Olen 21 vuotias nainen, ja kokenut elämässäni enemmän kuin tarpeeksi vastoinkäymisiä ja vääryyttä. Isä kuoli heroiinin yliannostukseen, äiti oli alkoholisti ja isäpuoleni väkivaltainen ja vielä pahempaa, jota en tähän aijo kirjoittaa.. sijaiskodit, perhekodit, psykiatriset laitokset ja koulukodit olen käynyt läpi, satoja tunteja olen puhunut psykiatreille, kymmeniä lääkkeitä syönyt ahdistukseeni sekä monia diagnooseja saanut epävakaasta persoonastani ja muutaman kerran yrittänyt itsemurhaa.. Päihdekierteessä myllertänyt vuosia, niistäkin muistona muutama yliannostus.. Jos löytyis kohtalotovereita, keiden kanssa jakaa menneet ja nykyiset tapahtumat, miettiä yhdessä kuinka pääsis tai on päässy traumoista, tapahtumista ylitse, niin muhun saa ottaa yhteyttä.. Psykiatrit ja lääkärit ei tunnu tajuavan tarpeeks hyvin, pääsevät raapaisemaan vain pintaa.. Mulle saa kirjottaa: [email protected] Kiitos jo nyt, jos joku kohtalotoveri, tai joku joka haluaa vaan kuunnella ja auttaa, kirjottaa mulle... Ja mä pyydän, että kirjottasitte asiallisia vastauksia, ettekä alkais mässäämään toisen pahalla ololla...
Kohtalotovereita?
black_rose666
181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun en ole samalla tavalla kohtalotoveri, mutta olen kuullut ja tavannut sinunlaisia vuosikymmenieni varsilla. Kyllä se taitaa niin olla että vain usko ja Jumalan voima vois eheyttää (monia on eheyttänyt) ja antaa elämän vaikka on takana noin rankka menneisyys. Olethan sinä jo kaiken muun läpi kaynyt.
En tosella tiedä muuta vaihtoehtoa.