Jotenkin kaikki on vieläkin niin sekavaa, etten välttämättä osaa tuoda järjellisesti esille niitä tärkeimpiä ajatuksia, mutta pakottava tarve on kuitenkin kirjoittaa tämänhetkiset tuntemukseni parhaani mukaan.
Tiedän, (ei tarvitse muistuttaa.) ettei oikea henkilö tätä koskaan lue, jonnekin kuitenkin tämäkin on saatava sanottua, muuten pää leviää...
Eli. Jotenkinhan se näin meni, lyhyesti kirjailtuna:
Ei me osattu valmistautua mitenkään tutustumisemme jälkeiseen aikaan. Ei sellaiseen varmaan kukaan osaa varautua ennalta? Kaksi ihmistä vaan huomaa viihtyvänsä toistensa seurassa...Ymmärtävänsä toisiaan paremmin, kuin kukaan.
Ehkä ensin kiellettiin syvemmät tunteet, verhottiin ne huumorilla vitsien muotoon, yritettiin jatkaa kevyellä kaavalla leikitellen.
Vetovoima:
Kuin hiljaisessa avaruudessa toistensa kiertoradalle eksyneet taivaankappaleet vetävät toisiaan puoleensa, mekin eksyimme toisiimme kiihtyvällä nopeudella...Sitä tuskin olisi voinut välttää vahvimmalla tahdollakaan.
Mitä sitten tapahtui?
Tunteiden kiistämistä vaikeassa todellisuudessa. Välttelyä. Puhumattomuutta, patoutumia, pahaa oloa ja niiden väärissä tilanteissa purkamisia...
Aikaa kului. Elimme sisäisten muuriemme suojassa, yksin, samassa todellisuudessa kuitenkin. Puhumattomuus kalvoi kumpaakin...Ne tunteet...
Kun tällaisessa "tahtotilassa" kaksi ihmistä on, niin jossakin vaiheessa asiat ajautuvat kuitenkin siihen pisteeseen, että jokin selvyys on saatava.
Niin mekin ajauduimme...Puhuimme. Tunnustimme tunteemme, tiedostimme todellisuuden...
Se, mitä sen jälkeen tapahtui...Siitä en halua nyt kirjoittaa. Kaikki on vieläkin niin sekavaa...Sulkeutunutta ja avointa.
Tiedän, (ei tarvitse muistuttaa.) ettei oikea henkilö tätä koskaan lue, jonnekin kuitenkin tämäkin on saatava sanottua, muuten pää leviää...
Eli. Jotenkinhan se näin meni, lyhyesti kirjailtuna:
Ei me osattu valmistautua mitenkään tutustumisemme jälkeiseen aikaan. Ei sellaiseen varmaan kukaan osaa varautua ennalta? Kaksi ihmistä vaan huomaa viihtyvänsä toistensa seurassa...Ymmärtävänsä toisiaan paremmin, kuin kukaan.
Ehkä ensin kiellettiin syvemmät tunteet, verhottiin ne huumorilla vitsien muotoon, yritettiin jatkaa kevyellä kaavalla leikitellen.
Vetovoima:
Kuin hiljaisessa avaruudessa toistensa kiertoradalle eksyneet taivaankappaleet vetävät toisiaan puoleensa, mekin eksyimme toisiimme kiihtyvällä nopeudella...Sitä tuskin olisi voinut välttää vahvimmalla tahdollakaan.
Mitä sitten tapahtui?
Tunteiden kiistämistä vaikeassa todellisuudessa. Välttelyä. Puhumattomuutta, patoutumia, pahaa oloa ja niiden väärissä tilanteissa purkamisia...
Aikaa kului. Elimme sisäisten muuriemme suojassa, yksin, samassa todellisuudessa kuitenkin. Puhumattomuus kalvoi kumpaakin...Ne tunteet...
Kun tällaisessa "tahtotilassa" kaksi ihmistä on, niin jossakin vaiheessa asiat ajautuvat kuitenkin siihen pisteeseen, että jokin selvyys on saatava.
Niin mekin ajauduimme...Puhuimme. Tunnustimme tunteemme, tiedostimme todellisuuden...
Se, mitä sen jälkeen tapahtui...Siitä en halua nyt kirjoittaa. Kaikki on vieläkin niin sekavaa...Sulkeutunutta ja avointa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ajatukseni nyt meistä: en tiedä luetko juuri sinä:
Alussa oli vain...
sinä ja piikit
sitten tulin minä ja piikit
huomasit minut
lämpenit hieman
huomasin sinut
kuumenin
kuumenin
kirjoitin Sinusta koko Suomelle
ikävöin
ikävöin ikävöin
en ole tavannut Sinua monesti
seinä välissä
liian korkea este ylitettäväksi
katkeransuloinen ikävä
Rakkaus
yksipuolista vai kaksipuolista?
Mitä tapahtuu, en tiedä todella?
Mitä nyt on meneillään... en todella tiedä!
Näin se meni:
Tavattiin ja vaihdeltiin katseita.
Teit aloitteen johon vastasin huumorilla.
Torjuin sinut tunnepuolella mutta tutustuttiin.
Ihastuttiin kai liikaakin,tapailtiin.
Se oli menoa.
Erkaannuttiin,otit aikalisän.
Pidettiin kipinää yllä vaikka taustalla kuohusi.
Nyt:
Edessä valintoja,kestääkö kantti vai palataanko lähtöpisteeseen.
Liian sekavaa ymmärrettäväksi,aika näyttää.
Noinhan se meni eikä siltikään mennyt. Ei siitä saa kiinni, vaikka yrittää. Aina se muuttuu.
http://www.youtube.com/watch?v=TTWjogGIcqc
Greetings
http://www.youtube.com/watch?v=yTcXR2Oca1U
voi... jos aloitus oliskin mieheltä mar... ketä itse ajattelen.. olisin myyty..
ihana kirjoitus..
henkilö ketä itse mietin kirjoittelee juuri samaan tyyliin..
ajatuksia tuosta kirjoituksesta sitten.. niin.. mitäs nyt sitten kun on ne tunteet päästetty ilmoille.. itse pohdin uskaltaako Hän ikinä tehdä minkäänlaista aloitetta että voitaisiin tavata..(hyvin pian..toiveissa olisi..) kahden kesken.. jutella..
aika raastavaa.. olla rakastunut.. olla niin syvästi rakastunut ihmiseen jonka kanssa maailmat eivät kohtaa toisiaan.. tai kohtaa.. mutta tuulet ovat vieneet eri tahoihin.. niin lähellä hän ja silti niin kaukana.. mutta kokoajan lähellä ajatuksissa ja sydämessä..