Kotitöiden jakaminen

Yötyö on usein raskaampaa kuin päivätyö, tämä on tosi-asia. Päivätkin menevät j a t k u v a s t i huonosti nukutun yön jälkeen kuin "kaasussa" Yötyötä tekevät jopa kuolevat nuorempina, ihan vaan sen rasittavuuden vuoksi.

Pitäisikin edes joskus päätä nollaamaan univelkaa. Ja sitä ei ihan tunneissa lasketa.

Ei muuten ole iso asia, jos pyyhkäiset pöydän kotiin tullessasi. Ihan ilman mainintaa tai työnjakoa. Tai että vartin keskittyisit vaatteisiin jotka odottavat jotain, ihan ilman sanomista. Jos teillä on kunnon pesukone, niin osta hyvä kuivausrumpu, se vähentää pyykkihuollon rasitusta yllättävän paljon kun jää turha ripustelu pois.

Lapsen kanssa elämä saattaapi olla hektistä, tilanteet muuttuvat lennossa, ja muista hommista ei välttämättä tule mitään. Riippuu ihan päivästä. Välttämättä ei oikein kuule ihan edes omia ajatuksiaan kun pitää keskittyä siihen mitä pieni puuhaa, vessaankaan ei pääse yksin. (Joku äitiparka oli käynyt, ja 6 kuinen oli hukkunut kylpyveteen sinä muutaman minutin aikana, kontattuaan sinne ammeeseen rähmälleen)

Työn arvostus tässä raskaassa kotihoitohommassa taasen on aika alakantissa. Kuitenkin vastaat toisten hengestä, ja hyvinvoinnista lähes 24/7 oman terveytesi kustannuksella (univelka)

Onko vaimosi muutoin jaksanut huolta pitää itsestään? Kysyppä, koska on viimeksi käynyt hammaslääkärillä? gynessä? kampaajalla? jumpassa? uimassa? hierojalla?

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Jospa annat vaimollesi vielä vähän aikaa ryhdistäytyä. Ainakin siihen asti, kun lapsi nukkuu yönsä, vaimo palaa työelämään ja perheessänne tehdään uusi kotitöiden jako.

Jotkut ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ole talousihmeitä. Minä hoidin kodin hyvin, kun olin äitiyslomalla (hoitovapaita en ole pitänyt), sillä lapsilla ei ole terveellistä olla pölyisessä, epäsiistissä kodissa. Meillä on myös onneksi ollut hyvin nukkuvat lapset ja esim. nuorimman olessa vauva, isommat lapset olivat 2 kertaa viikossa kerhossa 3 tuntia kerrallaan.

Työssä olessani koti on joskus päässyt "rempalleen", mutta siivoamme mieheni kanssa viikonloppuisin yhdessä, koska hänellä on ns. miesten töitä vähemmän, vaikka omakotitalossa asummekin.

Minä hoidan yksin pyykit, ruuanlaiton, leipomisen ja hoidan yksin myös pääsääntöisesti ruokaostokset. Mies leikkaa aina nurmikon, yhdessä haravoimme ja teemme lumitöitä. Siksi toivon myös mieheltäni osallistumista silloin tällöin siivoukseen, koska itsekin touhuan mukana hänen töissään, kun tarve vaatii. Lapset hoidamme yhdessä, nyt kun molemmat olemme taas töissä.

Pöydän pyyhkiminen on asia, joka puolestaan minulla kiristää pinnaa. Juuri kun olen saanut pöydän pyyhittyä, tulee mieheni ja valmistaa itselleen leivän. Murusia joka paikassa, nokare voita liinalla, tomaatista valunutta nestettä jne. Meillä mies ei oikein osaa siivota keittiössä aina jälkiään, vaan odottaa että ne häviävät itsestään, mutta jos olen lenkillä, sillä aikaa keittiö saattaa olla laitettu ihan tiptop. :)

Ei ole sun vaimos koskaan tajunnut sanoa esim yöllä syöttämään herättyään, ja vaikka hetken sitten ulkona käveltyään, että oli lumityöt muuten tekemättä? Tuli kengät lumeen kun haki postia laatikolta, kastui eteinen ja sisähomaat lisääntyi.

Ulkotyöt, remontit, lampun vaihtamiset ovat kertaluontoisia töitä, mieti, minkä verran aikaa mokomiin viikossa käytät. Laitappa vaimolle se sama tuntimäärä sitten vaikka jopa kerrottuna kahdella, koskapa hän tekee yötyötä, heräillessään mukuloiden takia. Taitaa vaimon työtuntimäärä voittaa monin kerroin sinun vähäiset näpertelyt. Eiköhän vaimon yksi yö kata sinun viikon hommasi. Ei ainakaan paljoakaan mene vikaan.

Tai että auton olis voinut olla pesty, kun hän sillä joutui ajamaan hammaslääkäriin? Motkottaako edes tekemättömistä remonteista? Älä edes väitä ettei teillä ole semmoisia. Onko niin väsynyt ettei jaksa motkottaa sinulle mistään, -hälyyttävää. Voit pitää itseäsi exmiehenä.

Mitään hyvää et tule saamaan motkotuksella, ja paperille laittamisillasi. Koska työnjaossa on selvä epäsuhta.

Lasketaanpa näin. Yötyö on vähintään yhtäraskasta kuin sinun työssäkäyntisi, yötunteja tulee heti jo enemmän. Sen lisäksi tekee katkeamatta päiväruokkimiset, vaipanvaihdot, puhtauden, jne.......toisen työpäivän siihen päälle. Sen jälkeen kuuntelee motkotukset=kolmas työpäivä, vähintään?

ai niin? mitäs sinä teitkään? kävit töissä? ja sitten puuhastelit, omaan tahtiisi ilman että kukaan käskee tai saa niissä asioissa tahtoaan läpi? Jos vaimo haluaisi jonkun tietyn kukkapenkin/leikkimökin/hiekkalaatikon/keinun/trampoliinin/grillikodan tahi pation, niin varmasti sen laittaisit? Ja nämä on kertaluontoisia hommia, tehtyä ovat ohi. Koti kun taas sotketaan päivittäin, ja siivoaminen ei missän näy. Mutta motkotus kuuluu.

Muuten kotitöiden uutta jakamista ei sitten ole se, "että mene sinä sitten töihin, ja minä voin olla kotona".

Ja tuo jos sovitaan että vaimo hoitaa jonkun tekemättömän työn, niin mahtaako olla kyse siitä että sinä sovit, että vaimo hoitaa homman?

Joka tapauksessa kuulostaa että vaimosi kaipaisi pikaisesti jo vaihtelua ja vapaa-aikaa perheestä, myönsi sen tai ei. Höntti olet jos et sitä hänelle järjestä. Ja nyt tämä ei tarkoita sitä että suuri-eleisesti uhraudut, vaan että pyyteettömästi järjestät. Näin hyöty on suurin. Koko perheelle.

Meillä on työnjako sellainen, että minä huolehdin remontit, kunnossapidon, autot, joita on 3 kpl, sekä huolehdin lapset 24/7, pesut, pyykit, ruuat, ja ostamiset.

Minä olen yksinhuoltaja äiti. Minä teen kaiken. Mutta en tarvitse siihen miestä valittamaan. Voin sanoa että töissä jotka mielletään >miestentöiksi< ei ole mitään hankalaa, helppoja ovat, mutta kuinka moni mies parsii lapsen sukat, leipoo synttärikakut, hilloaa ja säilöö? Hyvin on mennyt.

Minua raivostuttaa joskus liiankin paljon kun mies tekee ruokaa niin pinnat jää pyyhkimättä ja likaiset astiat pitkin tiskipöytää vaikka kone on tyhjä. Myös ruoansekoitus kauha jää työpöydälle ilman pikkulautasta.

Jatkuva välipalavoikkareiden teko niin muruset jää aina pyyhkimättä ja voiveitsi voisena työpöydälle.

Autossa ei taaskaa radio toimi, öljytkin piti vaihdattaa huoltoasemalla. Sieneen ja puolukkaankin jäi lähtemättä, kun oli huono olo ja pahalla päällä (perj.illan takia)

No lähdenpä taas aamulla ajelemaan töihin mies jää kotiin kokkailemaan;)

Mikä siinä nyt on niin kamalaa, jos pöytä on pyyhkimättä tai vaatteita siellä täällä? Jos ne kuitenkin loppujen lopuksi tulee tehtyä. Meillä ei pöytiä todellakaan pyyhitä välttämättä joka päiväkään, eikä se meitä haittaa. Ei aina jaksa, eikä sillä ole mitään väliäkään, ei kukaan kuole leivän murusiin tai muutamaan roskaan pöydällä.

Kuulostat turhalta valittajalta.Hoitovapaata pidetään lasta varten ja päivät kuluu lapsen tahdissa mikäli et tätä tiennyt!
Kotityöt ja nurkkien nuoleminen tulee toisena.Ruokaa on saatava ja sitä sitten laitetaan kukin omalla tyylillä.Teette siivouksen yhdessä viikonloppuna kun itsekin olet kotona.Ota itse luuttu käteen, jos kerran villakoirat häiritsee.Näin se vaan on tai sitten lähe lätkii...

Mies kun viettää päivät kotona koneen ääressä, niin arki on seuraava:herään ennen muita, siivoan keittiön, pesen pyykkiä, laitan itseni , teen aamupalan, hoidan muksut kouluun ja hoitoon ja mies nukkuu. Herää kai 10:ltä ja syö rauhassa, tekee mitä huvittaa. Kun tulen töistä, sotku keittiössä, ei ruokaa tehtynä, mies harrastuksissa, teen ruuan, hoidan lapset harrastuksiin ja sitä rataa.Tänään sain vapaata illan, kun käskin miestä auttamaan. Ei tikkua ristiin muuten...Ottaa todella pannuun.Niin ja illat siis pelaa verkossa, joten ei todella istuta edes samalla sohvalla.