..Ainut toivoni tuntuu olevan tämä palsta, ja se että jos täältä sattuisi löytämään kohtalotovereita. Hiljaista näyttää olevan.
Yksinäisyys
Tuo musta möykky sisälläni
kumpa osaisin pukea sanoiksi sen
Se on tietoisuus siitä, ettei kukaan rakasta,
ettei ole ketään ketä rakastaisi.
Ellen pidä varaani, tuo mustamöykky kietoo minut syleilyynsä,
ja onko silloin enää poispääsyä?
Yksinäisyys-
kuka armahtaisi minua tässä kirouksessa?
Yksinäisyys
Tuo musta möykky sisälläni
kumpa osaisin pukea sanoiksi sen
Se on tietoisuus siitä, ettei kukaan rakasta,
ettei ole ketään ketä rakastaisi.
Ellen pidä varaani, tuo mustamöykky kietoo minut syleilyynsä,
ja onko silloin enää poispääsyä?
Yksinäisyys-
kuka armahtaisi minua tässä kirouksessa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
itekki olen yksinäinen ja masentutunu tähä paskaan elämään.
tänään jopa yritin itsaria, ei tullu muutaku nilkka vähän nyrjähti.
Kauheeta. Älä tee pahaa itsellesi. Etkö tiedä, et ole sattumalta syntynyt vaan sinä olet Jumalan kätten tekoa, ihmeellinen luomus. En tiedä mikä sinun tilanne tarkemmin on, mutta mailaa miulle niin voin kertoa jotakin Jumalasta joka sinuukin rakastaa. Eli suomi24-profiili: ihme_juttu
Kyllä, olen ns. hihhuli, mutta myöskin ihka heikko ihminen jolle murhe ei ole vieras käsite. Elkää riehaantuko, en ole tuputtamassa kenellekään mitään.
No sitten olet vielä seuraa pitämässä. Kun meitä on useita yksinään ja olemme täällä yhdessä. Yteyttä tämäkin on. Pieni flunssakin on tänään vaivannut, joten ei ole ollut niin seurallisella tuulella.
Meikäläistä hieman masentaa kesän loppuminen, kun tietää miten pitkä pimeä ja kylä vaihe on taas edessä. Astmaatikolle talvi on ikävää aikaa.
Väsyttääkin mutta ajattelin vielä aukaista koneen katsoa tätäkin palstaa. Minusta on kiva tietää, että joku lukee ja voin viestittää muutaman ajuksen jollekin palstalaiselle.
yksi täällä:
Minä olen yksi "joku" joka haluaa lukea...en kyllä asu suomessa....mutta ihan
kiva kuulla jotakin kotimaasta... jos voimme kirjoitella?
Onko sinulla jonisaattori koska on astma? (poistaa micropölyn)
Talviko on paha aika astmalle ?
Kummallista miten voi olla näin yksinäinen tässä maailmassa missä on monia miljoonia ihmisiä.
Minä oon myös yksinäinen. Mulla ei oo kavereita, ei töitä/koulua. Oon päivät ja yöt yksinäni. Välillä kaipais kaveria jolle puhua. Mutta yleensä viihdyn yksin, välillä yksinäisyys vie voimat joka paikasta. Olen hyvin surullinen melkeimpä aina. Ei ole ketään jolle soittaa ja olen sen verran ujo etten uskalla tutustua uusiin ihmisiin.
Vihaan kaikin puolin itseäni ja tätä maailmaa. Välillä haluan vaan pois.
joo, yksinäinen ilmoittautuu täälläkin.Ei pahemmin kavereita ja ne 2 kaveria jotka minulla on, eivät pidä enää yhteyttä. Opiskelut loppuu pian ja sitten alkaakin taas se kiva työttömyysputki jolloin en todennäköisesti saa mitään muuta tehtyä kun oltua koneella ja välillä käyn tupakalla. Onneksi tässä lähellä asuu perheenjäseniä joille voi soitella ja mennä käymään edes joskus. Ikä 22 v. Ennen kaverit soitteli jonkin verran ja pidin yhteyttä heihin päin. Siinä vaiheessa kun huomasin että se olin aina minä joka otti yhteyttä kaikkiin ja kyselin josko nähtäisiin kavereiden kanssa jne. ja päätin että saa joskus joku mullekin päin soitella. No,siihen se yhteydenpito kaikkiin sitten jäi. Kellään ei koskaan ollu aikaa.
