Miksi ajattelen yhtä henkilöä edelleen tai taas melkein jatkuvasti? Tai oikeastaan ei vastausta tuohon tarttekaan saada, mutta sen henkilön ajattelu häiritsee mua. Mulla menee elämässäni muuten hyvin. Tietenkin paremminkin aina vois mennä mutta kuinka paljon voi vaatia...
Tänäänkin mietin että en mä jaksais katsellakaan sen henkilön pärstää vastapäätä ruokapöytääni. Se henkilö tuntui sietämättömältä persoonalta. En edes tiedä jos sittenkin vaan inhoon sitä niin paljon että siksi ajattelen, mutta sitten kuitenkin kiihottaakin välillä kun ajattelen sitä. Tulee sellanen tunne kuin joku viiltäisi keskeltä vartaloa terävällä kynnellä.
Mä voisin tietenkin zempata vähän ja tietoisesti siirtää ajatuksiani paremmille uomille mutten ole vielä tehnyt niin kuitenkaan. Nyt 15 vuotta jauhanu tätä juttua. Oikeastaan välillä olen kyllä zempannu mutta tuli nyt tällainen takauma.
Mietin tänään että miten miehet pärjää tässä maailmassa halujensa kanssa kun ne näkee kiihottavia naisia ympärillään jatkuvasti. Mua ei miesten ulkonäkö hirveesti saa hätkähtään yleensä mutta tää kaamee tapaus, sen ääni ja olemus etenkin saa aikaan jotain. Voin kyllä kuvitella sen ihan normaalinakin ihmisenä mutta jotenkin nää äänet on vähän turhan vaimeet.
Tuntuu todella ikävältä ajatella että tää tyyppi kaipailee jotain muuta ihmistä kuin mua, koska mulle olis ollu paljon helpompaa jos se olis kaipaillu mua. Eilen taisinkin haaveilla taas siitä että oltaiskin ne mun nuoruusvuodet voitu viettää yhdessä.
Tää saa mut niin huonovointiseksi. Ei heru myötätuntopisteitä tältä henkilöltä mulle kun se inhoo mua, enkä kyllä ihmettele sinänsä miksi jos hänen näkökulmastaan mietin. Voin kuvitella kuinka ällöttävältä vaikutan ja nään sen kyllä välillä peilistä kun sinne katson, mutta välillä on kyllä ihan hyväkin olo. Kyllähän tässä riittää miettimistä kun oikein rupee miettiin. Joka päivälle riittää oma aihealueensa.
Olis tosiaan ollu paljon helpompi jos oltais vaan voitu olla yhdessä, mutta sekin tuntuu oksettavalta vaihtoehdolta ehkä eniten siksi koska hänen mielestään se olis oksettavaa. Mä olisin kyl voinu joustaa sen verran että olisin ehkä saattanu sietää sitä ääliöö jos se vaan olis halunnu olla mun kanssa. Kylläpä olis vastenmielistä hänelle jos joutuis tänkin lukeen. Ei se mitään ettei sitä kiinosta. Emmäkään haluais miettiä sitä henkilöä jos multa oltais ensin kysytty että haluanko miettiä sitä.
Tänäänkin mietin että en mä jaksais katsellakaan sen henkilön pärstää vastapäätä ruokapöytääni. Se henkilö tuntui sietämättömältä persoonalta. En edes tiedä jos sittenkin vaan inhoon sitä niin paljon että siksi ajattelen, mutta sitten kuitenkin kiihottaakin välillä kun ajattelen sitä. Tulee sellanen tunne kuin joku viiltäisi keskeltä vartaloa terävällä kynnellä.
Mä voisin tietenkin zempata vähän ja tietoisesti siirtää ajatuksiani paremmille uomille mutten ole vielä tehnyt niin kuitenkaan. Nyt 15 vuotta jauhanu tätä juttua. Oikeastaan välillä olen kyllä zempannu mutta tuli nyt tällainen takauma.
Mietin tänään että miten miehet pärjää tässä maailmassa halujensa kanssa kun ne näkee kiihottavia naisia ympärillään jatkuvasti. Mua ei miesten ulkonäkö hirveesti saa hätkähtään yleensä mutta tää kaamee tapaus, sen ääni ja olemus etenkin saa aikaan jotain. Voin kyllä kuvitella sen ihan normaalinakin ihmisenä mutta jotenkin nää äänet on vähän turhan vaimeet.
Tuntuu todella ikävältä ajatella että tää tyyppi kaipailee jotain muuta ihmistä kuin mua, koska mulle olis ollu paljon helpompaa jos se olis kaipaillu mua. Eilen taisinkin haaveilla taas siitä että oltaiskin ne mun nuoruusvuodet voitu viettää yhdessä.
Tää saa mut niin huonovointiseksi. Ei heru myötätuntopisteitä tältä henkilöltä mulle kun se inhoo mua, enkä kyllä ihmettele sinänsä miksi jos hänen näkökulmastaan mietin. Voin kuvitella kuinka ällöttävältä vaikutan ja nään sen kyllä välillä peilistä kun sinne katson, mutta välillä on kyllä ihan hyväkin olo. Kyllähän tässä riittää miettimistä kun oikein rupee miettiin. Joka päivälle riittää oma aihealueensa.
Olis tosiaan ollu paljon helpompi jos oltais vaan voitu olla yhdessä, mutta sekin tuntuu oksettavalta vaihtoehdolta ehkä eniten siksi koska hänen mielestään se olis oksettavaa. Mä olisin kyl voinu joustaa sen verran että olisin ehkä saattanu sietää sitä ääliöö jos se vaan olis halunnu olla mun kanssa. Kylläpä olis vastenmielistä hänelle jos joutuis tänkin lukeen. Ei se mitään ettei sitä kiinosta. Emmäkään haluais miettiä sitä henkilöä jos multa oltais ensin kysytty että haluanko miettiä sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
TODELLA HAUSKAA!
Ehkä se on todellakin parempi, että unohdetaan tää kaikki nyt ja tältä istumalta. Mä en enää jaksa.