Niin sanotut rakenneuudistukset alkavat yhä enemmän muistuttaa säästöjä. Säästöjä, jotka yritetään kätkeä harhaanjohtavan ilmaisun alle. Kuvitellaan ilmeisesti, ettei potentiaalinen vaalikarja ymmärrä mistä on kysymys, vaan että kun säästöt tehdään rakenteellisten muutosten nimikkeellä niin päätöksentekijän suosio säilyisi sen sijaan, että tipahtaisi alas ja päätöksentekijä olisi hetken päästä entinen päätöksentekijä.
Yksi kaikkein omituisimpia perusteluja näille "rakenteellisille" muutospyrkimyksille on väite tai hokema, että hyvinvointivaltio saadaan näin säilymään. Muutoin ei kuuleman mukaan ole varaa hyvinvointivaltion ylläpitoon, jos rakenteita ei muuteta. Nyt kuitenkin esimerkiksi kuntauudistus keskittää kaikki palvelut suuriin asutuskeskuksiin ja syrjäseutujen olosuhteet käyvät vain entistä tukalammiksi. Toisin sanoen hyvinvointivaltio suorastaan rapautetaan. Rakenteellisilla muutoksilla tähdättäneenkin lähinnä Etelä-Suomen vahvistamiseen, koska keskittämispyrkimykset johtavat siihen, että muuttovirta etelään mitä todennäköisimmin kiihtyy.
Eläkkeelle pääsyiän myöhentämisen nouseminen rakenteellisten muutosten kärkipäähän on oiva esimerkki siitä, että säästöthän kaiken taustalla kummittelevat. Yksinkertainen päänuppihan helposti järkeilee, että kun eläkkeitä ei tarvitse pidennetyltä ajalta maksaa, niin kassahan siitä rupeaa pullistelemaan. Ongelma nyt kumminkin on se, että jos rahaa ei ole alunperinkään, niin mistä ihmeestä sitä ryhtyisi kertymään, kun eläkkeitä odottavien määrää pelkästään kasvatetaan. Ei työtön eläkeläinen tuo mitään säästöä. Pikemminkin päinvastoin. Jos eläkkeelle pääsyn ikää pidetään jonkinlaisena patenttilääkkeenä talouden ongelmien ratkaisemiseksi, niin tälle tielle ei loppua näy.
Vasta varsin äskettäinhän jo tehtiin mittava muutos eläkejärjestelmään, muutos, joka antaa kannustimia työskennellä nykyistä pidempään. Ilmeisesti päätöksentekijät ovat tässäkin asiassa yhtä pihalla kuin monessa muussakin asiassa tajuamatta, että heidän suureen ääneen vaatimansa muutokset on jo toteutettu. Esimerkkeinä vaikkapa joidenkin "kokoomuspettereiden" vaatimukset yt-lain soveltamisen poistamisesta pienyrityksissä taikka sosiaaliturvan tekeminen vastikkeelliseksi.
Vaikka pihalla olon sanotaan olevan terveellistä, niin tolkku pitäisi olla tässäkin asiassa.
Rakennemuutoskeskustelussa on unohtunut kaikkein merkittävin muutoskohde, nimittäin sen pohtiminen, miten rakenteita pitäisi muuttaa siltä osin, että pystyisimme tuottamaan nykyistä enemmän innovaatioita. Sen sijaan, että kyttäämisen määrää vain lisätään, pitäisi miettiä sitä, millä tavoin pystyisimme vapauttamaan yksilöiden ja organisaatioiden luovuutta. Tällä ei ole tarkoitus edistää rikollisuutta, vaan vapauttaa yhteiskunta omaehtoiseen ajatteluun ja rohkeuteen keksiä uutta.
Tämä ei myöskään tarkoita joidenkin punaniskakapitalistien pyrkimystä ammattiyhdistysliikkeen lakkauttamiseen eikä mitään yleisiä palkanalennuskarkeloita, vaan rakenteita, jotka avaisivat taloudelle ja yhteiskunnalle uusia mahdollisuuksia.