tuohon edelliseen vielä lisäten se, että joskus on tehnyt mieli ihan kokeilla sitä että poistan kaikki kontaktit netistä (facebook) ja pistäisin kännykän kiinni vaikka kuukaudeksi. Kaipaisiko kukaan? todennäköisesti eivät muut kuin perheenjäsenet... Ei ole helppoa elämä kun on vähän hiljaisempi yksilö vaikka niitä kavereita haluaisikin.
Tässä myös yksi yksinäinen. Täysin yksin ollut jo vuosia. Ei ole edes sukua kenen luona käydä joskus kahvilla. Taidan olla surkein tapaus. Olen tätä palstaa lukiessa joskus miettinyt että voisi jonkuntapaista viestiseuraa tätä kautta saada. Mutta taitaisi kahdella yksinäisellä loppua jutun aiheet aika nopeaa. Tai ainakin minun elämä on kuolettavan tylsää.
rva30-40
Kirjoitellaan me sitten...ainahan me nyt aiheita löydämme??
No lohduttavaa kuulla että teitä on muitakin! Se on tosiaan kummallista niin kuin joku tuossa sanoi että yksinäiset ei kohtaa. Voimia kaikille yksinäisyyden kanssa kamppaileville..
Seksin saaminen parantaa pahankin masennuksen hetkessä.
Täällä myös yksinäinen ihminen.
Eikö voisi perustaa yksinäisten kerhoa joka kaupunkiin ja muuallekkin jossa kokoontuisi sillointällöin?
Tänne vaan uutisia ja yhteydenottoja?
rovaniemellä?
Rovaniemi on niin pieni paikka, että täällä lynkataan semmoset jotka tunnustaa olevansa yksinäisiä tai muuten poikkeavia. Ei toimis näin pienessä kaupungissa tuommonen yleinen kokoontuminen.
Onko täällä muita semmosia, jotka on parisuhteessa ja on perhe, mutta silti on yksinäisiä, koska ei ole ystäviä?
Kyllä yksinäsiten pitäisi vain rohkeasti vaihtaa sähköpostiosoitteita, alkaa pitämään sitten yhteisiä kokoontumisia: yhdessä lenkille, kimpassa autolla jonnekin retkelle, johonkin tilaisuteen. Sitten vaikka käydä jossain syömässä. Ja alkaa pitämään säännöllisesti yhteyksiä. Vaikka ei nyt iah aina synkkaa, niin on se jotain tavata toista ihmistä ja jutella.
itse asun pienellä paikkunalla, ja en ole ihan yksin,. Kyllä pitää olla aktiivinen ja nähdä hieman vaivaakin sosiaalisissa suheitssa.
Laulun sanoja lainatakseni;ET OLE YKSIN SÄ YSTÄVÄIN,NIIN PALJON ON MEITÄ TÄÄLLÄ NÄIN.(TARJA YLITALO) itsekin tunnen välillä yksinäisyyttä,mut mun kohdalla hyvä kun on työpaikka ja mukavat työkaverit.
mies 26v helsinki yksin ei kavereita en oo nähny ketään kohta 2v et sillee
Meitä yksinäisiä näköjään on paljon ja samassa tilanteessa kuin itsekin, olen 30v ja tampereella asustelen. Töissä käyn mutta illat sitten menee yksin kotona kun ystävät tippuneet elämästä matkan varrella ja etenkin iltaisin se yksinäisyyden tunne hyökkää päälle kun toivoisi että vierellä olisi mukava nainen jonka kaa puhua kaikenmaailman asioista ja jota pitää hyvänä:)
Vaikka jotkut sanovat että ei yksin oleminen ole huono asia niin kyl asia vaan niin on et ei se herkkua ole kun kaipaa ihmistä vierelleen ja toisen kosketusta ja jutteluseuraa!
