Erittäin toivottu raskaus alkoi ja kaikki oli oikein hienosti. Pari viikkoa plussauksen jälkeen sain järkyttävän kovia vatsakipuja aamuyöstä, joten menin keskussairaalaan. Minut ultrattiin eikä mitään viitteitä raskaudesta löydetty. Raskaushormonit olivat alhaiset. Kivut loppuivat parissa tunnissa.
Päivystyksestä menin vuodeosastolle, ja raskaushormonit otettiin päivällä uudelleen. Ihan pikkaisen heilahtanut alaspäin. Sitten paikalle tuli osaston ylilääkäri joka ei siis tutkinut minua mitenkään, eikä ultrannut ollenkaan. Hän saapui ja kertoi että minulla on kohdun ulkoinen raskaus, vaikka siis sen yhden ainoan ultran aikana kukaan ei ollut pystynyt paikantamaan missä alkio on. Pienoinen järkytys, voi sitä itkun määrää. Siltä seisomalta sain kohdunulkoiseen raskauteen solusalpaajaa jotta raskaus menisi kesken. Pääsin kotiin. Vuodot eivät alkaneet vaikka niiden piti.
Viikon päästä HCG-kontrolli. Kätilö soittaa parin tunnin päästä ja sanoo että arvot ovat nousseet. Ne olivat moninkertaiset. Seuraavana päivänä lääkärille. Lääkäri ultraa. Raskaus on kohdussa. Maailma romahtaa. Itkua ja huutoa ja lisää itkua ja huutoa. Sain viikon aikaa päättää keskeytetäänkö raskaus vai otanko riskin, että tulisi ties kuinka epämuodostunut lapsi (eikä mitään tietoa selviääkö se ja kuinka pitkään)..
Päätös oli selkeä muttei helppo. En halua oman virheen takia pilata lapseni elämää ties minkälaisten tuskien kanssa. No raskaus ei mennyt itsestään vieläkään kesken, joten sain aborttipillerit kotiin. Tein abortin ja voin kertoa että se oli helvetillinen kokemus. En osannut ajatellakaan kuinka kamalaa se voi olla! Kolme tuntia suoraa huutoa, ihan järkyttävää. Sen jälkeen isoja palasia valui minusta ulos. Kaikista hirvein ehkä oli se, kun vuodon mukana tuli palasia ja napanuoraksi olettamani valkoinen putki.. Olin siis töissä kun vessassa huomasin "löydökseni" siteestä... Meinasin lähteä itkien kotiin mutta sinnittelin töissä vuoron loppuun. Minkäänlaista psykiatria minulle ei edes ehdotettu. Pahoitteluja hoitovirheestä sain, mutta henkistä apua en. En mistään. En vieläkään. Sanottiin, että 3 kk solusalpaajien annosta pitää odottaa jotta voi koittaa uutta raskautta.
Syyllisyys on vieläkin hirveä. Miksi olin niin tyhmä? Miksen tiennyt, että vaarattomassa tilassa oleva kohdun ulkopuolella oleva raskaus olisi pitänyt tutkia kunnollan ja pitkällä aikavälillä? Miksen vaatinut tarkempia tutkimuksia myöhemmin? Miksi luotin lääkäriin? Jos tässä vaiheessa jo mokaan vanhemman tärkeimmän tehtävän (lapsen suojelemisen) onko minusta edes vanhemmaksi? Onko tämä joku kosminen tapa osoittaa minulle etten ole kykenevä vanhemmaksi?
Ennenkaikkea suurin kysymys on; miten tälläistä voi tapahtua?
Haluan jakaa tämän teille, jotta tälläinen ei koskaan tapahdu uudestaan. Kyseisessä keskussairaalassa oli juuri aiheesta tulossa koulutus (kuinka tunnistaa kohdunulkoinen raskaus ja miten toimia). Teen myöskin valituksen tästä hoitovirheestä. En tiedä kuinka iso hoitovirhe tämä on, mutta hoitohenkilökunnan ilmeistä voi päätellä aika paljon.. En ole koskaan saanut niin hyvää palvelua, kuin hoitovirheen jälkeen. En ole koskaan nähnyt hoitohenkilökunnan kasvoilla niin nolostunutta ilmettä, niin pitkälle venähtänyttä ilmettä, kuin he lukevat tarinani. Kaikista heistä on paistanut se fakta, että mokattu on ja pahasti. Rahaa en välitä tästä fiaskosta saavani, mutta haluaisin edes osan yli 150 euron sairaalakäyntimaksuista takaisin koska ilman hoitovirhettä en moisia summia olisi joutunut maksamaan. Laskujen tippuessa postiluukusta teki mieli nauraa ja itkeä hysteerisesti; miten he KEHTAAVAT lähettää minulle laskuja tälläisestä?? Miten he KEHTAAVAT lähettää minulle lasku reissusta, jolloin lääkäri murhasi lapseni?
