Kysymys masentuneille

Enpä usko, että minun elämäni mitenkään muuttuisi. Olen ollut joskus huomattavasti varakkaampi, jopa rikas silloin 80-luvulla. Levottomampi ja onnettomapi silloin olin.
Kun katselee sukua niin juuri ne rikkaat jopa miljonäärit ovat tehneet itsarin tai yrittäneet sitä.
Ei ole hyvä jos ei ole millä laskujaan maksaa ja äärimmäinen köyhyyskään mutta ei raha tuo onnea ja anna elämälle tarkoitusta.

En ole mikään ennustaja tai muu tietäjä, joka osaa sanoa, miltä jossain kuvitteellisessa tilanteessa tuntuisi oikeasti.

Rahalla ratkoo monia ongelmia, mutta mielenterveys sillä ei parane. Tietty siis voi terapiaa yms. hankkia, mutta ei saldo pankkitilillä vie sisäistä tuskaa pois. On nimittäin aika moni miljonäärikin tehnyt maailmassa itsemurhan.

Sama hapannaama olisin luultavasti edelleen, yhtä pessimistisesti
toisista ajatteleva. Luulen tosin, että yksi asia muuttuisi totaalisesti, ainakin
minun ajattelutapa asiaan.

Käyttäisin huomattavia määriä niistäkin rahoista oman fyysisen terveyden
paremmalle tolalle saattamiseen, sekä pysyäkseni mahdollisimman pitkään
jatkossa hengissä, motivaatio olisi aivan toinen.

Mikäs siinä olis loppuikä nostella vuosittain kuusinumeroisia lukuja
omaisuuden tuottoja käyttöön, sillä varmasti voisi omassa elämässä
muuttaa moniakin asioita aivan toiselle mallille.

Paha sanoa pitkällä tähtäimellä. Aluksi olisin varmasti ihan ekstaasissa kuukausia. Olen unelmoinut lotto voitosta varmaan koko ikäni mutta en usko että se parantaisi minut, kyllä se varmasti auttaisi ja paljon.

Olo ehkä helpottaisi siinä suhteessa, että antaisin itselleni luvan olla ja tehdä mieluisia asioita vaikka vuoden verran, ilman paineita että pitää pystyä johonkin, työhön tai opiskeluun. Mut ei se kai sisimpiä ongelmia ratkaisisi, helpottaisi vain jotain arkipäivän rahaongelmia.

No jaa, sain ison perinnön, josta realisoin yhden osakehuoneiston ylimääräiseksi rahaksi eikä se minua parantanut. En ollut kyllä varsinaisessa puutteessa elänyt ennen sitäkään. Huomasin että alkoholia tuli nautittua enemmän ja ravintoloissa käytyä syömässä ja juomassa, matkustettua kauemmas. Sen vaikutus mielenterveyteen oli plus-miinus-nolla, ehkä lievästi miinus, koska alkoholi haittasi. Toisaalta jossain käyminen ja "se että on varaa" ehkä vähän piristi. Toisaalta ruoan laitto jäi, joten ei tullut sitäkään aikaansaamisen ja onnistumisen elämystä. Tulin järkiini. Ainoa myönteinen puoli on, että elämäni on taloudellisesti turvattu loppuikäni, mutta minulla ei ole erityisiä tarpeita tai halua tuhlata rahaa, joten raha itsessään ei minulle mitään auvoista mielentilaa tuo.

Kyllä se helpottaisi. Saisi velat maksettua pois ja vihdoinkin olisi mahdollista toteuttaa pitkäaikaisia haaveita. Voisin viimein myös jatkaa harrastuksiani, jotka ovat aikaisemmin jääneet juuri rahan puutteen takia. Toki rahalla on myös huonoja puolia... Eipä sitä tiedä, olisiko se hyvä vai huono juttu. Ottaisin ja katsoisin mitä käy. Eläisin elämääni enkä miettisi.

No mulla on koko sairaushistoriani ajan ollut huono omatunto, olen syyllistänyt itseäni siitä, että lapsillani on sairas äiti, mieheni on myös joutunut kärsimään sairauteni takia.

Jos siis tulisi niin paljon rahaa että ranteita sattuu, koittaisin varmaan ostaa itselleni hyvää omatuntoa ja oikeutta olla olemassa. Korvata aiheuttamaani harmia. Sukulaisille pienet lahjoitukset ja nuorisollemme pienet kämpät ja sitte sais miehenikin ostaa sen paattinsa jos tahtoisi. Säälittävää eikö?

Ei

Ei paranisi. Ahdistusta varmasti vähentäisi se, että kaikki perustarpeet saisi helpommalla, mutta toisaalta menisin täyteen paniikkiin siitä, etten osaa hallita sellaisia varoja. Ja siitä, paljonko on kohtuullista odottaa, että jaan muille tarvitseville. Ainainen syyllisyyden tunne saisi lopulta varmaan jakamaan kaiken pois.