Kävin kerran japanissa. Laitin ilmoituksen paikalliselle treffi chatille et haluaisin seuraa ja jonkun esittelee kaupunkia. Sain 5 minuutis sata ilmoittajaa kun kerroin vielä olevani suomalainen. Paikalle hotelliini tuli tosi nätti parikymppinen tyttö joka vei mua pisin tokion kaupunkia kolme päivää. Suomessa ei vastaavaa tapahtuis ikinä. Toki maksoin tytölle oppaana olosta mut siltin.
Hei!
Täälläkin yksi yksinäinen..
Parisuhteessa olen ja lapset sen verran isoja,että omat menot niinkuin myös miehellä
Ainoa paikka, missä tapaan ihmisiä on työpaikka.
Kotiin tulo ahdistaa, että kaupan kautta kotiin ja muutama tölkki olutta, se helpottaa.
Tuon Japanijutun uskon täysin, täällä kun käyt kaupassa, työntekijöiden -
yleensä jotain myöhäisteinejä - asenne on sellainen että pysys tuokin
kävelevä tartuntatautiriski pois täältä, tartuttaa vielä kaikki taudit tässä
heihinkin. Tämä on pas.ka maa täynnä pas.ka ihmisiä. Lahkolaisia ja
lahkolaisten pas.kanjauhantaa.
Kiva tietää, että täällä on muitakin yksinäisiä. Itselläni on tasan 2 kaveria, nään niitä ehkä kerran kuukaudessa, jos sitäkään. Ei olla kovin läheisiä. Töissä käyn viitenä päivänä viikossa, asiakaspalvelutyötä. Illat vietän yksin kotona. Tuntuu vähän, että nuoruus tässä menee hukkaan. Jos koko elämä tulee olemaan pelkkää töissä suorittamista, niin kauanko kannattaa jatkaa? :( niin ja olen siis 21 vuotias nainen.
Pystyn samaistumaan tilanteeseesi erittäin hyvin, itsellä 2 kaveria myös mutta hekin töiden kautta kavereita! Niinsanottuja ystäviä ei ole.
Teen kans töitä arkisin ja monesti iltaisin kotonakin kun yksin täällä tulee möllöteltyä niin ajatellu et tehään ny sit jotain hyödyllistä, mutta kyllä täs tosiaan tuntee et onko tää loppuelämä tosiaan näin yksinäistä ja varmaan tulee olemaan kun oman ujouden takia ei tule naisia iskettyä!
oon 30v tamperelainen jamppa
kyllä muualla maailmassa esim japanissa ihmiset ovat paljon avoimempia ja jos niille menee jotain juttele niin ne kuuntelee ja on kiinnostunut että mistä oot kotoisin. Mees pyytää jotain japsi naista treffeille keskellä tokiota niin et varmana sa pakkeja jollei se ole naimisissa
Mulla yksinäisyys alkanu jo ala-asteelta (nyt 30v jäbä) jonka syyn huomaan vielä tässä vaiheessa, jota en nyt ruodi tässä.
Mulla on kyl tuttuja, ja tunnen paljon ihmisiä, mut kenen kanssa lähteä kahville, kuka pyytää kylään, ja pitää kädestä, kun on paha olla?
Dilemma on just siinä, jota joku aiemmin sanoi, että lakkasi yhteydenpidon muihin kun muut eivät pitäneet yhteyttä. Olen pohtinut samaa.
Tunnen erään ihmisen, joka aloitti omalla paikkakunnallani sinkkuillat. Niihin en ole vielä osallistunut, mutta esitän vielä aikaisemmin esitetyn kysymyksen: Voisiko tämän palstan väki jotenkin ajatella lyöttäytyvänsä yhteen, ja tekis vaikka jonkun yhteisen illan jossainpäin Suomea? Vaikka paikka olisi rovaniemi, niin varmasti tätä palstaa lukee joku siellä lähellä asuvakin?