Eläkkeelle pääsyiän korottaminen johtaa ennen pitkää vain entistä suurempiin ongelmiin. Kun automaatio ja koneellistaminen tekee perinteisen työn yhä mittavammin tarpeettomaksi. Näin paine eläkejärjestelmän rahoituksen riittävyydelle vain kasvaa. Sitä paitsi toimenpide sotii suorastaan yhteiskunnallista kehitystä vastaan. Sen sijaan, että antaisimme koneiden tehdä työn puolestamme, meidän pitäisi palata tekemään täysin tarpeetonta ruumiillista työtä. Mahtaako tässä tämmöisessä olla minkäänlaista järkeä?
Yksi kaikkein omituisimpia perusteluja näille "rakenteellisille" muutospyrkimyksille on väite tai hokema, että hyvinvointivaltio saadaan näin säilymään. Muutoin ei kuuleman mukaan ole varaa hyvinvointivaltion ylläpitoon, jos rakenteita ei muuteta. Nyt kuitenkin esimerkiksi kuntauudistus keskittää kaikki palvelut suuriin asutuskeskuksiin ja syrjäseutujen olosuhteet käyvät vain entistä tukalammiksi. Toisin sanoen hyvinvointivaltio suorastaan rapautetaan. Rakenteellisilla muutoksilla tähdättäneenkin lähinnä Etelä-Suomen vahvistamiseen, koska keskittämispyrkimykset johtavat siihen, että muuttovirta etelään mitä todennäköisimmin kiihtyy.
Eläkkeelle pääsyiän myöhentämisen nouseminen rakenteellisten muutosten kärkipäähän on oiva esimerkki siitä, että säästöthän kaiken taustalla kummittelevat. Yksinkertainen päänuppihan helposti järkeilee, että kun eläkkeitä ei tarvitse pidennetyltä ajalta maksaa, niin kassahan siitä rupeaa pullistelemaan. Ongelma nyt kumminkin on se, että jos rahaa ei ole alunperinkään, niin mistä ihmeestä sitä ryhtyisi kertymään, kun eläkkeitä odottavien määrää pelkästään kasvatetaan. Ei työtön eläkeläinen tuo mitään säästöä. Pikemminkin päinvastoin. Jos eläkkeelle pääsyn ikää pidetään jonkinlaisena patenttilääkkeenä talouden ongelmien ratkaisemiseksi, niin tälle tielle ei loppua näy.
Vasta varsin äskettäinhän jo tehtiin mittava muutos eläkejärjestelmään, muutos, joka antaa kannustimia työskennellä nykyistä pidempään. Ilmeisesti päätöksentekijät ovat tässäkin asiassa yhtä pihalla kuin monessa muussakin asiassa tajuamatta, että heidän suureen ääneen vaatimansa muutokset on jo toteutettu. Esimerkkeinä vaikkapa joidenkin "kokoomuspettereiden" vaatimukset yt-lain soveltamisen poistamisesta pienyrityksissä taikka sosiaaliturvan tekeminen vastikkeelliseksi.
Vaikka pihalla olon sanotaan olevan terveellistä, niin tolkku pitäisi olla tässäkin asiassa.
Rakennemuutoskeskustelussa on unohtunut kaikkein merkittävin muutoskohde, nimittäin sen pohtiminen, miten rakenteita pitäisi muuttaa siltä osin, että pystyisimme tuottamaan nykyistä enemmän innovaatioita. Sen sijaan, että kyttäämisen määrää vain lisätään, pitäisi miettiä sitä, millä tavoin pystyisimme vapauttamaan yksilöiden ja organisaatioiden luovuutta. Tällä ei ole tarkoitus edistää rikollisuutta, vaan vapauttaa yhteiskunta omaehtoiseen ajatteluun ja rohkeuteen keksiä uutta.
Tämä ei myöskään tarkoita joidenkin punaniskakapitalistien pyrkimystä ammattiyhdistysliikkeen lakkauttamiseen eikä mitään yleisiä palkanalennuskarkeloita, vaan rakenteita, jotka avaisivat taloudelle ja yhteiskunnalle uusia mahdollisuuksia.
