Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan kuultua sanaa ja vähemmän uskotaan kirjoitettuun sanaan, vaikka kaikki kuultu sana, jonka sanotaan olevan elävää sanaa (uskoa synnyttävää) uskotaan kuitenkin pohjautuvan aitoon Raamatun sanaan. Tässä on tietty ristiriita ja se aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ja ristiriitoja niin mitä tulee seurakunnalliseen uskon harjoittamiseen kuin yksilön uskonelämän ylläpitämiseen.
Miksi näin? Tässä voi olla kysymyksessä (en haluaisi sanoa ja toivottavasti näin ei ole) myös vallanhalu ja itserajoitettu Pyhän Hengen valta. Se on: Pyhä Henki toimii vain kauttamme ja meidän oman, Pyhän Hengen valaiseman OIKEAN TULKINNAN kautta. Näin uskotaan, vaikkakin päämääränä voi olla oma seurakunnallisen uskon koroitus, eikä Pyhän Hengen viitoittama: KRISTUKSEN KOROITUS.
Tässä ei uskota Pyhän Hengen omaan valtaan ja OIKEAAN PÄÄTÄNTÄVALTAAN, että ihmismielistä ja käsityksistä vapaana Pyhä Henki itse ohjaa lukijaa ja kuulijaa oikeaan raamatulliseen käsitykseen ja tulkintaan, joka on PYHÄN HENGEN OMA TULKINTA JA SE OIKEA JA VARMASTI RAAMATULLINEN. Ei uskota. että Pyhä Henki itse ohjaa kuulijan PELASTAVAAN USKOON.
Miksi näin? Tässä voi olla kysymyksessä (en haluaisi sanoa ja toivottavasti näin ei ole) myös vallanhalu ja itserajoitettu Pyhän Hengen valta. Se on: Pyhä Henki toimii vain kauttamme ja meidän oman, Pyhän Hengen valaiseman OIKEAN TULKINNAN kautta. Näin uskotaan, vaikkakin päämääränä voi olla oma seurakunnallisen uskon koroitus, eikä Pyhän Hengen viitoittama: KRISTUKSEN KOROITUS.
Tässä ei uskota Pyhän Hengen omaan valtaan ja OIKEAAN PÄÄTÄNTÄVALTAAN, että ihmismielistä ja käsityksistä vapaana Pyhä Henki itse ohjaa lukijaa ja kuulijaa oikeaan raamatulliseen käsitykseen ja tulkintaan, joka on PYHÄN HENGEN OMA TULKINTA JA SE OIKEA JA VARMASTI RAAMATULLINEN. Ei uskota. että Pyhä Henki itse ohjaa kuulijan PELASTAVAAN USKOON.
Vastaukset 75
Vanhimmat
En lukenut muuta kuin nimimerkkisi ja siitä päättelin että kirjoituksesi on erinomainen, joten toivottavasti tämä laittaa helluntalaisiakin polvirukoukseen ja itkemään tilaamme. Niin että Jumalan todellinen voima ja rakkaus voi vaikuttaa meissä.ari.
Väärä seurakuntaoppi on tuo syy miksi Jumalan sanan voima kielletään. Valehdellaan siis ettei Jumalan sana ole kirjoitettuna pätevää ja muokataan sitä oman järjen päätelmien valossa isiltä perittyjä perinteitä mukailevaksi.
Perinteestä tulee JUmala ja Kristus hylätään. Perinteestä tulee kaikkivaltias ja Kristuksesta tehdään isien perinteelle alamainen.
Jos näin olisi, ettei Raamattuun kirjoitettu sana olisi eläväksi tekevä Kristuksen sana, niin ei meillä olisi kristinuskoa lainkaan. Siihenhän piru pyrkii että Kristus tuo ainut pelastuksen tie hylättäisiin. Mikäs sen parempi kyulvöpaikka lusteelle on, kuin kirkkojen ja seuratupien kateederit ja saarnatuolit.
