilemättä käytti minuun, jouluostoksiin ja lapsiin. Huomasin, että jälkeenpäin häntä vähän harmitti.Hän myös osti auton silloin, vaikka sanoi tarvitsevansa tietokoneen.En silloin osannut ihmetellä hänen tekojaan tai sanojaan.
Meni muutama kuukausi hänen käytöksensä muuttui, kun aloimme toisille kertoa edellisistä suhteistamme ja elämästämme.Varsinkin minun edelliset suhteet hän otti todella raskaasti.Hänessä näkyi mustasukkaisuutta, ahdistusta ja raivoa.Pelästyin häntä, hänen sanojaan ja uhkailujaa.Tilanne meni niin pahaksi, että hän raivostui ja kävi minuun kiinni. Silloin sanoin, että nyt haet apua.
Hän meni samalle psykologille jolla oli vuodet käynyt, siitä alkoi sepram lääkitys.Hän oli rauhallisempi, ei enää ylilyöntejä, raivoja, mustasukkaisuuksia. Muutamien kuukausien jälkeen lääkityksestä huomasin kuitenkin hänen robottimaisen käytöksensä sekä eristäytyneisyyden.Ei enää halailuja, seksiä juurikaan tai oikeastaan seksissä loppuun asti meneminen oli vaikeaa Lisäksi meidän elämässämme tapahtui paljon muutakin muutoksia.Saimme talon, minä aloin odottaa lastamme.Syksyä kohden tilanne oli jo paha kun en tuntunut saavan häneltä rakkautta.Hän meni lääkäriin ja sitten alkoi lääke kokeilut
Kokeiltiin essitalopramia, mirtazapiinia.Mirtazapiini oli aivan kamala lääke, hän nukkui kolme päivää putkeen.Oli aivan sekava ja elämä tuntui todella vaikealta, harkitsi jopa itse murhaa.Kun hän lopetti senkin ja oli syömättä lääkkeitä noin kuukauden, hänen mielentilansa taas nousu.
Hän alkoi oikeasti peilailla itseään, kun kävi kaupassa tai mihin vain lähti.Oli koko ajan puhelimen ääressä, jopa vessassa.Hirveesti oli puuhaa ja tekemistä mitä piti tehdä.Minä katsoin varmaan viikon tätä kunnes purskahdin melkein itkuun ja sanoin nyt täytyy puhua.Luulin hänellä olevan joku toinen nainen. Hänen käytöksensä minua kohtaan oli kuin olisin ollut ilmaa. Itse hän voi oikein hyvin.Lisäksi hän meni ostamaan 400-500e soittimet osamaksulla ilman minun tietämättäni. Kun tulin kotiin soittimet oli olohuoneessa.Hän vaikeana selittää, että tuli tälläiset hommattua kun on pitkään halunnut.Miksei mieheni kertonut minulle, että on tehnyt tällaista. Yleensä meillä on todellakin ollut tapana kertoa hankinnoista.Se ei todellakaan ollut mieheni tapaista käytöstä.
Meni vähän aikaa niin lasku tuli.Työ alkoi stressaa, kotona oli liikaa hommaa mitä hänen pitäisi tehdä.Minä en saanut lähteä mihinkään tai alkoi hirveät puhelin soitot perään, sekä syyttelyt mitä tein, missä olin.Jos esimerkiksi olin vanhempieni kanssa ollut ostoksilla, saattoi hän soittaa ja kysyä missä ja mitä tekemässä. Kerroin, niin kauhea syyttely ja suuttuminen siitä, että minä teen hän ei saa tehdä mitään.Olen monesti yrittänyt häntä saada mukaan lähtemään ja menemään kavereiden kanssa.Ei hän halua, ei kerkeä.Olisi vain kotona meidän kanssa tai koittaa tehdä jotain.
Hänestä tuli vainoharhainen.Hän alkoi syyttämään ystäviäni, että ne puhuvat hänestä pahaa.Minä puhun ystävilleni hänestä pahaa.Tuli hirveitä riitoja kun en tajunnut hänen käytöstään, pelkäsin häntä hirveästi.Sitten alkoi syyttelyt ja harhat hänen porukoihin ja hän jopa soitti heille ja uhkasi heitä.Hän myös heitteli tavaroita, potki paikkoja hajalle.Jos minä yritin lähteä asunnosta hän piilotti oikeastaan kaiken. Itse lähti hullunlailla pihasta autolla ja ennen lähtöä sanoi tappavansa itsensä.Tuli välillä itkua ja raivoa, hän ei halua olla tälläinen.Mitä hän tekee.Hän on paska ja huono ihminen. Minä koitin häntä parhaani mukaan loduttaa ja tukea..