Eläkkeelle pääsyiän korottaminen johtaa ennen pitkää vain entistä suurempiin ongelmiin. Kun automaatio ja koneellistaminen tekee perinteisen työn yhä mittavammin tarpeettomaksi. Näin paine eläkejärjestelmän rahoituksen riittävyydelle vain kasvaa. Sitä paitsi toimenpide sotii suorastaan yhteiskunnallista kehitystä vastaan. Sen sijaan, että antaisimme koneiden tehdä työn puolestamme, meidän pitäisi palata tekemään täysin tarpeetonta ruumiillista työtä. Mahtaako tässä tämmöisessä olla minkäänlaista järkeä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Etkö sinä punikki tajua, että kun tehdään huonompia robotteja, jotka ei kestä, niin tämä työllistää uusia ...robotintekijöitä..
Ei, kyllä sinusta itsestäsi nyt ollaan tekemässä robotti sikäli mikäli kaikki ihmiset pannaan lakisääteisesti tehtaaseen peukaloa pyörittämään. Sikäli mikäli nyt ylipäätään löytyy tehdas, jossa sitä peukaloa voi pyörittää. Paitsi kunnat viisaat ihmiset lopettavat myös tehtaat.
Rakenneuudistusten ydinajatus on siinä, että ihmiset saataisiin entistä enemmän motivoitua hankkimaan työtä toimeentulonsa turvaamiseksi. Sen vuoksi työuria halutaan pidentää ja työn liikkuvuutta lisätä sekä työnvastaanottamiskynnystä madaltaa. Muutoksilla tähdätään aktiivi- ja passiiviväestön suhteen korjaamiseen. Niin kauan kun toimeentulomme on riippuvainen tehdyn työn määrästä ja laadusta, tällaiset rakenteelliset uudistukset ovat tervetulleita. Tarvitsemme enemmän veronmaksajia kuin tulosiirtojen saajia. Urakan onnistuminen edellyttänee sitä, että on edettävä kaikilla mahdollisilla rintamilla, jottei syntyisi kateutta eri väestöryhmien välille, jolloin mikään ei yleensä etene.
Talouden kannalta järkevintä on lisäksi panostaa sellaisiin keinoihin, joilla saavutetaan oarhaiten tuloksia. Kyse on tietysti yhteisten menojen säästämisestä ja yrityksestä korvata ne henkilön omalla panoksella.
Syrjäseutujen olojen rapauttaminen on ihan järkevää politiikkaa. Moderni yhteiskunta ei tarvitse enää syrjäseutuja peltojen ja metsien keskelle. Ihmisten on sopeuduttava talouden uusiin reunaehtoihin aivan samoin kuin on tehty vuosisatojen saatossa. Koska syrjäseudut eivät elätä Suomea ja suomalaisia, niitä ei ole mitään syytä suosia, koska niistä johtuvat suhteelliset kustannukset ovat suuret. Moderni talous ei elä eikä voi hyvin missään päin maailmaa syrjäseuduilla. Kehitysmaat ovat täynnä syrjäseutuja, koska niissä talouden rakenne on alkeellinen. Suomessa tällaisia kehityskelvottomia alueita sijaitseen ennen muuta maan itä- ja pohjoisosassa.
Ihmiset pyrkivät myös itse sosiaaliseen nousuun, jos haluavat omaa pasrastaan ja tämän ymmärtävät. Näin tapahtui sotien jälkeen suuressa määrin, kun vanhemmat älysivät kannustaa lapsiaan opintiellä eivätkä vaatineet näitä jatkamaan maatalon pitoa tai jotain perinteistä hevosmiehen ammattia. Tämä oli suuri rakenteellinen muutos, jollaista ei nykypäivänä likimainkaan tarvita. Sen vuoksi nurina jostain keskittämisestä on turhanaikaista hölynpölyä, johon vauhko-Väyrysen agiteerauksella jotkut menevät lankaan, että napsahtaa.