Eihän vihollinen jumalattomia kyttää, he ovat jo hänen omiaan. Vain mäntti kristitty pelkää "suruttomia", kyllä oikeat viholliset ovat saarnatuoleissa ja oman puseron sisällä. Ei vihollinen lustetta Jumalattomien kautta kylvä, kaikkihan me sen tiedämme, että jumalattomat valehtelevat. Piru ei ole tyhmä, se lähestyy sieltä missä sanoma on uskottavaa ja otetaan vastaan saarnatuoleista käsin, ja omasta langenneesta luonnosta käsin.
Koko kristinuskon aika tämä 2000 vuotta on täynnä erilaisten hurmahenkien hyökkäyksiä. Ja aina ne ovat tulleet lauman sisältä, luotettujen ihmisten kautta.
Näistä vihollisen hyökkäyksistä on selvitty ainoastaan siksi, kun meillä on ollut silminnäkijöiden (apostolien) kirjoittamat todistukset, Raamatussa kaikesta siitä mitä uuden testamentin aamunkoitossa on tapahtunut ja kuinka Jeesus on meitä opettanut.
____________________
Kaikki sen jälkee puhuttu sana koetellaan aina alkuperäisen kirjoitetun Jumalan sanan rinnalla, ja kaikki opetus mitä ei Raamatusta löydy se hylätään.
Raamatusta ei löydy sellaista oppia että Kristus olisi minkään nimisen liikkeen kassakaapissa lukittuna, ja ainoastaan liikkeen omaan käyttöön valjastettuna.
Tällainen oppi seurakunnasta on harhaoppia. Kristus on aina siellä, missä hänen sanaansa Raamatun mukaisesti julistetaan ja Sakramentit oikein jaetaan. JUmala ei ole yhdenkään ihmisen ohjailtavissa. Jumala toimii juuri niin kun hän sanassaan ilmoittaa toimivansa.
Usko ei koskaan siirry toiseen ihmiseen toisesta ihmisestä, eikä toisten ihmisten lausumien sanojen kautta, sillä usko tulee Kristuksen sanan kautta.
Room. 10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
Room. 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Eikös joskus hoitokokousaikana mainittu kokousta aloitettaessa:
-TÄSSÄ EI RAAMATUITA TARVITA
Harhaoppien määrä kristinuskon historian aikana on niin monesti osoittanut, että yksittäinen ihminen menee vikaan. Missäpä kohden on Raamatussa sen enempi vanhassa testamentissa kuin uudessa testamentissakaan kehoitus rakentaa oma usko(nto).
Paavalin kirjeissä on tästä paljonkin. Oikean uskon säilymiseen tarvitaan seurakunta. Perimätieto on katolisen ja ortodoksisen kirkon teologiassa merkittävä perusta, ei luterilaisuudessa. Sotket sitä paitsi todennäköisesti tavat ja teologia. Sitäpaitsi olisit voinut vaikka eilisen seurapuheen Helsingistä kuunnella. Sinulla on asenteellinen ei tietoon pohjautuva ajatus siitä Kristusta ei korotettaisi. On toki puhujia jotka eivät sitä tee, mutta se ei merkitse etteikö Kristuksen katseleminen tai Kristus olisi seurakunnan puheissa esillä.
Oletko Sinä etsivä-xx vanhoillislestadiolainen vai et? Välillä kirjoitat siitä, että VL-saarnat ovat viemässä sinua kauemmaksi ja välillä taas puolustat VL:liä. Minusta sinulla on valtavasti hyviä ajatuksia ja kirjoituksia, mutta tuota asiaa olen ihmetellyt.
