Olenko paha ihminen

Tulin raskaaksi ehkäisyn pettäessä. Olen 25, mutta lapsia en halua. Ihan ok elämän tilanne eikä opiskelut kesken. Isä olisi kihlattuni. Tykkäämme matkustella, eikä lapsi elämäämme mahdu. Aborttia harkitsin, mutta adoptioon kumminkin päädyimme kihlattuni kanssa. Ajattelimme, että kyllä matkustelu voi 9kk odottaa. Mutta nyt 21rv tuli kumminkin keskenmeno. Ja tunsin valtavaa helpotusta ja sitten syyllisyyttä helpotuksesta. Ja mietin onko minulla oikeus tuntea helpotusta...Enhän minä tilannetta halunnut enkä itselleni tai sikiölle hankkinut. Pitäisikö minun surra jotain mitä en edes halunnut. Tosi sekava olo, muttei kuitenkaan tunnu pahalta. Olo on kovin helpottunut ja helpotus tekee olostani kurjan. Olenko siis paha ihminen?
9175
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Sinähän annoit lapsellekin mahdollisuuden jatkaa elämää ja se jos mikä on hyvää ja arvostettavaa, eikä ole sinun syysi että kävi noin. On ihan inhimillistä ja ymmärrettävää se mitä nyt tunnet. Oleellisempaa hyvyyttä ja pahuutta arvioidessa onkin se mitä teet, ei niinkään se mitä tunnet.

Äänestä

Kuule, en usko että sun tarvii tuntea mitään pahaa oloa tai syyllisyyttä. Enkä tajua miksi kerjäät täällä muilta syyllistämistä, täällähän se kyllä onnistuu, jos haluaa itselleen solvauksia ja törkysyyttelyä. Pääasia on että itse päästät itsesi vapaaksi noista ajatuksista, et sinä mitään synninpäästöä keltään tarvi.

Yleisellä tasolla ajattelen näistä jutuista, että jotkut naiset haluaa tuntea syyllisyyttä siitäkin, että on hyvä ja helpottunut olo. Mikähän tässä kulttuurissa oikein on, kun naiset pannaan tuntemaan syyllisyyttä siitäkin, ettei tunne syyllisyyttä eikä ole kurja olo? Jos tuntee helpotusta, on se kurjaa, ja jos tuntee olon kurjaksi on se tietenkin kurjaa. Pääasia on, että on kurjaa? Pitääkö naisilla olla kurjaa, koska kaikki odottavat, että sen PITÄÄ olla kurjaa. Ja jos ei olekaan, niin sehän se vasta paha onkin sen kurjan lisäksi vai? :-D

Jokin mättää. Luoko kulttuuri jonkin syyllisyyden ja pahan olon tilan, mihin naisen odotetaan aina käpertyvän, kun ympäristö odottaa sitä? Ikään kuin joissakin heimoissa olevat majat, mihin naisten pitää mennä häpeämään kuukautisiaan, vaikkei kuukautiset ole kenenkään syy. Oletetaan, että se syyllisyyden ja pahan olon tila kuuluu luonnostaan naiselle, ja sekä miehet että naiset lyövät sitä epäpyhää naista? Kun tällanen konstruktio on kerta yhteisöön rakennettu.

Itse neuvoisin keskittymään johonkin rakentavampaan ja tähdellisempään asiaan, kun pyörittelemään asioita, jotka on olleet ja menneet. Vaikka olisit tehnyt abortinkin. Mitä sinun ratkaisut kellekään kuuluu?

Äänestä
  • Se onkin jännä piirre minussa ja kihlatussani. Olemme hieman masokisteja toisten mielipiteiden suhteen. Tuntuu kun olisimme tehneet jotain väärää ja toivomme että meitä siitä rangastaisiin. Se helpottaa syyllisyyttä helpotuksesta, kun muut haukuu minut ja valintani...Ja osalta taas kaipaan hyväksyntää. Sitä en sukulaisilta ja ystäviltä saa kun puhelimessa. Muutimme juuri uudelle paikkakunnalle. Anteeksi sekava kommenttini ja kiitos vastauksesta. Halusin myös jakaa omia tunteitani täällä...En tiedä miksi.

    Äänestä

  • Sekava olo kirjoitti:

    Se onkin jännä piirre minussa ja kihlatussani. Olemme hieman masokisteja toisten mielipiteiden suhteen. Tuntuu kun olisimme tehneet jotain väärää ja toivomme että meitä siitä rangastaisiin. Se helpottaa syyllisyyttä helpotuksesta, kun muut haukuu minut ja valintani...Ja osalta taas kaipaan hyväksyntää. Sitä en sukulaisilta ja ystäviltä saa kun puhelimessa. Muutimme juuri uudelle paikkakunnalle. Anteeksi sekava kommenttini ja kiitos vastauksesta. Halusin myös jakaa omia tunteitani täällä...En tiedä miksi.

    Kuulostaa vähän heikolta itsetunnolta. No, kyllä se itsetunto vahvistuu elämän myrskyjen myötä! :))

    Kun on nuori, ei ole luonut vielä sellaisia omia kyseenalaistamattomia rajojaan, omaa maailmankuvaa ja oppinut tuntemaan ja hyväksymään omaa itseään. Kun minä vahvistuu, ei tarvi eikä kaipaa hyväksyntää muilta kuin kaikkein läheisimmiltään. Vieraiden ja vähän tutumpinkin ihmisten mielipiteet muuttuu täysin merkityksettömiksi.