Viimeisin lääke oli cirpalex..Se tasoitti hänet ja hän oli suhteellisen normaali, mutta ei tuntunut heräävän mihinkään.Jouduin monesti herättelemään häntä monia kertoja eikä hän silti meinannut jaksaa nousta.Kaikki koti, tai ulkotöiden aloittamin oli hirveän vaikeaa.Kun sai aloitettua jaksoi tehdä.Hän söi aluksi reseptin kokonaan, kunnes ilman lääkärin ja minun tiedostamatta lopetti ja taas alkoi nousu.
Nyt tilanne on sellainen että häntä vihdoin aletaan diaknosoimaan.Itsellä vain on aika turta olo. En tiedä kuka tuo mies on. Millainen on oikeasti minun mieheni. Nuo kaikki tapahtuneet, ovat saaneet minut todella koville fyysisesti ja henkisesti.Meillä on kuitenkin lapsia.Minä pääsääntöisesti hoidan lapset.Lapset ovat saanet osaansa nähdä tätä.Kiitos kaikille jotka jaksatte lukea ja vastata.
Alkuvaiheessa mieheni ei syönyt mitään lääkkeitä.Hän oli ne lopettanut jo muutama kuukausi takaperin.Sanoi ettei eläissään ole tuntenut itseään niin hyvin voivaksi ja halusi sen takia ne lopettaa.Oli siis eronnut edellisestä naisesta, hiljattain.
Minulle hän oli todella hellä, huomaavainen, puhelias ja rahaa paloi.Hänellä oli säästöjä, jota hän häikäilemättä käytti minuun, jouluostoksiin ja lapsiin. Huomasin, että jälkeenpäin häntä vähän harmitti.Hän myös osti auton silloin, vaikka sanoi tarvitsevansa tietokoneen.En silloin osannut ihmetellä hänen tekojaan tai sanojaan.
Meni muutama kuukausi hänen käytöksensä muuttui, kun aloimme toisille kertoa edellisistä suhteistamme ja elämästämme.Varsinkin minun edelliset suhteet hän otti todella raskaasti.Hänessä näkyi mustasukkaisuutta, ahdistusta ja raivoa.Pelästyin häntä, hänen sanojaan ja uhkailujaa.Tilanne meni niin pahaksi, että hän raivostui ja kävi minuun kiinni. Silloin sanoin, että nyt haet apua.
Hän meni samalle psykologille jolla oli vuodet käynyt, siitä alkoi sepram lääkitys.Hän oli rauhallisempi, ei enää ylilyöntejä, raivoja, mustasukkaisuuksia. Muutamien kuukausien jälkeen lääkityksestä huomasin kuitenkin hänen robottimaisen käytöksensä sekä eristäytyneisyyden.Ei enää halailuja, seksiä juurikaan tai oikeastaan seksissä loppuun asti meneminen oli vaikeaa Lisäksi meidän elämässämme tapahtui paljon muutakin muutoksia.Saimme talon, minä aloin odottaa lastamme.Syksyä kohden tilanne oli jo paha kun en tuntunut saavan häneltä rakkautta.Hän meni lääkäriin ja sitten alkoi lääke kokeilut
Kokeiltiin essitalopramia, mirtazapiinia.Mirtazapiini oli aivan kamala lääke, hän nukkui kolme päivää putkeen.Oli aivan sekava ja elämä tuntui todella vaikealta, harkitsi jopa itse murhaa.Kun hän lopetti senkin ja oli syömättä lääkkeitä noin kuukauden, hänen mielentilansa taas nousu.
Hän alkoi oikeasti peilailla itseään, kun kävi kaupassa tai mihin vain lähti.Oli koko ajan puhelimen ääressä, jopa vessassa.Hirveesti oli puuhaa ja tekemistä mitä piti tehdä.Minä katsoin varmaan viikon tätä kunnes purskahdin melkein itkuun ja sanoin nyt täytyy puhua.Luulin hänellä olevan joku toinen nainen. Hänen käytöksensä minua kohtaan oli kuin olisin ollut ilmaa. Itse hän voi oikein hyvin.Lisäksi hän meni ostamaan 400-500e soittimet osamaksulla ilman minun tietämättäni. Kun tulin kotiin soittimet oli olohuoneessa.Hän vaikeana selittää, että tuli tälläiset hommattua kun on pitkään halunnut.Miksei mieheni kertonut minulle, että on tehnyt tällaista. Yleensä meillä on todellakin ollut tapana kertoa hankinnoista.Se ei todellakaan ollut mieheni tapaista käytöstä.