Usko on kuitenkin aina omakohtainen. Olen itsekin miettinyt paljon seurakunnan merkitystä. Mitä jos hyvää ajallista seurakuntaa ei tänä päivänä ole olemassa? Mitä jos seurakunnan opettajina on pääsääntöisesti sellaisia, jotka opettavat uskomaan vääriin asioihin, vaikka seurakunnassa olisi vielä hyvää ja oikeaa uskoa jäljellä. Mielestäni silloin voi hyvällä omalla tunnolla jättäytyä seurakunnan ulkopuolelle, varsinkin jos seurakunta tuo uskolle vääriä taakkoja. Mielestäni vapaus lähteä raja kulkee siinä, jos kokee seurakunnasta olevan uskolle enemmän pahaa kuin hyvää. Jeesus on luvannut olla siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat hänen nimeensä. Se jo riittää Jeesuksen mukaan seurakunnaksi.
Olen ajatellut, että Jumala ohjaa aikanaan oikein uskovia myös yhteiseen ajalliseen seurakuntaan. Vaatimus siitä, että ilman kuulumista ajalliseen seurakuntaan ei voi pelastua, tuo vallankäytön mukaan kuvioihin. Mitä jos Jumalalla on jokin tarkoitus sille, että uskovat ovat hajallaan? Sekin täytyy ottaa huomioon.
etsivä-xx 29.8.2013 06:34
Vanhoillislestadiolaisuutena tunnettu liike perustettiin vuonna 1902. Kristus perusti seurakunnan noin vuonna 0033. MIksi vanhoillisille ei riittänyt usko Kristukseen, vaan piti eristäytyä judaistien tavoin muista ihmisistä?
Siitä asti kun Kristus perusti seurakunnan seurakunta on ollut elävä ja täysissä voimissaan. KUkaan ei voi koskaan muuta seurakuntaa perustaa joka jo perustettu on ja rakennettu Kristuksen sanan ja USKON varaan, - kalliolle.
Et kai sinä pöljä luule että Lestadius tai siitä valtataistelun seurauksena hajaantuneet joukot olisivat Kristuksen seurakunta?
Olen lestadiolainen vieläpä tiukasti perinteistä kiinni pitävässä joukossa,
mutta en ole pöljä. Uskon lyhentämättömänä sen mitä Raamattu sanoo, mutta en usko ihmisoppeihin joita lestadiolaiset julistavat muun muasdsa tässä seurakuntaopissa. Olen kiitollinen siitä että me lestadiolaisetkin yhdessä miljoonien Kristukseen uskovien kanssa saamme kuulua Kristuksen seurakuntaan.
Herätkää nyt jo hyvät ihmiset, sillä väärä seurakuntaoppi on lestadiolaisen liikkeen runnelleen valtataistelun tulos, äärimmäisen häpeällinen oppirakennelma joka turvaa, paavin tavoin itseensä, mutta hylkää Kristuksen.
Kysyttiin: "Oletko Sinä etsivä-xx vanhoillislestadiolainen vai et?"
Kyllä hän on ja aivan muodottomaksi hengellisestä ylpeydestä paisunut ihminen joka ei tunne Kristusta. Hän on sisäistänyt liikkeessään julistetut ihmisopit, - nahkoineen ja karvioineen.
Näin käy silloin kun ihminen ei valvo uskossa Kristukseen, hän ajautuu kulkemaan valtaa himoitsevien eksyttäjien jalanjäljissä ihmisoppien mutkaisia teitä.
Jeesus Tie on suora tie. Usko Jeesukseen niin hän vie sinut perille. Älä usko ihmisiin äläkä luota omaan fixattuun lihaasi, sillä ihmisiin luottaessasi sinä tulet kirotuksi.
Ja näin menettelee "kristitty", joka "arvostamansa" kirjoitetun Raamatun sanan mukaan antaa "todistuksen" ja puhuu "hyvää" lähimmäisestään:
"Kyllä hän on ja aivan muodottomaksi hengellisestä ylpeydestä paisunut ihminen joka ei tunne Kristusta."