    Tsemppiä vaan! :))))

    Äänestä

  • Canthin etiikka kirjoitti:

    Kuulostaa vähän heikolta itsetunnolta. No, kyllä se itsetunto vahvistuu elämän myrskyjen myötä! :))

    Kun on nuori, ei ole luonut vielä sellaisia omia kyseenalaistamattomia rajojaan, omaa maailmankuvaa ja oppinut tuntemaan ja hyväksymään omaa itseään. Kun minä vahvistuu, ei tarvi eikä kaipaa hyväksyntää muilta kuin kaikkein läheisimmiltään. Vieraiden ja vähän tutumpinkin ihmisten mielipiteet muuttuu täysin merkityksettömiksi.

    Tsemppiä vaan! :))))

    Se on totta, minulla on aina ollut heikko itsetunto. Nuorempana minua sanottiin lihavaksi ja sairastuin anoreksiaan. Se oli tyhmää, sillä olin laiha jo ennen tautia. Sain siihen hoitoa ja olen nyt itseni kanssa sujut, mutta huono valehtelemaan olen. Kerroin koko totuuden, ehkä sitten kerjään vain sympatiaa ja rohkaisua. En oikein itsekkään tiedä mitä haluan. Kiitos kommentistasi, tunnistat aika hyvin luonnettani.

    Äänestä

se adoptio-kertomus ois kannattanu jättää pois koska palstan vakioräyhä haukkuu pystyyn kaikki itsekkäät "mukavuusadoptoijat".. sille kun ainoa oikea valinta on aina ja joka tilanteessa se onnen-ihanuus-abortti...

Äänestä

niin, sun mielestä onkin oikeempaa viekotella tappamaan muita kun antaa muidenkin elää vaikka sitten jossain muualla.
Adoptio on mitä suurinta ja kunnioitettavinta epäitsekkyyttä, kun taas omanapasessa lapsentappamisessa ei oo yhtikäs mitään arvostettavaa. Mukavuusaborttöörit polkee ihmisarvonsakin sinne pohjasakan syvimpiin syövereihin. Puolikas kärpäsen kikkarekin on arvokkaampi.

"Kas kun toisessa tapauksessa kyseessä on solu ja toisessa oikea ihminen. "

Oletko sinäkin siis pelkkä "solu" etkä oikeestaan edes ihminenkään kun joku on vaan sitä mieltä?
Siinäpä sulle niitä "solujen" kuvia
http://www.ehd.org/prenatal-images-index.php

Ja otahan lisää vaan niitä rauhottavia nappejas kun ei annostus oikein näytä riittävän.

Äänestä
  • "Adoptoitavaksi antaminen on useimmiten seurausta siitä että äiti ei kelpaa huoltajaksi, eli kyse on törkeästä kaltoinkohtelusta"

    eli sun mukaan näiden "kaltoinkohtelijoiden" pitäs ennemmin pitää lapsi itsellä? Ja niitä ei oo sitten ollenkaan jotka ei vaan HALUA sitä lasta juuri sillon itselle, vaikka oiskin kuinka kykeneviä vanhemmuuteen? Ainoa "oikea" vaihtoehto sun mustavalkoisessa rinnakkaistodellisuudessas on siis lapsen abortilla tappaminen... kuinkas ollakaan.. kaikki muu on tietenkin väärin.

    "Nainen joka pystyy hylkäämään syntyneen lapsensa kannettuaan tätä 9 kk ja odotettuaan lakisääteiset 8 viikkoa, on todella mieleltään jotenkin vahingoittunut, "

    Taas tätä hatustas vedettyä naurettavaa valhetörkyä. Mitähän onkaan sitten tähän verrattuna ne jotka kykenee TAPPAMAAN lapsensa kylmäverisellä julmuudella kohtuunsa?? Nehän on niin vahingottuneita ettei sellasille pitäs enää koskaan lapsia tullakaan!! Ne jotka antaa hyväsydämisesti lapsensa jatkaa elämää muualla ovat todellakin pyhimyksiä näihin surmaaja-raakalaisiin verratuna. Ja sekös sua kirvltää kun pitää kunnollisia naisia noin säälittävänä demonisoida.

    Äänestä

"Kun ei se kohdussa oleva ole lapsi vielä pitkään aikaan"

syntymättömät lapset ihan "olemattomia" :DDD

" se on pelkkä solukoostuma."

Kuten olet sinäkin jos joku on vaan "sitä mieltä" :)
Hedelmäitysken estävissä ehksäyissä ei edelleenkään tapeta mitään ihmisyksilöitä, joten aivan turha vedellä tähänkin taas hädissään jotain sukusolu-hölinöitä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Sekava olo kirjoitti:

Tulin raskaaksi ehkäisyn pettäessä. Olen 25, mutta lapsia en halua. Ihan ok elämän tilanne eikä opiskelut kesken. Isä olisi kihlattuni. Tykkäämme matkustella, eikä lapsi elämäämme mahdu. Aborttia harkitsin, mutta adoptioon kumminkin päädyimme kihlattuni kanssa. Ajattelimme, että kyllä matkustelu voi 9kk odottaa. Mutta nyt 21rv tuli kumminkin keskenmeno. Ja tunsin valtavaa helpotusta ja sitten syyllisyyttä helpotuksesta. Ja mietin onko minulla oikeus tuntea helpotusta...Enhän minä tilannetta halunnut enkä itselleni tai sikiölle hankkinut. Pitäisikö minun surra jotain mitä en edes halunnut. Tosi sekava olo, muttei kuitenkaan tunnu pahalta. Olo on kovin helpottunut ja helpotus tekee olostani kurjan. Olenko siis paha ihminen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu