Alkoi vuosi sitten ollessani 14v ja nyt oon 15v poika, haluan kuolla.
Minulla on dystymia.
Numero333
131435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla ollut dystymia 35 vuotta, jonka lisäksi keskivaikea masennus vuosia useiden muiden diagnoosien ohella enkä halua vielä kuolla. Kuolo korjaa kuitenkin jossain vaiheessa eikä sitä voi koskaan tietää etukäteen mitä positiivista elämässä voi tapahtua vielä. Ikäväähän se on kun ei oikein pysty tuntemaan mitään ja on koko ajan ahdistunut olo. Onko sulla mitään mistä saisit nautintoa elämääsi? Yksikin asia riittää. Toivottavasti olet oikeanlaisen avun piirissä.
Ei oikeastaan ole, on koko ajan niin paskaolo ettei kykene edes jääkaapille syömään.
Olisiko sulla koulun kautta mahdollisuutta saada lähetettä esim. nuorisopsykiatrian polille, jossa voisit purkaa ajatuksiasi ammattilaisen kanssa?
Kehottaisin, ettet jättäytyisi yksin tuon asian kanssa, erittäin hyvä, että kirjoitit tänne nyt alkuun. Kuolema ei ole ratkaisu mihinkään.
Kaikki olotilat muuttuvat ajan kanssa, kenenkään elämä ei ole koko ajan samanlaista, dystymiankin kanssa voi elää ja aina elämästä löytyy jotain jossain vaiheessa, jonka vuoksi kannattaa yrittää jaksaa. Ihan takuuvarmasti. Mulla on esim. koira joka pitää elämässä kiinni päivästä päivään, muuta ei sitten juuri olekaan. Mutta eläimet ja luonto ovat ihmiselle kuin ihmiselle lähes välttämättömiä, itse en pidä ihmistan kanssa olemisesta kovinkaan paljoa, koska he eivät yleisestiottaen ymmärrä näitä psyykkisiä ongelmia, lukuunottamatta muutamia ammattitaitoisia psykiatreja.
Pystytkö juttelemaan noista asioista vanhempiesi kanssa tai sisarusten jos sinulla sellaisia on? Tai jonkun kaverin.
Oon mä käynyt parilla ammattilaisten tykönä, mutta olo ei helpottunut ja muuttunut miksikään.
Oletko kokeillut jotain mietoa masennuslääkettä pienellä annoksella? Sun mahdollisesti kannattaisi ennenkaikkea yrittää hakeutua jonkinlaiseen psykoterapiaan, vointi paranee pikkuhiljaa, se ei tapahdu hetkessä. Puhuminen, kirjoittaminen, keskusteleminen omista tunteista jonkun kanssa auttaa helpottamaan oloa. Tiedän hyvin miltä tuntuu kun mikään ei tunnu miltään, se on kamalaa. Onko sulla jotain sellaista elämänaluetta jossa olisit hyvä, esim. piirtäminen, musiikki, urheilu tms. jonka kautta voisit saada onnistumisen kokemuksia?
Mistä masennuslääkettä saisi?
ja mitä luulet meidän pystyvän asialle tekemään?
usko pois minäkin haluan kuolla, mutta on vain tehtävä pari asiaa etten taas herää elvytyksen jälkeen kärtyisänä.
Mitähän ne tuollaiset diagnoosit ovat? Nykyään nouseen uusia ja uusia nimikkeitä mielen alueen ongelmiin ja sitten ihmiset kuulevat noita "tuomioita" ja masentuvat. Ei sinua ole välttämättä tuomittu tuollaiseen. Älä ajattele noin vai oletko itse ominut itsellesi moisen diagnoosin.
Masentuhan jo tuollaisesta jo itsesuggestiokin kautta kun tuomitsee itsensä moiseen.
Osaan tuntea itseni, jokapäivä on suurta tuskaa tavalla ja toisella ja jokapäivä itsetuhoiset ajatukset.
Dystymia voi invalidisoida pahasti, mulla ei ole ollut diagnoosia kuin vasta aikuisiällä, mutta olen aina tiennyt mikä minua vaivaa eli olen luonteenominaisuuksiltani taipuvainen melankolisuuteen sekä tavallista herkempi ihminen. Toki tällainen selvänäköisyys masentaa lisää mutta minkäs voit, en tahdo kieltää persoonallisuuteeni kuuluvia asioita huijatakseni itseäni ja muita.
Kerroin aikoinaan lääkärille sairastavani dystymiaa mikä kirjattiin sen jälkeen diagnooseihini. Ihan sen takia pyysin sen kirjaamaan, että minua jatkossa osattaisiin ymmärtää hoitopaikoissa paremmin.
Mulla on ollut dyssykka syntymästä lähtien.Vasta keski-iällä älysivät sen diagnoosiin pistää
Lisäksi erakoituva "persoonallisuus häiriö",jonka voimin pääsin eläkkeelle,
Ja muutenkin EVL ,quess what that mean. :)
Nyt 10 1/2 vuotta eläkkeellä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Schopenhauer
Ja sama ns. lontoon kielellä,joka on parempi versio kuin suomen kielinen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_Schopenhauer
Aivan hurmaava tarina. Jatka vain samalla tyylillä - ihan omissa oloissasi itsesi kanssa!
Yhtä hurmaava kuin joukkoitsemurha,totesi Erittäin Vittumainen Luonne.