2. Moos. 20:16
1. Kor. 4:13
"Et kai sinä pöljä luule että Lestadius tai siitä valtataistelun seurauksena hajaantuneet joukot olisivat Kristuksen seurakunta? "
Minä ole luterilaisen seurakunnan kasvatti. Minä uskon seurakunnasta sen, mitä luterilaisessa tunnustuksessa ja opetuksessa seurakunnasta opetetaan.
Augburgin tunnustus:
Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.
Sitä puhdasta evankeliumin julistusta, sitä pitää etsiä, ihmisten keskuudessa ne rajat tulevat siihen, missä ihmiset ajattelevat yksimielisyyden evankeliumin opista ja sakramettien toimittamisesta alkavan tai loppuvan. Lopullisen rajan siihen vetää viimeisellä tuomiolla Kristus, eikä hän tee virheitä. Opillisissa asioissa on vain niin helppoa napistaa sitä vähä vähältä, lähestyä sitten sellaista universaalia ajatusta että kaikki uskonnot lopulta palvelevat yhtä ja samaa Jumalaa. Tällaista ajattelua on jo esiintynyt Kirkko kuulolla palstalla papinkin vastauksissa.
Näin minä uskon totisesti uskon (suomalaisen messun kertosäe)
Nämä virret kokonaan olivat ja ovat laulettu rukous. Niistä on tässä vain muutama säe.
etsivä-xx
24.8.2013 21:41
1
Sulje
kiitos Markus. Kuulimme kristinuskon tunnetuimpia kohtia, rakkauden ikonista laupiaasta samarialaisesta, oikein suhteutettuna omaan mieleemme.
alkuvirren sanoin
438
4.
Kun uskoni suitseva kynttilä on
ja rakkaus penseä, toimimaton,
mun uhrisi lämmöstä syttyä suo
ja viedä sun tultasi toistenkin luo.
Jossakin epäillään luterilaisuutta siitä, että rakkauden teoilla ei olisi merkitystä, näin väittävät katoliset usein. Olleellista on se luterilainen tunnustus, mikä virren sanoissa edelläkin - hänen uhrinsa lämmöstä syttyy rakkaus.
muutoin meille jää vain syyllisyys
441
2.
Turhaan täällä taivaan alla
kaikkialla
pakoon pyrkii ihminen.
Hän jää ansaan itsekkyyden,
syyllisyyden,
nääntyy tuskaan syntien.
3.
Ken on tässä lähimmäinen
ensimmäinen,
ehtii toisen vierelle?
Ken nyt tarttuu arkaan käteen,
hymyn säteen
antaa nousta kasvoille?
6.
Suojapaikka saarretulle,
tuomitulle,
Jeesus, minullekin suo.
Ristin juureen Golgatalle
armon alle
uudistumaan minut tuo.
430
5.
Rakkaus, käyt elämääni,
kutsut tielle tahtosi.
Rakkaus, siis nostan pääni,
suostun alle ikeesi.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.
PIELEEN MENEE !
Augburgin tunnustus:
"Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta."
NIMITTÄIN, KRISTUKSEN KIRKKOA EI VOI KUKAAN MÄÄRITELLÄ !
"Kaikki, joita Jumalan HENKI johtaa, ovat Jumalan lapsia."
JA - "taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. [Hepr. 12:22; Ilm. 3:12, Ilm. 21:2,10]"
JA, ON
"Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. [1. Kor. 12:13 ] "
Ei muuta voi sanoa, kun hallelujaa.
Pitkästä aikaa kommentti, joka kertoo Kristuksen sisäisestä tuntemisesta Pyhässä Hengessä.
Henkeä, eikä Kristuksen seurakuntaa voi muuten määritellä, kun vain uskollisuudessaan Häneen, uudestisyntyneenä.
Se on se ”uusi piskuinen” joukko.
Siunauksella.