Kun vuori ei siirry Mooseksen tykö, Mooseksen pitää kavuta vuorelle itse. Sama pätee työn perässä juoksemiseen. Yksikään yritys ei tule jonnekin rytyperälle tarjomaan työtä ja toimeentuloa. Tämän pitäisi jo umpikepulaisten käsittää.
Omasta mielestäni on järkevintä yrittää työllistää ensin nuoret. Jos heidät päästetään syrjäytymään, siitä kasautuu vuosikausiksi ongelmia ja menoeriä. Työurakysymysten paikkaus pitäisi aloittaa tästä porukasta ja katsoa sen jälkeen mitä tarvitaan. Nuoria koulutettuja naisia tarvitaan myös työelämässä yhä enemmän. Järkevimmältä tuntuisi, että perhepäivähoitosysteemia parannetaan ja kotihoidon tukia vähennetään, jotta motiivatio työelämään säilyisi eikä ammattitaito rapautuisi. Yleensä lapset saavat ammattilaisten parissa myös virikkeellisemmän ja sosiaalisemman kasvatuksen kuin äkäisen äidin kanssa hiekkalaatikolla. Eläkeikään ehtineitä tulee myös kannustaa työuran jatkamiseen, mutta tämä on näistä työeräkeinoista vihoviimeisin, koska se on kaikkein tehottomin.
Työn vastaanottokynnystä pitää madaltaa erityisesti nuorten osalta. Kaikki työ on tärkeää eikä paskaduuneja ole, kun niitä ei ole ollut minunkaan nuoruudessani. Silloin tosin oli kaikenlaisia ojankaivuu hommia, mistä nykyiset pullamössösukupolvet eivät taitaisi selvitäkään. Ne olivat ns. kovien karjujen hommia.
Ylivertaisen tärkeää olisi panna vauhtia aivotyöhön. Tähän pitää kouluttaa, sitä pitää tutkimuksin ja tuoitekehittelyn avuin tukea. Koulutukseen on satsattava edelleen. Siitä ne uudet innovaatiot syntyvät. Pelkkä innovaatio ei riitä, tarvitaan rahoituksen lisäksi myös markkinointitaitoa, jota suomalaisille ei aina ole ollut. Väyrynen olisi sanavalmiina valehtelijana oiva markkinamies, muttei kuitenkaan autokauppias, sillä jokainen ymmärtäisi mistä puusta tällainen autokauppias on veitsetty. Väyrynen voisi alkaa vetää jotain markkinointikoulutusta teemalla, miten puhut perättömiä mahdollisimman uskottavan oloisesti.
Kyllä se nyt vain on niin, että ruumiiden lykkääminen tuotantolaitoksiin on historian pyörän takaisinpäin kääntämistä. Nykyaikainen talous automatisoituu ja koneellistuu yhä edelleen. Lähinnä lisää pukattu työvoima vain hidastaa talouksien ja yhteiskuntien kehitystä. Mutta päättäjät, yritysjohtajat, joiden järjenjuoksu on tervan, viinan tai saunan lamauttama, eivät tietenkään tätä ymmärrä. Sitä vähemmän mitä oman toheloinnin tuloksena tärvätty hyvinvointi on uhattuna. Jos yritysjohto olisi ollut ajan hermolla, meillä ei mitään teollisuuden rakennemuutosta olisi edes meneillään, vaan kehitys olisi jatkunut tasaisena ja valtion talouskin kukoistaisi kunnista puhumattakaan.
