Eräänä yönä tällä viikolla tuli selvästi muistunut ja tavallaan elämäntilanteeseen osuva uni. Näin unta, että matkustin laivalla Tukholmaan. Laivan sisällä ei ollut yhtäkään suoraa kulmaa tai seinää, vaan hytit olivat epäsäännöllisten monikulmioiden muotoisia. Minun hytissäni oli avomieheni ja yhteinen opiskelukaverimme. Meitä jokaista varten oli oma ovi hytin eri seinillä. Ovet olivat kapeita ja kaarevareunaisia kuin 90-luvun seikkailupeleissä. Jokaisella oli oma avain, jolla avattiin vain oma ovi. Kun oven oli avannut kerran, niin avaimet piti laittaa mehukannuihin, jotka olivat pöydällä hyttikäytävässä. Unessa ei selvinnyt, miten ovista pääsi tämän jälkeen sisään. Jokaiselle hytille oli oma kannunsa. Kun avaimet oli laitettu kannuihin niin niistä juotiin. Laivan päästyä perille Tukholmaan kannupöydän viereen oli tuotu roskalaatikko, johon kannut avaimineen piti laittaa. Ihmettelin, miksi avaimet piti laittaa roskikseen. Avasin meidän hyttimme avaimet sisältävän kannun kannen, ja sisällä oli koeputkitelinettä muistuttava viritelmä jossa avaimet roikkuivat nätisti pitkistä avaimenperistään. Jätin kannun kansi auki pöydälle.
Menin laivasta Tukholmaan vasta iltapäivällä. Kävin siellä ravintolassa, josta lattiaa pitkin juoksi hiiri ulos. Ikkunasta näkyi, kun ulkona kaksi oravaa hyökkäsi hiiren kimppuun ja alkoi purra siitä paloja irti. Hiiri pysyi koko ajan hengissä ja näytti kärsivän kovasti syömisestään. Toivoin mielessäni, että hiiri kuolisi ja pääsisi kärsimyksistään. Kun seuraavan kerran katsoin ikkunasta, hiiri oli muuttunut siiliksi. Siilinäkin siitä oli palasia irti, mutta se näytti jo voivan paljon paremmin. Siili lähti lyllertämään oravia karkuun. Oravat yrittivät vielä syödä siiliä, mutta piikit pistivät niitä eivätkä ne saaneet purtua sitä. Kun tulin ulos ravintolasta, huomasin unohtaneeni laukkuni. Ajattelin, että japanilaiset ovat rehellisiä eivätkä veisi sitä. Nyt olinkin yhtäkkiä Japanissa enkä Ruotsissa. Löysin laukun paikaltani ja otin sen mukaan.
Seuraavaksi lähdin pieneen laivaan, joka oli olevinaan jonkinlainen nähtävyys. Sain laivalta ohjelmalehtisen jonka mukaan se oli lähdössä Tukholman kiertoajelulle joka kestäisi kuudesta seitsemään. Nyt olin siis taas Tukholmassa. Ajattelin että en ehtisi kiertoajelulle, koska minun pitäisi ehtiä omaan laivaani. Ennen kuin huomasin, laiva lähti kuitenkin liikkeelle. Katsoin kännykästä kelloa ja se oli 19. Minuutit eivät näkyneet kellossa. Yritin muistella, milloin oma laivani Helsinkiin lähtisi. Etsin matkalippua josta sen voisi tarkistaa, mutta en löytänyt sitä. Ajattelin että lippu on kai sähköisenä ja satamassa henkilöllisyydestäni selviää että minulla on se. Suunnittelin että pyytäisin voivani jäädä pois pienestä laivasta jossain päin Tukholmaa, josta ottaisin taksin Suomen laivojen satamaan. Ajattelin että siihen tarvitsisi Ruotsin kruunuja käteisenä. Kysyin pienessä laivassa ohikulkijoilta: "Valuutavahetus? Bankomaat?" muka-eesti-mongerruksella, koska tällä kertaa olin unessa hetken Eestissä. Laivalta löytyi pankkiautomaatti, josta nostin rahaa. Minulla oli vaikeuksia päättää, kuinka paljon rahaa nostaisin, mutta päädyin kuuteensataan kruunuun. Nostin rahat ja lähdin etsimään laivalta jotakuta miehistön jäsentä jolta voisin kysyä milloin pääsisin pois. En kuitenkaan löytänyt ketään. Olin ahdistunut Suomen laivaan ehtimisestäni, ja sitten ajattelin, että mitä jos tämä onkin vain unta. Siinä vaiheessa herätyskello soikin.
