Olen aika kauan kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se on vaikuttanut urakehitykseeni aika paljon. Ilman kouluja ei kunnon työtä saa. Olen nyt 34v mies ja surkea työurani alkaa vaikuttaa siihen miten muut minut näkevät. Nyt huomaan kuinka muut ympärillä alkavat menestyä ja itse olen pätkähommien kierteessä ja uuden työn löytäminen on aina kiven takana. Kaverenini ovat selkeästi hylänneet minut. Joskus baareissa naiset saattavat olla kiinnostuneita, mutta kiinnostus lopahtaa ain kun joudun kertomaan urakehityksestäni.
En usko että kykenen käymään pitkää koulua enää. Lukiokin oli yhtä heIvettiä. Minulla ei oikeasti ole enää ketään kelle edes jutella. Pitäisikö mennä jonnekin sillan alle juopottelemaan jotta saisin ystäviä? Olen ihan tervejärkinen ja vaikka olen aika rauhallinen luonteeltani, olen silti huumorintajuinen ja mukava tyyppi. Nyt minusta tuntuu että koko maailma on hylännyt minut. Ja kun ikääkin alkaa olla niin se että joudun töissäkin tekemään hommia mitkä kuuluisivat parikymppisille alkaa vaivata toden teolla. Aika paljon olen elämäni aikana kestänyt mutta nyt alkaa henkinen selkärankani murtua. Olo on henkisesti todella paha. En ole viikkoon edes käynyt ulkona koska en halua nähdä aurinkoa tai ihmisiä. Miten sitä voikin normaali ja fiksuhko ihminen pikkuhiljaa ajautua täydelliseen umpikujaan?
En usko että kykenen käymään pitkää koulua enää. Lukiokin oli yhtä heIvettiä. Minulla ei oikeasti ole enää ketään kelle edes jutella. Pitäisikö mennä jonnekin sillan alle juopottelemaan jotta saisin ystäviä? Olen ihan tervejärkinen ja vaikka olen aika rauhallinen luonteeltani, olen silti huumorintajuinen ja mukava tyyppi. Nyt minusta tuntuu että koko maailma on hylännyt minut. Ja kun ikääkin alkaa olla niin se että joudun töissäkin tekemään hommia mitkä kuuluisivat parikymppisille alkaa vaivata toden teolla. Aika paljon olen elämäni aikana kestänyt mutta nyt alkaa henkinen selkärankani murtua. Olo on henkisesti todella paha. En ole viikkoon edes käynyt ulkona koska en halua nähdä aurinkoa tai ihmisiä. Miten sitä voikin normaali ja fiksuhko ihminen pikkuhiljaa ajautua täydelliseen umpikujaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos naisseuraa olet vailla niin aloita ratsastus tai pien eläinten kanssa touhuilu niin sillä tuntuu lisäävän vientiä. Aina jos naisvaltaiseen harrastukseen eksyy varsinkin eläinpiireissä kaksilahkeinen niin tunnutaan villiintyvän (oma havainto) joka hieman huvittava onkin. Ja tuohan nuo pörröiset ystävät myös harrastajalle itselleenkin iloa on joku tavoite elämässä sekä joku jonka kanssa ''kehittyä''
http://www.skjl.net/
http://www.ratsastus.fi/ratsastuskoulut_ja_tallit/tallihakuri
http://vaellustallit.fi/
Reippaat hevosnaiset auttaa kyllä talleilla alkuun ;)
Sinulla on kyllä erikoinen fiksaatio, olet muuallekin postannut tätä ratsastusohjettasi.
Ratsastus on kallis harrastus enkä kyllä muutenkaan näe sosiaalisista peloista kärsivän ihmisen menevän reippaasti tallille ja pyytämään "hevosnaisilta" apua uuden harrastuksen aloittamiseen.
Nuo pelot on kyllä pahoja... Mulla ei ole sos. tilanteiden pelkoa, mutta muita pelkoja on. Monista syistä minullakaan ei ole mitään "uraa" vaikka olen päälle 3-kymppinen nainen, ja onhan se sellainen asia joka syö itsetuntoa, joten sikäli ymmärrän. Mutta muista - vaikka tää on kovan oloinen maailma, niin ihmisen arvo ei oikeasti ole kiinni saavutuksista, vaan meillä jokaisella on arvo itsessään sinuna ja minuna. Sellaiset ihmiset jotka välttelevät seuraasi työtilanteesi vuoksi eivät varmastikaan ole sinulle lopulta oikeaa seuraa.
tapa ittes niin mäkin aion tehdä maailma on paska
Tarvitset terapiaa tai jotain
Tämä on ainoa viesti, mitä tällä mätämu.nain ja pahojen vanahain akkain
täyttämällä maailmalla oli minulle aikoinaan tarjota, siispä laitan kiertoon.
Youtube, Eppu normaali ei sankariainesta.
Tarvitseeko välttämättä edes olla mitään erityistä uraa? Kunhan on töissä, eikä kotonaan makaa vuodesta toiseen. Vai ovatko ihmiset niin pinnallisia, ettei perusduunari enää kelpaa? Toivottavasti ei...itse olen vielä alle 30-vuotias ja pätkähommia myös tekevä duunarimies. Sos.tilanteiden pelkoa on myös ollut nuorempana, mutta nyt olen jo päässyt siitä yli.
Ammattikoulutusta on kyllä takana, mutta en tiedä tulenko ikinä etenemään mihinkään urallani. Eikä minua edes kiinnosta - kunhan on riittävästi rahaa elämiseen. Jos se on naisille ongelma, niin olen sitten mieluiten yksin kuten tähän asti olen ollutkin.