Jos investoinneissakin lähtökohta-ajatteluna on se kuinka monta investointia pitää tiettynä ajankohtana toteuttaa, niin melko kummalliselta kuulostaa. Ainakin ennen vanhaan investointeja tehtiin sen mukaan millainen tuotto investoinneista saatiin. Jos investointien tuotto ylitti lainarahan koron, niin ei muuta kuin lisää investointeja. Mutta mitä meillä tehdään? Hyvänen aika sentään, päätetään kuin taivaasta tulleena ilmestyksenä, että esimerkiksi kuntia pitää olla sata. Tuohan on suoranainen itsetarkoitus vailla järjen hiventäkään. Olisi nyt ensiksi edes katsottu, mitkä kunnat voivat hyvin ja keskitytty sitten vain ongelmakuntiin ja niiden ongelmien ratkaisuun. Jos sama logiikka toimii myös kapitalistisissa yrityksissä, niin eipä ole ihme, että ovet paukkuvat eri puolilla Suomea. Lähinnä tietysti maakunnissa. Ilmeisesti johtajat toivovat pääsevänsä jonkin helsinkiläisen kaljabaarin johtajaksi, kun lakkauttelevat firmojaan näköjään lähinnä saman ilmestyksenomaisen järjen perusteella kuin nykyhallituskin. Tai ehkä tuloksellisuusrahaa on karttunut sen verran, että johtajat ovat jääneet vain laakereilleen lepäilemään ja nauttivat nyt sitten sokerimunkkeja Brysselissä tai missä nyt sitten nauttivatkin.
Sangen outo on käsityksesi myöskin hallinnon tavoitteista, joiden mukaan ihmiset pitäisi oikein politiikkaperusteisesti ajaa kotiseuduiltaan jonnekin etelän asutuskeskuksiin. Paljon perustellumpaa olisi hajottaa suuret ihmiskasat luontoa saastuttamasta. Tällöin myös taloudellinen aktiviteetti lisääntyisi, kun ihmiset joutuisivat liikkumaan ja etsimään uudenlaisia ratkaisuja erilaisiin hajautuksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Esimerkiksi kuljetusyritysten määrä lisääntyisi huomattavasti samoin muun toiminnan, joka hajautuksen myötä jouduttaisiin monistamaan. Hajauttamisen vaikutukset nykyisten kasojen vallitessa tuottanee vähintäänkin samat hyödyt kuin kasaaminen vielä silloin, kun se ei ollut paisunut vielä yhteiskunnallista elämää haittaavaksi ja pirstovaksi tekijäksi.
Ei kuntien ongelmia voi niin ratakaista, että ensin katsotaan katastrofien määrä. Katastrofit pitää pyrkia torjumaan ennakolta. Palontorjunnassakin toimitaan tällä periaatteella. Meillä on ja tulossa kovaa vauhtia lisää kriisikuntia. Kenen tehtävänä on ne sitten pelastaa, kun perustuslakiin on kirjattu kunnallinen itsehallinto. Jo nyt niiden valutetaan ryöstörahaa etelän kaupungeista vuodesta toiseen kasapäin.
Ihmisiä ei tarvitse ajaa mihinkään etelän kaupunkeihin. Riittää, kun heidät ohjataan sinne, missä on tarjolla työtä ja toimeentuloa. Niiden perässä ihmiset ovat ennenkin matkanneet, Amerikkaan ja Australiaan asti. Niinhän tässä tulee käymään nytkin, jos asiaa ei omin voimin hoideta ajoissa kuntoon. Maaseudun rakennemuutos oli pahasti myöhässä 1960-luvulla, jolloin 300 000 suomalaista pakeni paremman elämän toivossa Ruotsiin ilman mitään valtiovallan suositusta. Ruotsin yrityselämä toisin heitä siihen myös houkutti ja järjesti bussikuljetuksetkin sitä varten. Tällainen rytinä alkaa taas, jos kotiseuturakkaus voittaa järjenjuoksun.