Kes.
http://m.suomi24.fi/node/11683529
Hän varmaankin tarkoitti Sinua, ja aiheesta, ei kirjoittajaa 20x18 joka vaikuttaa fiksulta, Sinuunkin verrattuna.
Etsivä-xx kirjoitti:
"" Sinulla on asenteellinen ei tietoon pohjautuva ajatus siitä Kristusta ei korotettaisi. ""
Varmasti Kristusta koroitetaan, mutta monta kertaa viime kädessä ei Kristus nouse esim. ihmisen pelastuskysymyksessä kaikkein korkeimmalle, ylitse seurakunnan, että voidaan sanoa: "Yksin Kristus"., ilman minkäänlaista toista ihmistä tai seurakuntaa esim. Kristuksen sanasta Pyhän Hengen voimasta. Jos opetetaan (usko 1): "Vain jumalan valtakunnasta tulevan äänellisen synninpäästön kautta ihminen pelastuu" ja toisaalta opetetaan (usko 2): "Vain yksin usko Jeesukseen Kristukseen vanhurskauttaa ihmisen." Tässä on ikäänkuin kärjikkäästi vastakkain "usko seurakuntaan" ja "usko Kristukseen". Useat vl:ät ja puhujaveljet vaatisivat "uskon 2" lisäksi ehdottomasti "uskon 1".
Kristusta koroitetaan näin ollen korkeimmaksi vain seurakunnan tai seurakunnallisen työn kautta, jota pidetään usein myös välttämättömänä.
Ei ole kirjoitukseni tässä asiassa asenteellinen, vaan pikemminkin tietoon perustuva.
Jos tartumme tuohon usko 1:n mukaiseen opetukseen, meillä on oletuksena, että tiedämme jollakulla olevan elävä Pyhä Henki, ja näin turvautua hänen pyhyyteensä.
Kuitenkin Jeesus otti esimerkin, jossa hän kuvaa laupeuden töitä: Te vaatetitte minut, ruokitte jne. Opetuslapset kysyvät Jeesukselta: Herra, milloin me näitä teimme? He eivät siis itse tienneet.
Tämän Jeesuksen oman vertauksen kautta minulle tulee sellainen tunne, että emme voi mitenkään olla varmoja, milloin olemme Pyhän Hengen vaikutuksen alaisia. On suurta hengellistä pöyhkeyttä väittää t i e t ä v ä n s ä sellaista, ja samalla tulee puhutuksi ainakin tuon Raamatunkohdan vastaisesti.
Siksi itse lähden sellaisesta uskon perustuksesta liikkeelle, että Pyhä Henki tekee niinkuin tahtoo, meidän onnistumisistamme ja epäonnistumisistamme riippumatta. Onneksi.
"Vaatimus siitä, että ilman kuulumista ajalliseen seurakuntaan ei voi pelastua, tuo vallankäytön mukaan kuvioihin. Mitä jos Jumalalla on jokin tarkoitus sille, että uskovat ovat hajallaan? Sekin täytyy ottaa huomioon. "
Ymmärrän, että koet sen asian vaikeana, niinhän se on evl kirkon seurakunnassakin. Ei ole kylläkään Jumalan tarkoitus Raamatun mukaan, että uskovat olisivat hajallaan.
Raamattu opettaa varsin selkeästi seurakuntayhteyttä.
Viinipuun voi joku ajatella tarkoittavan jotakin muuta yhteyttä Kristukseen yksikseen jossakin, mutta Jeesus itse katsoo seurakuntaan. Hän on valinnut uskovaisen symboliksi lampaan joka laumaeläin.
Hän on erityisesti sitonut rakkauden häneen näihin sanoihin:
Joh. 21:16
Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
Usko Kristuksen sovitustyöhön kiinnittää meidät tähän, kiinnittää niin, että Patmos-saarelle eristetty Johannes ei ollut fyysissä erossa yksinäisyydessä kuitenkaan erossa seurakunnastaan. Seurakunta on Kristukselle oleellinen asian, ei hän muutoin olisi ilmestyskirjassa kohdentanut puhettaan seurakunnille (ja niiden paimenille). Tässä ilmestyskirjassakin hän korostaa seurakunnan tehtävää uskon tyyssijana.