Masennus on sairaus eivätkä sairaudet parane rahalla. Sairauksien kanssa selviytymisestä raha voi tehdä helpompaa.

Ei. Nytkään ei ole ongelmaa rahan kanssa, mutta ajatukset on silti mitä on.

Tuskin parantuisi, mutta myönteistä tai kielteistä vaikutusta voisi olla ihan riippuen siitä, mihin rahaa käyttäisi ja mikä on lähtötilanne eli aiheuttaisiko raha todellisen elämälaadun kohenemisen. Lottovoitto voisi aiheuttaa myös pettymyksen ja kolhun itsetuntoon, kun rahalla ei saisikaan toivottua terveyttä, mielenrauhaa, aitoja ihmissuhteita tai arvostusta omanarvontunto mukaan lukien.

Onnellisuutta on tutkittu eikä runsas raha sitä tuo kunhan perusasioista ei tarvitse tinkiä.

Vaihtaisin kaikki rahani terveenpään elämään ja oikeaan ihmissuhteeseen , jos voisin.Ei vain ole mahdollista.
Tilanteita on vaikea verrata, mutta omasta näkövinkkelistä katsoen raha merkitsee
noin 20 % ja loput 80 % on ihan jotain muuta, että elämä olisi elämisen arvoista.

Minulla kyllä helpottaisi elämää, vaikka en periaatteessa usko että raha ja materiaali tuo onnea. Minulla on kyllä perusmasennus, mutta viimeisen vuoden aikana kaikenlaiset vaikeudet ovat aiheuttaneet sen että ahdistustila on koko ajan päällä, sellainen shokkitila, ei tiedä mitä katastrofaalista seuraavaksi tapahtuu, romahtaako elämä. Saan melkein paniikkikohtauksen jos esim. auto rikkoontuu, sillä autostani riippuu elantoni täysin. Rahalla voisi korjata ja ostaa uuden auton, tietokoneen ym. mitkä kaikki minulta ovat rikkoontuneet.

Jos voittaisin lotossa, minulla olisi varaa ostaa sellainen asunto jossa voisin asua iäkkään äitini kanssa ja pitää hänestä huolta ja palkata hänelle avustajia. Nyt elän jatkuvassa pelossa äitini puolesta, hän asuu kaukana minusta eikä meillä ole muuta perhettä niin kukaan ei voi auttaa. isommassa asunnossa olisi myös eräs toinen lähimmäisiin liittyvä juttu mahdollista, mutta en kerro siitä enempää. Elämäni on ollut helvettiä tämän vuoksi viimeiset vuodet.

Eli suuri osa masennuksesta ja ahdistuksesta poistuu minulta kun saan olla turvallisin mielin läheisteni kanssa, tämän koin pitkällä kesälomallani. Tämän mahdollistaisi isompi asunto ja enempi vapaa-aika. Itse asiassa eräs raha-asiani helpotti yhdeltä kantilta eilen, ja kyllähän se lisää helpotuksen tunnetta rutkasti!!

Enemmän vapaa-aikaa tarkoittaisi myös sitä että saisi harrastaa liikuntaa enempi, rakastan liikuntaa ja se hoitaa mieltäni, mutta työn vuoksi en ehdi liikkua niin paljon kuin haluaisin. Ehtisi myös tehdä terveellisempää ruokaa ja sehän vaikuttaa myös mieleeni.

Terapiaa ehdottomasti tarvitsisin kuitenkin.

Toisaalta asiani eivät ole niin pahasti, mutta ahdistus läheisten sekä oman arjen puolesta on valtava.

Ajattelumalli ei muuttuisi, mutta kyllähän rahalla onnellisuutta tulee.

Silloin olisi aikaa ja intoa harrastaa kaikkea ja osallistua moneen. Vosi myös olla oma itsensä eikä tarvis miettiä, mitä muut minusta ajattelee kun en olis kenestäkään riippuvainen. Rahan merkitys loppuu sitten, jos on joku paha sairaus, niin silloin uskon että sekään ei auttais, Kaikki muu sil kyl paikkaantuu.

Aloittaja on joko liian nuori tänne tai jopa lapsi vain tai sitten tasapäätyhmeliini, joka ei tiedä elämästä mitään. Raha on kylläkin vaihdon väline, mutta mitään muuta arvoa sillä ei ole. Raha sinällään ei tee kenenkään elämästä hyvää, vaan se tapa, jolla ajattelet, asennoidut, kasvatat ja kehität sisimmässäsi olevia asioita. Eivätkä ne kasva rahalla.

Kyllä raha parantaisi mun elämääni, sais ostettua kaikki tarpeelliset lääkkeet ja parempitasoista ruokaa. Että älä sä nimim. "Väärin" siinä mussuta. Vaikka kuinka kehittäisin sisimmässäni olevia asioita, ei siitä vatsa täyty.