DEMARIT KORJAAVAT LIPPOSEN KYLVÖÄ
SDP:n gallup-kannatus on nyt noin 16 %; eli alempana kuin koskaan.
Syinä alamäkeen puolue-eliitti selittää hallitusvastuulla ja muulla höpinällä. Pudotus on kuitenkin jatkunut kuta kuinkin yhtäjaksoisesti lähes 20 vuotta. Syyt ovat siis syvemmällä.
Yksi keskeisimmistä syistä on Paavo Lipposen kaudesta 1990-luvun puolivälistä tähän päivään jatkunut puolueen oikeistopolitiikka.
Muistelmissaan Lipponen kertoo tykönään käyneensä 1970-luvun puolivälissä "ankaraa poliittis-filosofista pohdintaa." "Aatteellinen kehitykseni huipentui Lahdessa 10.10.1978 pitämääni puheeseen."
Siinä "Linjan kirkastus" -puheessa Lipponen ilmoittautui kapitalistisen sekatalousjärjestelmän vankkumattomaksi kannattajaksi.
Aarno "Loka" Laitinen seuraavana päivänä uutisoi Lipposen puheen Helsingin sanomissa otsikolla "Sosialismi on hävinnyt kilpailun." Lipposen mukaan se vastasi puheensa ydinsanomaa.
Puheesta nousi demarileirissä valtava kohu. Lipposen katsottiin luopuneen puolueen linjasta ja loikanneen oikealle.
Puolueen pääideologi Bo Ahlfors, jonka käsialaa oli muun muassa Paasion "pari piirua vasemmalle" linjaus, katsoi, että "Lipponen on tehnyt lähes täydellisen virhearvion. Raju paluu 1950-luvulle." Samaa mieltä oli koko demarien kärkipää; muun muassa Erkki Liikanen, Arvo Salo, Seppo Lindholm, Lasse Lehtinen, Aimo Kairamo, Matti Linnanahde, ja monet muut.
Puolueiden aatteesta ja ideologiasta erkaneminen on samaa kuin pappi saarnaisi ateismia.
Helsingin sosialistiseura tuomitsi jyrkästi Lipposen loikan porvarileirin asiamieheksi. SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarisen lausahdus "Lipponen on Lipponen. Huulenheittäjä, jota ei pidä ottaa vakavasti" leimasi Lipposen pelleksi pitkäksi aikaa.
Porvarileirissä oli tietysti ilo ylimmillään. Vuorineuvokset, "kymmenen perhettä" ja koko elinkeinoelämä koki saaneensa onnenpotkut. Lipposesta tuli vuorineuvosten lemmikki. Hän ei "kieltänyt" aitoa sosialidemokratiaa vain kolmesti, vaan pysyvästi: "Lahden puheessani vedin linjan, jota noudatin kun 1980-luvulla ryhdyin poliitikoksi." Lipponen kiersi ahkerasti puolueen rahoilla levittämässä aatettaan.
Uusi Suomi epäili Lipposen vaalipyydystä "sinisilmäisille porvareille". Lipposen kauden ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1995 SDP saavuttikin suuren vaalivoiton, kokoomuksen taantuessa. Seuraavissa vaaleissa SDP romahti ja menetti eduskunnassa 12 "porvaripaikkaansa." Alamäki on siitä lähtien ollut jatkuvaa.
Lipposen linjan mukaiset tulonsiirrot palkansaajilta ja vähäväkisiltä elinkeinoelämän ja suuromistajien hyväksi, samoin veroratkaisut, ovat olleet työväestölle tuhoisia. Virhelinjalla on jatkettu Lipposen jälkeenkin. Hovi ja uskovaiset ovat säilyneet. Tulokset näkyvät kannatusluvuissa.
Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen äskeinen ay-liikkeen uhkailu oli kyllä harkitsematon potkaisu ainoaan tukijalkaan.
SDP tarvitsee suursiivouksen yläpäässään ja linjassaan. Vetäjät on haettava nykyeliitin ulkopuolelta ay-kentältä. Vahinkoa on työväestölle jo aiheutettu liikaa.
SDP:n gallup-kannatus on nyt noin 16 %; eli alempana kuin koskaan.