Olkaa varovaisia ja vaatikaa vaikka liikaa tutkimuksia. Tämä on ihan järkyttävää. Anteeksi sekava teksti, kirjoittelen tunnekuohun vallassa, iski taas kamala olo.
Päivystyksestä menin vuodeosastolle, ja raskaushormonit otettiin päivällä uudelleen. Ihan pikkaisen heilahtanut alaspäin. Sitten paikalle tuli osaston ylilääkäri joka ei siis tutkinut minua mitenkään, eikä ultrannut ollenkaan. Hän saapui ja kertoi että minulla on kohdun ulkoinen raskaus, vaikka siis sen yhden ainoan ultran aikana kukaan ei ollut pystynyt paikantamaan missä alkio on. Pienoinen järkytys, voi sitä itkun määrää. Siltä seisomalta sain kohdunulkoiseen raskauteen solusalpaajaa jotta raskaus menisi kesken. Pääsin kotiin. Vuodot eivät alkaneet vaikka niiden piti.
Viikon päästä HCG-kontrolli. Kätilö soittaa parin tunnin päästä ja sanoo että arvot ovat nousseet. Ne olivat moninkertaiset. Seuraavana päivänä lääkärille. Lääkäri ultraa. Raskaus on kohdussa. Maailma romahtaa. Itkua ja huutoa ja lisää itkua ja huutoa. Sain viikon aikaa päättää keskeytetäänkö raskaus vai otanko riskin, että tulisi ties kuinka epämuodostunut lapsi (eikä mitään tietoa selviääkö se ja kuinka pitkään)..
Päätös oli selkeä muttei helppo. En halua oman virheen takia pilata lapseni elämää ties minkälaisten tuskien kanssa. No raskaus ei mennyt itsestään vieläkään kesken, joten sain aborttipillerit kotiin. Tein abortin ja voin kertoa että se oli helvetillinen kokemus. En osannut ajatellakaan kuinka kamalaa se voi olla! Kolme tuntia suoraa huutoa, ihan järkyttävää. Sen jälkeen isoja palasia valui minusta ulos. Kaikista hirvein ehkä oli se, kun vuodon mukana tuli palasia ja napanuoraksi olettamani valkoinen putki.. Olin siis töissä kun vessassa huomasin "löydökseni" siteestä... Meinasin lähteä itkien kotiin mutta sinnittelin töissä vuoron loppuun. Minkäänlaista psykiatria minulle ei edes ehdotettu. Pahoitteluja hoitovirheestä sain, mutta henkistä apua en. En mistään. En vieläkään. Sanottiin, että 3 kk solusalpaajien annosta pitää odottaa jotta voi koittaa uutta raskautta.
Syyllisyys on vieläkin hirveä. Miksi olin niin tyhmä? Miksen tiennyt, että vaarattomassa tilassa oleva kohdun ulkopuolella oleva raskaus olisi pitänyt tutkia kunnollan ja pitkällä aikavälillä? Miksen vaatinut tarkempia tutkimuksia myöhemmin? Miksi luotin lääkäriin? Jos tässä vaiheessa jo mokaan vanhemman tärkeimmän tehtävän (lapsen suojelemisen) onko minusta edes vanhemmaksi? Onko tämä joku kosminen tapa osoittaa minulle etten ole kykenevä vanhemmaksi?
Ennenkaikkea suurin kysymys on; miten tälläistä voi tapahtua?