11 Ääni sanoi: "Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan."
Olisihan se helpompaa uskoa vain yksikseen. Se houkutushan on edessä aina kun lukee Kirkko ja kaupunki lehteä, kuuntelee monenlaista saarnaa evl kirkon messussa, kuulee monenlaista tulkinta seuroissa ja vielä enemmän kun törmää kaikenlaisiin tapoihin ja uskomuksiin joilla ei ole tuon taivaallista tekemistä kristinuskon kanssa. Mutta kaikesta huolimatta luterilainen tunnustus lähtee seurakuntayhteydestä, jonka ydin on Paavalin kirjeissa kaikken selkeimmin, mutta on esillä läpi koko Raamatun. Sillekin joka ei usko, mutta tutkii juutalaisuuden siioonin käsitettä ja vanhojen kristillisten kirkkojen oppia on käsite uskosta seurakuntayhteyden kautta, siellä nautittujen sakramenttien osallisuuden kautta, ei sitä voi panna lestadiolaisuuden piirteeksi, se on sisään leivottuna kristinoppiin.
Toki minä toivon että viimeisellä tuomiolla Jeesuksella on uskon opin suhteen lavea käsitys, hänhän sen päättää. Silti pidän tärkeänä että täällä ajassa emme usko miten vain. Nytkin on vain piirun päässä milloin kristinoppi sotketaan idän uskontojen kanssa joksikin toiseksi, yhden universaalin jumalan palvelemiseksi ajatuksella että jokainen tulee uskollaan autuaaksi.
Etsivä xx kirjoitit; "Ei ole kylläkään Jumalan tarkoitus Raamatun mukaan, että uskovat olisivat hajallaan."
Ei se varmasti ole Jumalan ensisijianen tarkoitus, mutta on varmasti ollut murrosaikoja, jolloin uskovat ovat olleet hajallaan. Sinä etsivä xx varmaan tiedät paremmin vaikkapa Lutherin ajan tapahtumista. Lähtivätkö kaikki uskovat heti Lutherin mukaan, vai oliko siitä epävarmuutta? Itse varmaan sellaisessa tilanteessa ottaisin etäisyyttä seurakuntiin ja miettisin asioita hetken rauhassa. Myös seurakunta voi viedä harhaan, samalla tavalla kuin eriseurakin. Ja eriseura voi johtaa oikeaan, kuten Lutherin tapauksessa.
Yhteydenpito toisiin uskoviin ja keskustelut heidän kansaan on tärkeää. Kirkon jäsenyyttä en kuitenkaan henkilökohtaisesti jättäisi, itsellenni mm. ehtoollisella käynti on tärkeää.
Ravinto on meille tärkeää kirjoittaa alempana näin;
Hepr. 10:25
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.
Monet englanninkieliset raamatut kääntävät seurakunnan 'assembly' eli yhteen kokoontuminen tai keskinäinen kokoontuminen. Jos siis sana 'seurakunta' jota kuta "ällöttää", se ei poista sitä tosiasiaa, että Jeesus Kristus elää ja vaikuttaa omiensa keskellä, keskuudessa. Kenen kanssa yksin uskova kokoontuu, ketä palvelee, kenen iloitsee ja kärsii?
Mielenkiintoista tietää nuo käännösvaihtoehdot kyseiselle Raamatunkohdalle. Juuri tuota Hebr 10:25 kohtaa olen kuullut käytettävän niitä vastaan, jotka ovat lähteneet vanhoillislestadiolaisuudesta. Jos seurakunnan korvaa sanan yhteen kokoontumisella, niin silloinhan tuon Raamatunkohdan voi tulkita niin, että on tärkeää pitää toisiin uskoviin yhteyttä ja kokoontua keskustelemaan uskomisen asioista. Luotan siihen, että aikanaan Jumala järjestää samalla alueella asuvat uskovat yhteen yhteiseksi ajalliseksi seurakunnaksi.
