Tuska, turhautuminen, niiden purkaminen ja käsitteleminen. Jaloilleen nouseminen. Putoavan kärsimys, aika, liian nopea ja liian pitkä, lopulta koituu kuitenkin. Ihan sama käännynkö ja hymyilen vai jatkanko taakse katsomatta, kun siellä ei ole ketään joka katsoisi, kaipaisi, hymyilisi takaisin.
En halua syyttää muita, mutta tuntuu, että olen kuin kulunut nyrkkeilysäkki. Monien lyömä ja potkima, liian väsynyt kestämään enää. En tajua miten sattuu, sisältä raapii, repii, raiskaa... Eikä helpota millään. Toivon usein, että sairastun ja kuolen pois. Tai joudun onnettomuuteen. Että poistuisin, mutta en omankäden kautta, koska se on liian vaikeaa. Olen niin masentunut, etten edes jaksa tosissani toivoa parempaa. Ja vaikka tiedän, että se ei paranna, helpota tilannetta niin silti teen sen. Joskus, kun olen toiveikas, rukoilen, että saisin ilon ja onnen: halun elää, rakastaa ja nauttia. Mutta aina petyn enemmän ja enemmän, koska kaikki hyvä loppuu aikanaan. En jaksaisi enää kärsiä ja tuntuu ettei minulla ole mitään annettavaa.
Tule minua vastaan, kun on sen aika.
Ota minua kädestä kiinni ja sano, että kaikki on hyvin.
Lupaa minulle, että enää ei satu.
Minulla on vielä pitkä matka edessä,
täynnä tuskaa ja huutoa. Haluaisin jo levähtää
En halua syyttää muita, mutta tuntuu, että olen kuin kulunut nyrkkeilysäkki. Monien lyömä ja potkima, liian väsynyt kestämään enää. En tajua miten sattuu, sisältä raapii, repii, raiskaa... Eikä helpota millään. Toivon usein, että sairastun ja kuolen pois. Tai joudun onnettomuuteen. Että poistuisin, mutta en omankäden kautta, koska se on liian vaikeaa. Olen niin masentunut, etten edes jaksa tosissani toivoa parempaa. Ja vaikka tiedän, että se ei paranna, helpota tilannetta niin silti teen sen. Joskus, kun olen toiveikas, rukoilen, että saisin ilon ja onnen: halun elää, rakastaa ja nauttia. Mutta aina petyn enemmän ja enemmän, koska kaikki hyvä loppuu aikanaan. En jaksaisi enää kärsiä ja tuntuu ettei minulla ole mitään annettavaa.
Tule minua vastaan, kun on sen aika.
Ota minua kädestä kiinni ja sano, että kaikki on hyvin.
Lupaa minulle, että enää ei satu.
Minulla on vielä pitkä matka edessä,
täynnä tuskaa ja huutoa. Haluaisin jo levähtää
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sitä viitsi suunnitella tai pohtia lähtemistä. Itse nautin nyt niistä palasista ja hetkistä joita minulle on suotu. Jos mieli ei jaksa jonain päivänä enää tämän pidemmälle tai kohtalo puuttuu muuten peliin olkoon niin. Odottaminen ja pohtiminen sen sijaa syö vain ihmistä tekien lopulta hulluksi. Siitähän tulee sanonta: pidetään hullua jännityksessä. Elämä on siitä jännä että ei voi oikeastaan tietää mihin omalta punkalta päätyy loppu peleissä ja ehkä se pienoinen arvuutus saa mut jatkamaan edelleen. Tulisiko tänään vastaan se ihminen joka veisi minut hetkeksi pois? Itse mysteeri jopa? Sitten taas toisaalta mua estää heitäytymästä sitoutusmispelko joka on aivan mieletön.
Pelkään että joku kiintyy muhun niin ettei halua enää päästää lähtemään ja haluaakin enemmän.
Olen kerran ollut kihloissa ja jouduin eroamaan koska sormus alkoi henkisesti hapottamaan mua enkä enää sietänyt ajatusta olla sitoutunut tai lupautunut jollekin iäksi. Onni on tullut enemmän vapaudesta ja tunteesta että saan olla vain ilman mitään ehtoja. Terapiassa pitäisi varmasti tämän tiimoilta käydä vaan en halua tai jaksa koska miksi minun pitäisi? Jos tiedän sen pienen iloni tulevan vapauden tunteesta niin en halua haaskata sitä.
Sanoisin että onni tulee pienistä jutuista. Rahaa on ollut pienesti aina mutta sitä en ole vieläkään tarvinnut pienien ilon hetkieni saavuttamiseen. Hetki itsekseen luonnossa koiran kanssa on mulle ollut päivän päätteeksi se ratkaiseva tekijä etten (jälleen) ottanut itseäni hengiltä.
Ei sitä onnena kannata työkseen jäädä odottamaan, mutta ei paetakkaan kun alkaa pysähtymään rinnalle (en tarkoita vain parisuhdetta vaan yleensä elämää ja onnea). Parasta antaa sen yllättää.
Kyllä ihmisen tunteista voi aina kirjoittaa ja tai puhua: niin tuleekin tehdä.