Mielestäni lihavuutta ei voi parantaa sanomalla lihavalle, että liiku ja syö vähemmän. Siihen ei auta myöskään pilkalliset katseet, supinat selän takana tai edes päin pläsiä haukkumiset. Jos asiat olisivat niin yksinkertaisia, kaikki olisivat laihoja.
Olen jo pitkään miettinyt, että mielellä on vahva vaikutus painoon. Lihavuus johtuu kalorien yliannostuksesta (yksinkertaistaen, ei sisällä teorioita fyysisistä sairauksista ja lääkkeistä). Kaloreita saa ylensyönnistä. Ylensyöntiä puolestaan voi tapahtua monista syistä.
Otetaan esimerkiksi kokemus riittämättömyydestä. Ihminen tuntee itsensä vajaavaiseksi ihmissuhteissaan. Syntyy häpeää ja ahdistusta. Hyvä, rasvainen ruoka lohduttaa. Tai on tullut juuri ero, lemmikki on kuollut tai läheinen sairastunut. Suklaasta saa lohtua, ihan tieteellisesti todistettuna.
Joten miten päästä liikakiloista eroon, jos taustalla vaikuttavat suuretkin tunnelukot? Lukot on tietenkin avattava, mikä saattaa olla pitkäkin prosessi. Mutta jos mielellä ei ole edes valmiuksia olla laihdutusprosessissa mukana, siinä ei lautasmallin tai Jutan dieetin markkinointi paljon auta.
Haluan sanoa, että ylipainoisten kritisointi on turhaa, sillä kritisoija ei voi tietää, mitä asioita taustalla on vaikuttimena. En tosin myöskään väitä, ettei puhdas hedonismi voisi olla syynä liikakiloihin. Mutta kritisoimalla ihmisiä mielivaltaisesti otetaan riski, että haukutaan tyhmäksi ja laiskaksi ihminen, jolla saattaa olla raskaita tunnetaakkoja kannettavanaan.
Olen jo pitkään miettinyt, että mielellä on vahva vaikutus painoon. Lihavuus johtuu kalorien yliannostuksesta (yksinkertaistaen, ei sisällä teorioita fyysisistä sairauksista ja lääkkeistä). Kaloreita saa ylensyönnistä. Ylensyöntiä puolestaan voi tapahtua monista syistä.
Otetaan esimerkiksi kokemus riittämättömyydestä. Ihminen tuntee itsensä vajaavaiseksi ihmissuhteissaan. Syntyy häpeää ja ahdistusta. Hyvä, rasvainen ruoka lohduttaa. Tai on tullut juuri ero, lemmikki on kuollut tai läheinen sairastunut. Suklaasta saa lohtua, ihan tieteellisesti todistettuna.
Joten miten päästä liikakiloista eroon, jos taustalla vaikuttavat suuretkin tunnelukot? Lukot on tietenkin avattava, mikä saattaa olla pitkäkin prosessi. Mutta jos mielellä ei ole edes valmiuksia olla laihdutusprosessissa mukana, siinä ei lautasmallin tai Jutan dieetin markkinointi paljon auta.
Haluan sanoa, että ylipainoisten kritisointi on turhaa, sillä kritisoija ei voi tietää, mitä asioita taustalla on vaikuttimena. En tosin myöskään väitä, ettei puhdas hedonismi voisi olla syynä liikakiloihin. Mutta kritisoimalla ihmisiä mielivaltaisesti otetaan riski, että haukutaan tyhmäksi ja laiskaksi ihminen, jolla saattaa olla raskaita tunnetaakkoja kannettavanaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet oikeassa.
Tuli kirjoituksestasi mieleen "Suurin pudottaja"-ohjelman juuri nyt pyörivät jaksot. Sarjan edetessä on käynyt selväksi, että kaikilla kisaajilla on ollut tunne-elämässään kipukohtia.
Näitä asioita ei tietenkään ole yleisölle availtu missään sosiaalipornon hengessä (onneksi!) mutta käsitelty on pintapuolisesti antaen tarkkavaiselle katsojalle miettimisen aihetta.
Ehkä suurin liikalihavuuden aiheuttaja nykyään on se, että meille syötetään nk. hyvältä maistuvaa ruokaa, pitkälle jalostettua mössöä ja riippuvuutta aiheuttavaa. Syö esim. pussi perunalastuja, ja syöt toisenkin. Lisäaineteollisuus tietää, mitä kansa syö.
Halpa ruoka on epäterveellistä, terveellinen kallista ja jos sortuu lisäaineistettuihin eineksiin; ne ovat kuin huumekierre. Terveellinen ruoka ei maistu sitten enää.
Ihminen syö myös suruunsa, mutta sitä ei saa tuomita. Hauku toista läskiksi on paras tae siitä, että lunastaa sanansa; sen olen huomannut painoni seilatessa omaa rataansa. Pääasia on kai, että ihminen tietää olevansa muokkautuva ja ettei kukaan voi olla koko elämänsä ajan samassa kotilossa. Painoa tulee, painoa menee; se on elämää. Niinkuin tunteetkin. Välillä masennutaan, sitten nauretaan, vaikka naurunaiheet ovat hyvin monella vähissä tänä päivänä.
Jaksamista.