Ainahan voi valita seurakunnan jossa ei humpuukia julisteta.
vai onko siihen jokin este...ettei vain olisi.
Apostolien aikana sellaisen valinnan tehneet laitettiin pois päiviltä.
Ei sellaisia mihinkään laiteta joista ei ole p..lle mitään haittaa. Korkeintaan korkea hattu päähän ja lappu leuan alle.
"Nytkin on vain piirun päässä milloin kristinoppi sotketaan idän uskontojen kanssa joksikin toiseksi, yhden universaalin jumalan palvelemiseksi ajatuksella että jokainen tulee uskollaan autuaaksi."
Sotkit tahallaan tärkeän asian. Kysymys on siitä, ettei 1902 perustettu vanhoillislestadiolainen liike ole Kristuksen seurakunta maan päällä.
Piste.
Sekularismin sekoittaminen puhtaan Kristuksen evankeliumin julistamisen väliin osoittaa ettei kirjoittajalla ole mitään käsitystä siitä mitä on elää Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus on pää, seurakunta joka on maailmanlaajuinen Kristukseen uskovien joukko, on Jeesuksen keho.
etköhän sinä itse nyt sotke asioita. Missä kohden minä olen puhunut vanhoillislestadioalisuudesta?
kirjoitin
"Mutta kaikesta huolimatta luterilainen tunnustus lähtee seurakuntayhteydestä, jonka ydin on Paavalin kirjeissa kaikken selkeimmin, mutta on esillä läpi koko Raamatun.Sillekin joka ei usko, mutta tutkii juutalaisuuden siioonin käsitettä ja vanhojen kristillisten kirkkojen oppia on käsite uskosta seurakuntayhteyden kautta, siellä nautittujen sakramenttien osallisuuden kautta, ei sitä voi panna lestadiolaisuuden piirteeksi, se on sisään leivottuna kristinoppiin. "
Totisesti olet lähellä Jumalan valtakuntaa.
Mutta vielä sinun pitäisi tulla niinkuin lapsi, että voisit päästä sinne sisälle.
Sillä lapsi saa ottaa vapaasti Isänsä pöydästä, eikä se ole varastamista. Mutta jos vieras ottaa niin hän on armonvaras.
Onko niin, että emme olekaan oksina viinipuun rungossa (Jeesus Kristus), vaan olemme pieninä oksina kiinni isommissa oksissa (seurakunnat). Tällöinhän voi käydä niin, että jos se iso oksa ei tuotakaan hedelmää ja karsitaan pois, niin pienet oksat, jotka ovat kiinni siinä, joutuvat myös karsittaviksi.
Parempi on tällöin olla kiinni itse oksana siinä viinipuun rungossa (Jeesuksessa Kristuksessa) ja pitää kovasti kiinni Hänestä ja elää Hänen voimastaan.
Juuri näin eveliina. Se on Kristuksen oppi, jokainen oksa joka ei ole kiinni viinipuussa Kristuksessa, se kuivettuu.
"Onko niin, että emme olekaan oksina viinipuun rungossa (Jeesus Kristus), vaan olemme pieninä oksina kiinni isommissa oksissa (seurakunnat). Tällöinhän voi käydä niin, että jos se iso oksa ei tuotakaan hedelmää ja karsitaan pois, niin pienet oksat, jotka ovat kiinni siinä, joutuvat myös karsittaviksi.
Parempi on tällöin olla kiinni itse oksana siinä viinipuun rungossa (Jeesuksessa Kristuksessa) ja pitää kovasti kiinni Hänestä ja elää Hänen voimastaan. "
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä totuutta.Että seurakunta on se viinipuu.