Moderni talous tarkoittaa verkostoitumista, yhteistyötä, alihankintoja, toimivaa logistiikkaa ja markkinoiden suuruutta ja läheisyyttä sekä kansainvälisiä investointeja. Näistä mitää ei saavuteta syrjä-Suomessa. Hyvin tyypillinen nykypäivän menestynyt moderni yritys on Helsingissä toimiva peliyritys, joka palkkaa esim. brasialilaisen nuoren naispuolisen johtajan riveihinsä, koska saa sillä lailla alansa asiantunetva työntekijän riveihinsä. Usein tällainen moderni yritys tarkoittaa tiivistä tiimityötä eli paikkakunnalla pitää olla riittävä työpotentiaalia sellaisia pyörittämään. Cleantech-ala on myös tulevaisuuden ala, missä tiivis yhteistyö yliopistojen, korkeakoulujen ja kansainvälisten toimijoiden kanssa on keskeistä. Usein jo yksin toimivat lentoyhteydet ulkomaille ovat modernille yritykselle elinehto. Syrjäseutujen pelloilta ei sellaisia lentoyhteyksiä lähde, jos ei kurjen selkään uskalla mennä.
On hämmästyttävää, miten hitaasti nykyteknologinen ymmärrys etenee yhteiskunnassa. Yhä vielä ihmiset kuvittelevat, että ainoa tapa käydä kauppaa, on mennä kaupunkiin torille. Kun sitten myös poliittisilla päättäjillä on tämä sama aivokivettymä, niin eipä ole ihme, että ihmisten kasaamispolitiikka vain jatkuu. Kaiken huippuna lähes ruumiiden kasaaminen taloudellisiin organisaatioihin niin sanottujen työurien pidentämispyrkimysten voimalla. Ihme etteivät edes vihreät ole keksineet ehdottaa koneiden kieltämistä ihmisen luonnonmukaisen raatamisen mahdollistamiseksi. Erityisesti vihreäthän ovat lähes kaikin mahdollisin tavoin vastustaneet kaikkea edistykseksi kutsuttua asiaa. Ehkäpä kaikki vanhukset laitetaan paremman puutteessa kalastamaan. Eikös kalastus ole yksi vihreä elinkeino? Tosin taitaa joku näyttelijä suivaantuneen ainakin lohen kalastukseen. Mutta onhan noita kaloja.
Kaupungistuminen ei myöskään ole mikään kovin rationaalinen ilmiö. Onhan nimittäin niin, että eräänlaiset kaupungistumisen juuret löytyvät siitä, kun alkuihminen löysi hedelmällisen keitaan. Hetken päästä keidasta olivat sitten ryöstämässä kaikki lähitienoon heimot ja muut rosvoritarit. Ja vaikka joku populaatio sitten pitempään keitaalle jäikin, niin ennen pitkää keidas ehtyi, mikä pakotti populaation etsimään uutta keidasta toimeentulonsa mahdollistamiseksi.
Paljon järkevämpää olisi sen sijaan se, että jo alunperinkin etsittäisiin useampia keitaita kuin se, että kaikki ryntäisivät ryöstämään samaa keidasta. Näin vältettäisiin suuret katastrofit ja entistä useammalle mahdollistuisi parempi elintaso. Onhan selvää, että mitä useampi nuppi ryöstää samaa keidasta, sitä vähemmän kullekin ryöstäjälle jää saalista.
Nykyaikaan siirrettynä analogian opetus on se, ettei ole järkevää muodostaa yhtä tai vain muutamaa harvaa ihmiskasaa, vaan sen sijaan ihmisryhmien pitäisi erikoistua oman osaamisensa ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa luomaan omanlaisiaan yhteisöjä. Näin menetellen saavutettaisiin taloudellinen monimuotoisuus, joka kestäisi paremmin myös muutoksia kuin siinä tapauksessa, että kaikki keskitettäisiin niin sanotusti yhden kortin varaan.
Kapitalistinen liberalismi ilman aivotoimintaa ei tuota mitään järjellistä.
>>>Moderni talous tarkoittaa verkostoitumista, yhteistyötä, alihankintoja, toimivaa logistiikkaa ja markkinoiden suuruutta ja läheisyyttä sekä kansainvälisiä investointeja. Näistä mitää ei saavuteta syrjä-Suomessa. >Usein jo yksin toimivat lentoyhteydet ulkomaille ovat modernille yritykselle elinehto. Syrjäseutujen pelloilta ei sellaisia lentoyhteyksiä lähde, jos ei kurjen selkään uskalla mennä.