Syinä alamäkeen puolue-eliitti selittää hallitusvastuulla ja muulla höpinällä. Pudotus on kuitenkin jatkunut kuta kuinkin yhtäjaksoisesti lähes 20 vuotta. Syyt ovat siis syvemmällä.
Yksi keskeisimmistä syistä on Paavo Lipposen kaudesta 1990-luvun puolivälistä tähän päivään jatkunut puolueen oikeistopolitiikka.
Muistelmissaan Lipponen kertoo tykönään käyneensä 1970-luvun puolivälissä "ankaraa poliittis-filosofista pohdintaa." "Aatteellinen kehitykseni huipentui Lahdessa 10.10.1978 pitämääni puheeseen."
Siinä "Linjan kirkastus" -puheessa Lipponen ilmoittautui kapitalistisen sekatalousjärjestelmän vankkumattomaksi kannattajaksi.
Aarno "Loka" Laitinen seuraavana päivänä uutisoi Lipposen puheen Helsingin sanomissa otsikolla "Sosialismi on hävinnyt kilpailun." Lipposen mukaan se vastasi puheensa ydinsanomaa.
Puheesta nousi demarileirissä valtava kohu. Lipposen katsottiin luopuneen puolueen linjasta ja loikanneen oikealle.
Puolueen pääideologi Bo Ahlfors, jonka käsialaa oli muun muassa Paasion "pari piirua vasemmalle" linjaus, katsoi, että "Lipponen on tehnyt lähes täydellisen virhearvion. Raju paluu 1950-luvulle." Samaa mieltä oli koko demarien kärkipää; muun muassa Erkki Liikanen, Arvo Salo, Seppo Lindholm, Lasse Lehtinen, Aimo Kairamo, Matti Linnanahde, ja monet muut.
Puolueiden aatteesta ja ideologiasta erkaneminen on samaa kuin pappi saarnaisi ateismia.
Helsingin sosialistiseura tuomitsi jyrkästi Lipposen loikan porvarileirin asiamieheksi. SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarisen lausahdus "Lipponen on Lipponen. Huulenheittäjä, jota ei pidä ottaa vakavasti" leimasi Lipposen pelleksi pitkäksi aikaa.
Porvarileirissä oli tietysti ilo ylimmillään. Vuorineuvokset, "kymmenen perhettä" ja koko elinkeinoelämä koki saaneensa onnenpotkut. Lipposesta tuli vuorineuvosten lemmikki. Hän ei "kieltänyt" aitoa sosialidemokratiaa vain kolmesti, vaan pysyvästi: "Lahden puheessani vedin linjan, jota noudatin kun 1980-luvulla ryhdyin poliitikoksi." Lipponen kiersi ahkerasti puolueen rahoilla levittämässä aatettaan.
Uusi Suomi epäili Lipposen vaalipyydystä "sinisilmäisille porvareille". Lipposen kauden ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1995 SDP saavuttikin suuren vaalivoiton, kokoomuksen taantuessa. Seuraavissa vaaleissa SDP romahti ja menetti eduskunnassa 12 "porvaripaikkaansa." Alamäki on siitä lähtien ollut jatkuvaa.
Lipposen linjan mukaiset tulonsiirrot palkansaajilta ja vähäväkisiltä elinkeinoelämän ja suuromistajien hyväksi, samoin veroratkaisut, ovat olleet työväestölle tuhoisia. Virhelinjalla on jatkettu Lipposen jälkeenkin. Hovi ja uskovaiset ovat säilyneet. Tulokset näkyvät kannatusluvuissa.
Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen äskeinen ay-liikkeen uhkailu oli kyllä harkitsematon potkaisu ainoaan tukijalkaan.
SDP tarvitsee suursiivouksen yläpäässään ja linjassaan. Vetäjät on haettava nykyeliitin ulkopuolelta ay-kentältä. Vahinkoa on työväestölle jo aiheutettu liikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lipponen kutsui 2000 luvun puolivalissa tyoelakejarjestojen johtajat salaiseen kokukseen jossa sovittiin elakkeitten leikkauksista,ja siita etta ihmisia ei saa paastaa elakkeelle. kaskya noudattaen Kelan laakarit, vaikka olisi kymmenen muun laakarin lausonto tyokyvyttomyydesta ilmoittavat ihmisen olevan tyokykyinen. eraan tyoelakejohtajan ex alainen paljasti asian jota salataan jatkuvasti .