Haluan jakaa tämän teille, jotta tälläinen ei koskaan tapahdu uudestaan. Kyseisessä keskussairaalassa oli juuri aiheesta tulossa koulutus (kuinka tunnistaa kohdunulkoinen raskaus ja miten toimia). Teen myöskin valituksen tästä hoitovirheestä. En tiedä kuinka iso hoitovirhe tämä on, mutta hoitohenkilökunnan ilmeistä voi päätellä aika paljon.. En ole koskaan saanut niin hyvää palvelua, kuin hoitovirheen jälkeen. En ole koskaan nähnyt hoitohenkilökunnan kasvoilla niin nolostunutta ilmettä, niin pitkälle venähtänyttä ilmettä, kuin he lukevat tarinani. Kaikista heistä on paistanut se fakta, että mokattu on ja pahasti. Rahaa en välitä tästä fiaskosta saavani, mutta haluaisin edes osan yli 150 euron sairaalakäyntimaksuista takaisin koska ilman hoitovirhettä en moisia summia olisi joutunut maksamaan. Laskujen tippuessa postiluukusta teki mieli nauraa ja itkeä hysteerisesti; miten he KEHTAAVAT lähettää minulle laskuja tälläisestä?? Miten he KEHTAAVAT lähettää minulle lasku reissusta, jolloin lääkäri murhasi lapseni?
Olkaa varovaisia ja vaatikaa vaikka liikaa tutkimuksia. Tämä on ihan järkyttävää. Anteeksi sekava teksti, kirjoittelen tunnekuohun vallassa, iski taas kamala olo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämänkin viestin olen kirjoittanut tänne varmaan jo 10 kertaa.. Mutta aina poistanut sen häpeän takia. Kuinka ihminen voi olla niin tyhmä! Olisi pitänyt tajuta!
Tiedän kyllä että hoitovirheitä tapahtuu valitettavan usein. Ympärilläni on niin vastasyntyneitä, jotka ovat joutuneet hoitovirheen kohteeksi ja selvinneet siitä käytännössä omalla sinnikkyydellä. Toki lääkärit huomasivat nopeasti virheen ja onneksemme osasivat korjata tilannetta.
En silti luopuisi terveydenhuollosta tai syyttäisi pelkästään sitä. He ovat pelastaneet niin paljon ihmishenkiä, helpottaneet kipua ja jopa parantaneet tauteja. Valitettavaa kuitenkin että näitä virheitä tapahtuu. Tiedostan kuitenkin sen että hekin ovat vain ihmisiä.
Kamalmpia tapauksia mitä lähipiirissäni on tapahtunut, on sellainen että vastasyntyneelle nenämahaletku suoraan keuhkoon. Kaikki maidot siis menivät keuhkoihin. Tämä oli hoitajan oma virhe, ja asia toki meni potilasasiamiehen käsittelyyn joka tuotti osittain tulostakin. Lapsi kuitenkin selvisi sinnikkyydellään. Voimme vain kiittää onneamme että lapsi selvisi kuitenkin aivan tervein paperein.
Silti, virheistä huolimatta, he pystyvät myös auttamaan meitä. Varmasti ymmärrämme että yhteiskunnan pitäisi suurentaa terveydenhuollon budjettia, jotta olisi enemmän resursseja ennaltaehkäistä näitä tapauksia.
Vataukseni ei varmasti lohduta, mutta olen todella pahoillani tapahtumastasi. Itse olen aina lääkärissä käydessäni hyvin kyselevää sorttia. Kysyn aina erilaisista vaihtoehdoista ja jos en ymmärrä jotain, kysyn mitä se tarkoittaa (esim. lääkkeistä, hoitomuodoista yms). Monesti myös lueskelen jotain mielipiteitä juurikin lääkkeistä ja hoitomuodoista, joista sitten tarkistan lääkärin mielipiteen. En ole edes opiskellut tai työskennellyt pahemmin terveydenhuollon alalla, mutta kiinnostunut. Asennoidun muutenkin elämään sellaisella mentaliteetiltä että tyhmää kysymystä ei ole.
Kauheeta :/ Joudut elämään asian kanssa, mutta et tahaltesi aborttia tehnyt vaan pakonomaisesta syystä. Jos olisit pitänyt lapsen, olisivat lääkärit muistaneet aina ultratessaan virheensä, tutkiessaan tilannetta. Joo. Ihmisiä nekin on ja liian sokeasti luotetaan ultriin (eivät löydä kaksosia ja rakenneultrassa pam! ..ylläri, milloin kertovat että vammainen lapsi tulossa vaikka olikin syntyessään terve ).... Älkää sokeina luottako kaikkea lääkärin käsiin!! Nimim kokemusta täälläkin. Mullaa piti olla niin vammainen lapsi ettei selviä kohdun ulkopuolella..... Vaan en suostunut laittamaan pois päiviltä rv 22 ja täysin terve kympin tyttö syntyi (nyt reilu 4v).