Meni vähän aikaa niin lasku tuli.Työ alkoi stressaa, kotona oli liikaa hommaa mitä hänen pitäisi tehdä.Minä en saanut lähteä mihinkään tai alkoi hirveät puhelin soitot perään, sekä syyttelyt mitä tein, missä olin.Jos esimerkiksi olin vanhempieni kanssa ollut ostoksilla, saattoi hän soittaa ja kysyä missä ja mitä tekemässä. Kerroin, niin kauhea syyttely ja suuttuminen siitä, että minä teen hän ei saa tehdä mitään.Olen monesti yrittänyt häntä saada mukaan lähtemään ja menemään kavereiden kanssa.Ei hän halua, ei kerkeä.Olisi vain kotona meidän kanssa tai koittaa tehdä jotain.
Hänestä tuli vainoharhainen.Hän alkoi syyttämään ystäviäni, että ne puhuvat hänestä pahaa.Minä puhun ystävilleni hänestä pahaa.Tuli hirveitä riitoja kun en tajunnut hänen käytöstään, pelkäsin häntä hirveästi.Sitten alkoi syyttelyt ja harhat hänen porukoihin ja hän jopa soitti heille ja uhkasi heitä.Hän myös heitteli tavaroita, potki paikkoja hajalle.Jos minä yritin lähteä asunnosta hän piilotti oikeastaan kaiken. Itse lähti hullunlailla pihasta autolla ja ennen lähtöä sanoi tappavansa itsensä.Tuli välillä itkua ja raivoa, hän ei halua olla tälläinen.Mitä hän tekee.Hän on paska ja huono ihminen. Minä koitin häntä parhaani mukaan loduttaa ja tukea..
Viimeisin lääke oli cirpalex..Se tasoitti hänet ja hän oli suhteellisen normaali, mutta ei tuntunut heräävän mihinkään.Jouduin monesti herättelemään häntä monia kertoja eikä hän silti meinannut jaksaa nousta.Kaikki koti, tai ulkotöiden aloittamin oli hirveän vaikeaa.Kun sai aloitettua jaksoi tehdä.Hän söi aluksi reseptin kokonaan, kunnes ilman lääkärin ja minun tiedostamatta lopetti ja taas alkoi nousu.
Nyt tilanne on sellainen että häntä vihdoin aletaan diaknosoimaan.Itsellä vain on aika turta olo. En tiedä kuka tuo mies on. Millainen on oikeasti minun mieheni. Nuo kaikki tapahtuneet, ovat saaneet minut todella koville fyysisesti ja henkisesti.Meillä on kuitenkin lapsia.Minä pääsääntöisesti hoidan lapset.Lapset ovat saanet osaansa nähdä tätä.Kiitos kaikille jotka jaksatte lukea ja vastata.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo, kyllä on ihan yleisessä tiedossa, että mielialalääkkeet muuttavat kenen tahansa käytöksen aivan sekaiseksi. Kun lääkkeet lopettaa äkillisesti, seuraa sitäkin sekavampaa käytöstä vieroitusoireiden (joihin voi kuulua mm. lyhyt pinnaisuus, hermostuneisuus, agressiivisuus, itsetuhoisuus ja pahentunut ahdistus sekä masennus) muodossa. Tämä monesti diagnosoidaan virheellisesti kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Lääke ei ole ikinä ratkaisu elämänongelmiin, ne on varattu oikeita sairauksia varten, kuten keuhkoputken tulehdus tai reuma.
Niin kuin yritin kertoa alkua, ei ollut siis kuukausiin syönyt lääkkeitä ja aloin huomaanaan hänessä outoja käytöksiä, kunnes siitä meni vielä muutama kuukausi alkoi masennus, ahdistus, mustasukkaiset kohtaukset. Ja hän minulle sanoo että on aina lopettanut lääkkeet pikku hiljaa, sillä todellakin tietää sivuvaikutuksista..
Hänellä on siis tullut muutaman viikon vieroitusoireita mitä itse kuvailee näin. Huimaus, väsymys, sähköiskut, sekä herkemmin kiukkuisuus. Mutta en tiennyt että masennuslääkkeiden lopetuksen jälkeen voi yli kuukauden jälkeen tulla heräte ostoksia, oman itsen ylistämistä ja peilailua. Toisen huomioitta jättämistä, myös lapset olleet ilmaa. Hänen päätöksiinsä ei tule ja pidä vaikuttaa mitenkään kun hän päätti myydä tavaransa, mitä oli pikku hiljaa kerännyt ja ostanut.
Kuukausi lopetuksesta on todella lyhyt aika näissä asioissa. Monella todelliset vieroitusoireet alkavat vasta parin kuukauden jälkeen lopetuksesta ja kestävät helposti puolikin vuotta (tai enemmän). Asia riippuu käytön pituudesta, annoskoosta, yksilöllisistä ominaisuuksista ja niin edelleen. Toiset taas selviävät vieroituksesta muutamassa kuukaudessa tai jopa vähemmässä.
Ikävää, että olette joutuneet moiseen tilanteeseen. Mikäli miehelläsi ei ole ollut vastaavaa käytöstä aikanaan ennen lääkekäyttöä (ilmeisesti et häntä vielä silloin tuntenut), on syytä epäillä, että lääkkeet aiheuttavat tämän sekopäisen käyttäytymisen. Kuvaamasi käytös on sopii erinomaisesti SSRI-stimuloidulle henkilölle. (Miehesi käyttämä aine on SSRI-luokan 'masennuslääke' sitalopraami)
Mielestäni kaksi vaihteohtoa miehelläsi; masennuslääkkeiden lopettaminen kerralla on aiheuttanut hypomaniaa tai sitten hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tuttavallani kenellä toi diagnoosi niin oireet aika samanlaisia ja kausittaisia, hänellä vaan mennyt myös pahan manian puolelle myös joka vaatinut sairaalahoitoa. Olisiko teidän mahdollista mennä yhdessä lääkäriin palaveeraamaan ja keskustelemaan? Toivottavasti oikeanlainen lääkitys löytyisi, monilla voi viedä kauankin sen löytämiseen.
Kiitos vastauksesta. Mieheni on nyt muutaman kerran käynyt asiantuntevalla lääkärillä sekä psykologilla. Meillä on myös yhteinen aika, jossa selviää lisää. Olen myös itselleni varannut juttelu ajan sekä vanhempi lapseni sai apua. Päivä kerrallaan täytyy mennä, vaikka raskasta on. Tiedän ettei hän tarkoita eikä halua näitä asioita tehdä. Nyt toivon että hoito on jatkuvaa, oikeat lääkkeet löytyisi sekä ennen kaikkea hän saisi puhua ammattihenkilön kanssa säännöllisesti.
Tai voihan taustalla käytökseen tietenkin olla mitä vaan, itselleni tietenkin tulee tuollaisesta mieleen ensimmäisnä kaksisuuntainen ihan vaan omien kokemusten pohjalta (ei kylläkään mieheni) Mutta pääasia että asiat selviäisivät ja pystyisitte jatkamaan yhdessä molemmat onnellisina. Jaksamista, monesti voi kokea itsensä aika yksinäiseksi vaikeiden asioiden keskellä. Onneksi miehesi on hoitomyönteinen ja haluaa itsekin asiat paremmiksi.
Kävimme juttelemassa, hänen käytyään muutaman kerran itse. Ei ollut helppoa. Mieheni on nyt lääkärin suostumuksesta jatkanut Cirpalexin käyttöä ja itse huomasin vaikutuksesta sen että hän on tyyni ja niin rauhallinen ettei normaalisti reagoi tapahtuneisiin. Kertoo ainoastaan työn ja stressin aiheuttaneen nämä kaikki, silti haluaa ehdottomasti jatkaa töitä. Välillä kun kerroin hänen aggressioistaan tai vastaavasti heräte ostoksista tai impulsiivisesti käytöksestä katsoi tyhjää eikä kommentoinut mitenkään. Lisäksi oli liioitellut psykiatrille lasten kanssa olostaan sekä nukkumis ajoistaan. Hänellä tuntui välillä löytyvän todella hienoja selityksiä asioille mille ei todellisuudessa ole selityksiä. Otetaan esimerkki. Juttelimme taannoin häämatkastamme ja aloin miettimään kissoillemme vaihtoehtoisia hoitopaikkoja. Yhdestä hoitopaikasta kysyessäni häneltä hän sai aivan järkyttävän raivarin. Hoitopaikka 2 kissalta olisi viikon ollut 160€. Hän uhkasi kuopata kissamme, tai tehdä mitä vain meidän ei tarvitsisi tuollaisia summia käyttää. yritin sanoa että Se oli ehdotus, on muitakin, hän vain raivoaa ja uhkaa. Siellä juttelussa hän rauhallisesti kertoo että on nuuka rahoista ja hermostui summasta. Mielestäni hänen käytöksensä ei olisi ollut aihetta edes raha asiassa, kun kyse on kuitenkin meidän perheen jäsenistä. Ja Se ettei hän pystynyt yhtään puhumaan, vaan sokean raivon valtaan ajautui.. Luulin hänen oikeasti olevan hoito myönteinen, mutta jos hän ei kykene edes asioista puhumaan niiden oikeilla nimillä ja vähättelee tapahtumia umpikuja on valmis.
Hänen lääkkeenään on aina ollut 5mg ja hän ei ole koskaan kerennyt syömään niitä kun sen kolme tai kuusi kuukautta kun omaa hyvää oloaan lopettanut tai sivuoireiden huomattua lääke on pikku hiljaa vaihdettu.. En tiedä tai voi varmaksi sanoa johtuuko ne lääkkeistä, mutta sen tiedän että hän on kärsinyt mielenterveysongelmista melkein koko elämänsä.