Menin laivasta Tukholmaan vasta iltapäivällä. Kävin siellä ravintolassa, josta lattiaa pitkin juoksi hiiri ulos. Ikkunasta näkyi, kun ulkona kaksi oravaa hyökkäsi hiiren kimppuun ja alkoi purra siitä paloja irti. Hiiri pysyi koko ajan hengissä ja näytti kärsivän kovasti syömisestään. Toivoin mielessäni, että hiiri kuolisi ja pääsisi kärsimyksistään. Kun seuraavan kerran katsoin ikkunasta, hiiri oli muuttunut siiliksi. Siilinäkin siitä oli palasia irti, mutta se näytti jo voivan paljon paremmin. Siili lähti lyllertämään oravia karkuun. Oravat yrittivät vielä syödä siiliä, mutta piikit pistivät niitä eivätkä ne saaneet purtua sitä. Kun tulin ulos ravintolasta, huomasin unohtaneeni laukkuni. Ajattelin, että japanilaiset ovat rehellisiä eivätkä veisi sitä. Nyt olinkin yhtäkkiä Japanissa enkä Ruotsissa. Löysin laukun paikaltani ja otin sen mukaan.
Seuraavaksi lähdin pieneen laivaan, joka oli olevinaan jonkinlainen nähtävyys. Sain laivalta ohjelmalehtisen jonka mukaan se oli lähdössä Tukholman kiertoajelulle joka kestäisi kuudesta seitsemään. Nyt olin siis taas Tukholmassa. Ajattelin että en ehtisi kiertoajelulle, koska minun pitäisi ehtiä omaan laivaani. Ennen kuin huomasin, laiva lähti kuitenkin liikkeelle. Katsoin kännykästä kelloa ja se oli 19. Minuutit eivät näkyneet kellossa. Yritin muistella, milloin oma laivani Helsinkiin lähtisi. Etsin matkalippua josta sen voisi tarkistaa, mutta en löytänyt sitä. Ajattelin että lippu on kai sähköisenä ja satamassa henkilöllisyydestäni selviää että minulla on se. Suunnittelin että pyytäisin voivani jäädä pois pienestä laivasta jossain päin Tukholmaa, josta ottaisin taksin Suomen laivojen satamaan. Ajattelin että siihen tarvitsisi Ruotsin kruunuja käteisenä. Kysyin pienessä laivassa ohikulkijoilta: "Valuutavahetus? Bankomaat?" muka-eesti-mongerruksella, koska tällä kertaa olin unessa hetken Eestissä. Laivalta löytyi pankkiautomaatti, josta nostin rahaa. Minulla oli vaikeuksia päättää, kuinka paljon rahaa nostaisin, mutta päädyin kuuteensataan kruunuun. Nostin rahat ja lähdin etsimään laivalta jotakuta miehistön jäsentä jolta voisin kysyä milloin pääsisin pois. En kuitenkaan löytänyt ketään. Olin ahdistunut Suomen laivaan ehtimisestäni, ja sitten ajattelin, että mitä jos tämä onkin vain unta. Siinä vaiheessa herätyskello soikin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Sinulle on vastattu tuossa alla ja untasi tulkittu.