Olen todella pahoillani puolestasi, olet kokenut hirveitä. Sinun ei kannata kuitenkaan jäädä sitä napanuoraa pohtimaan, raskaus on ollut niin alussa, että tuossa vaiheessa ei kunnon napanuoraa vielä edes ole. Muuta raskausmateriaalia se valkoinen on siis ollut, samoin palaset. Toivottavasti saat edes anteeksipyynnön ja rahallisen korvauksen, vaikkeivät ne mitään autakaan. Olisi se silti oikeus ja kohtuus. Kovasti toipumista ja jaksamista sinulle!
Olen todella pahoillani puolestasi! Itsekin olen kokenut kohdunulkoisen raskauden keväällä ja vaikka itse selvisin siitä "todella helposti, oppikirjan mukaisesti", niin kyllähän se jälkensä jätti. Muistuttaa olemassa olostaan varmasti tulevissa alkuraskauksissa. Kylläpä kohdallesi sattui suunnattomasti epäonnea ja osaamattomia ihmisiä. Itsekin huvituin, kun kerroit tunteistasi laskujen tipahtaessa luukusta, siltähän minustakin heti tuntui. Eli ehdottomasti nyhdät rahaa, niin paljon kuin vain saat. Tuohan on suuri virhe!
Minne vuodeosastolle menit? Mikäli menit naistentaudeille ym, kyllä osaston ylilääkärin kuuluisi tunnistaa ja tietää osaston potilaskategoria. Eli osata varautua kohdunulkoisen raskauden mahdollisuuteen. Raha ei voi korvata mitään tai auttaa paranemisprosessissa, mutta vie asia ehdottomasti julkisuuteen. Niin, että sille lääkärille tulee jokin sanktio. Ties millaisia hoitovirheitä hän on aikaisemmin jo tehnyt tai tulee tekemään tulevaisuudessa.
Omalla kohdallani uskon myös tapahtuneen hoitovirheen, vaikka omassa tapauksessani onneksi kävi kaikesta huolimatta hyvin. Itse kävin alkuraskauden vuotojen takia ultrassa naistentautien polilla. En muista painotinko riittävästi raskauden keston epäselvyyttä, koska minulle tuli välissä ns. valemenkat. Mutta lääkäri totesi ultrassa vain, etten ole raskaana, kohtu tyhjä. Kävin labrassa varmuudeksi tämän jälkeen ja HCG arvot olivatkin koholla, onnitteli puhelimitse samana iltapäivänä vielä, että onneksi olkoon, oletkin raskaana. TÄSSÄ VAIHEESSA kaikkien epäselvien arvojen, kohdun tyhjyyden ja keston takia olisi pitäny epäillä kohdunulkoisen raskauden mahdollisuutta. Tämän selvitin käypähoito suosituksista vasta jälkeenpäin. Hän antoi minulle kontrolliultra ajan VASTA 2 viikkoa myöhemmäksi. Eihän tuo 2 viikkoa ikinä ehtinyt kulua, kun jouduin kipujen takia päivystykseen jo ennemmin. Mutta onneksi kivut ilmaantuivat. Jos raskaus olisi ehtinyt edetä 2 viikkoa pidemmälle, se olisi voinut ehtiä tekemään jo peruuttamatonta tuhoa kehossani.
2 viikkoa on varmasti normaalin raskauden kanssa hyvä aika. Mutta itsellä kun oli kaikkia oireita ja oireettomuutta. Mielestäni lääkäri teki virheen, oloani olisi pitänyt seurata tiiviimmin. Mutta tosiaankin, enpä asian eteen mitään jälkeenpäin tehnyt, koska ehkä olen vain kuvitellut päässäni kaiken. Niin ainakin itselleni yritän sanoa :D
Mutta pahoittelen vielä kokemuksiasi! Olet onneksi kerran tullut jo raskaaksi ja alkio oli oikeassa paikassa. Onneksi et joutunut leikkaukseen. Fyysisesti kaikki on sinussa kunnossa, kunhan selviät surustasi. Uskon, että kun sen aika koittaa, tulet uudelleenkin raskaaksi :)