Paniikki ja kusettaminen

Sulla on ureafobiahäväistysoireyhtymä. Se johtuu nuorena tapahtuneesta traumaattisesta seksuaalisesta kokemuksesta. Aivoissa nyrjähtää ja ne luulee, että virtsa karkaa housuun. Suosittelen kuukauden Aku Ankka kuuria tutti suussa sekä paskanjauhamisen lopettamisen.

Mulla on paniikkihäiriö ja sama ongelma!! Sun pitäs vaa antaa sen tunteen olla koska ite aiheutin tolla itselleni yliaktiivisen rakon mikä on nyt varmaa sunki kohtalo... Suosittelen puhumaa terapeutille ja menemää urologille joka auttaa sua fyysisten tuntemusten kans :) oon ite 17

Mulla sama juttu. oon nyt 20 ja paniikkihäiriö alkoi ihan samalla tavalla kuin sulla noin 3 vuotta sitten. paitsi että eka tuli pissatulehdus -> pelkäsin kokoajan kaikkialla pissaavani housuun -> paniikkkikohtaukset. lopulta, tulehduksen jälkeenkin, luulin pissaavani ihan aina jos olin jossain tilassa mistä ei päässyt heti pois kuten bussissa, leffateatterissa, koulussa, kaupassa, missä vaan.

kohtauksia pystyy kuitenki kontrolloimaan, kun koittaa vaan psyykata itteensä, ettei mikään hätä oikeesti oo :) eka tulee se olo, et nyt on hätä, alkaa vähä ahistaa ja sit se pahin vaihe eli kohtaus, oikeesti luulee kusevansa housuun, mut se on se vaihe mistä pitää vaan päästä yli. hengittelee syvään ja uskottelee itellee et en kuse :D sitku tajuaa ettei oikeesti ookkaan hätä ni heti helpottaa.

toivottavasti terapia auttaa, varmasti sullakin menee kohta jo paremmin!! =)

En tiiä onko enää järkeä kirjottaa tänne kahen vuode jälkeen mut pakko ku löysin vihdoin joitaki joilla on ollu samaa ku mulla. Tää alko siitä ku huomasin et mul on ponnistusinkotenssia, niin sit tuli jotenki semmonen jatkuva pelko, et entä jos kusen housuun niin et muut näkee. Sit on pakko tarkistaa housut ain vessas ettei oo tullu mitää ja sit julkisil paikoil varsinki supistelen lihaksia varmistukseks ettei tulis housuun. Tää on psyykkisesti tosi raskast ja musta tuntuu et mulle on tullu jopa masennuksen oireita. Mua kaduttaa tosi paljon et oon 7kk kärsiny tän kans (päivittäin ei oo ollu nii paha tai en oo lähes ollenkaa muistanu koko asiaa mut joinaki päivinä sit kokoaja mieles). Keväällä meinasin monta kertaa varata ajan johonki mut sit se vaa jäi. Rohkaistuin vihdoin ja mul on tänää aika psykologille. Ärsyttää ihan sikana et rakastuin kesällä ensi kertaa ja oli tää ongelma nii meän suhde kyl oli hyvä mut tän ongelman kans tuntu ettei pystyny täysin nauttimaan suhteesta ku sellane vihdoin oli. Tää suhde kyllä autto näitä oireita hirveesti ja tuntu et oon jo paranemaan päin ku aattelin helmikuusta lähtien kokoaja et tästä vaa pitää parantuu ite ja et kyl tää lopulta menee ohi. Sit nyt ihan pari viikkoa sitten tuli ero josta olin hyvin pettyny ja sit nää oireet vaa paheni taas. Toivottavasti paranen tästä. Onko jollakin paranemiskokemuksia?

Ja mitäs sitten, jos jollain, vaikka mulla, lirahtaisikin kusi housuun? Mitä tapahtuisi? Luulen, ettei mitään. Eiköhän maailma matkaisi radallaan ihan samoin kuin ennenkin, muutamaa naurua - myös omaa nauruani jos vahinko kävis mulle - rikkaampana. Ei oo totta mille kaikelle suppeat ihmismielet viitsivätkin energioitaan tuhlata.

Kyseinen kannattaa aina