Yksinäisten illalle on kysyntää, sinkkuja on yli miljoona suomessa ja kun lasketaan sosiaalisesti,- liikunnallisesti,- tai muulla tavoin enemmän tai vähemmän estyneet, meitä on jo paaaljon enemmän!
Mitäpä aloittajlle kuuluu. Onko sinua auttaneet seuramme täällä. Tänään tulee vielä aurinkoinen syyskesän päivä: harmi vain että pitää lähteä tänään töihin. Voisi lompsia puolukkametsään.
Niiku joku jollain toisella palstalla sano, et yksinäiset ei kohtaa. Liian ahistavaa, jännittävää ja stressaavaa(jos näillä ny mitään eroo on). Kiusallisten hiljasten tilanteiden pelko liian suuri, melkein ylitsepääsemätön
ei luultavasti kukaan oon itsekin yksin
Paljon noita tapaamisia tällä palstalla on ehdotettu. En tiedä onko yhtään toteutunut. Jos joku on käynyt noissa tapaamisissa niin kertokaa kokemuksia tänne. Itse en (tietyistä syistä) lähtisi tapaamisiin. Jonkuntapaista viestiseuraa, aluksi turvallisesti nimettömänä, joskus kaipaisin toisesta yhtä yksinäisestä. Joku ylempänä jo ehdottikin(minäja sinä) mutta joku viisaampi voisi kertoa mitä kautta tuon viestittelyn voisi aloittaa.
Onko täällä 50v yksinäisiä?
Hei, olen melkein 50-vuotias nainen ja tunnen itseni jatkuvasti aika yksinäiseksi. Olen eronnut ja vuorottelemme eksän kanssa teini-ikäisten lastemme huoltajuudessa. Niiden viikkojen aikana, kun en ole lasteni seurassa, olen aika yksin töiden jälkeen. Täytän iltojani harrastuksiillani ja kirjojen lukemisella, mutta viikonloput ovat pahimpia. Ei tule lähdettyä ravintolaan, baariin, elukuviin, teatteriin, retkille ja matkoille tms. ilman kaveria, se olisi niin tylsää ja noloa. Ulkoilemassa tykkään käydä ja käynkin yksinkin, mutta seurassa sekin olisi hauskempaa. Olisi kiva löytää ikäistään keski-ikäist¨ä seuraa vapaa-ajalle. En panisi varsinaisesti pahakseni uutta parisuhdetta (olen hetero), mutta kulkisin mielelläni myös naispuolisten kavereiden kanssa. Luultavasti heidän kanssaan löytyisi jopa helpommin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja keskustelunaiheita kuin miesten kanssa.
minulla on omaa tietoa, jota en muille jaa.
Hilpy:
Aivan oikein teet.....
Niin teen itsekin...
Moi, olen kanssa 50 v ja ehkä eroamassa miehestäni, joka on ainoa ihmissuhteeni. Olen ollut aina yksin, jotenkin arka ystävystymään. Ennen haavelin ystävästä, jotta elämä olisi valoisempaa. Nyt tuntuu että, olen menettänyt kaiken toivon. Ehkä lohduttaa, että tämän heikommin ei voi mennä. Minulla on vähän sama tilanne kuin nytissä kuvattiin yksinäisyyden syntyä. Koulussa kiusatiin vähän ja en sitten koskaan luottanut yhteenkään ihmiseen, että olisin ystävystynyt ehkä sosiaaliset taidot kuten artikkelissa kuvattiin sitten jäivät vähäisiksi, en tiedä, mutta luottamus meni itseen, että löytyisi ystäviä. Sittemin olen harrastanut kaikenlaista itsekseni. myöskin eri kerhoja, mutta niissäkin olen ollut mukana enkä tutustunut kummemmin kehenkään.
Nyt varsinkin tuntuu vähän pelottavalta. Ja yksinäisyyskin vain ahdistaa, mutta kai tässä taapertaa sitten loppuelämän ihan ilman että on koskaan jakanut kenenkääm kanssa ystävyyttä.
Aina yksin
"ei tämän heikommin ei voi mennä" No mutta mikä nyt hätänä?
Voimme kai ainakin kirjoitella kaikki maan ja taivaan välillä..;)