Ef. 1:23
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. [Room. 12:5; 1. Kor. 12:27 | Ef. 4:10]
Ef. 5:25
Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta [Kol. 3:19 | Gal. 1:4]
Kol. 1:24
Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. [Room. 12:5; 1. Kor. 12:27; 2. Kor. 1:5, 2. Kor. 4:12; Ef. 3:13; Fil. 2:17]
Lue Raamatusta mikä on seurakunta. Ettet antaisi johtaa muitakin harhaan.
Jos olet syntynyt lestadiolaiseen kotiin, miksi roikut vielä, jos seurakunta sanakin sinua "äklöttää"? Tosin tämä seurakuntaan kohdistamasi kohdentuu Raamatun sanaa vastaan, joten et pääse siitä pakoon missään muuallakaan. Ongelma ei ole, että tuntisit kuuluvasi väärään seurakuntaan vaan että kiellät seurakunnan olevan raamatullinen ylipäätään. Lue Raamattua. Sana seurakunta on uudessa testamentiss 45 jakeessa. Lue mitä koko se luku käsittelee missä kukin on. Ehkä jotakin valkenee, jos ei sinulle niin ehkä jollekin muulle tätä palstaa lukevalle.
Minulle tulee tästä yhteydestään irroitetusta "yksin uskosta" ilman seurakuntaa mieleen vain "Jesse".
Seurakunta ei ole oksa viinipuussa vaan se on se puu. Kun puhutaan oksastamisesta.
Room. 11
16 Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät. [3. Moos. 23:10; 4. Moos. 15:20; Hes. 44:30]
17 Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, [Jer. 11:16; Ef. 2:19]
18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. [Joh. 4:22]
19 Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa.
20 Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! [Sananl. 28:14; Jes. 66:2; 1. Kor. 10:12; Fil. 2:12]
21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.
22 Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. [Joh. 15:2; Hepr. 3:14]
23 Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. [2. Kor. 3:16]
24 Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.
Israelin pelastuminen
25 Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. [Joh. 10:16; 2. Kor. 3:14]
26 Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. [Jes. 59:20]
27 Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä. [Jes. 27:9; Jer. 31:33,34]
Sehän se monen, pikku-Eveliinankin, suurin harmistuksen, ahdistuksen ja vaikeuden aihe onkin: seurakunta. Tuon ahdistuksen purkamiseen ja työstämiseen hän on laatinut tämän aloituksen ja monta muuta aloitusta tällä palstalla. Hän haluaa uskoa ohi seurakunnan. Hän ei ole tässä uskossaan tällä palstalla ainoa.
Pikku-Eveliina haluaa teksteillään viestittää, että vl-seurakunta on omavanhurskas, Pyhän Hengen itselleen "ominut" instituutio. Hän ei näe tai halua nähdä, että Pyhä Henki on se, joka seurakunnan pyhittää ja jota nöyrästi aina seurojenkin alussa pyydetään Taivaan Isältä avaamaan ja kirkastamaan Raamatun sanaa, yhteiseksi opiksi ja hyödyksi kaikille kuulijoile.
Yhtä hyvin voisimme ottaa näkökulman, että seurakunnan vastustajat ovat omavanhurskaita, koska heille ei suurin surminkaan kelpaa se, että joku uskovainen saisi palvella heitä evankeliumilla. Ei, he ovat nyt löytäneet individualistisen uskon ja Kristuksen. Jopa sellaisen, että uskovainen ihminen ja seurakuntineen on tuon hyväntuoksuisen uskon rinnalla löyhkäkasa. Oman uskon voi muokata ja parfymoida ihan sellaiseksi kuin haluaa.Tosin monta raamatunkohtaa menee tuossa uskossa vahingossa roskikseen, kuten etsivä-xx osuvasti huomauttaa.
Tässä kaikessa vanhoillislestadiolainen ihminen ja seurakunta ovat seurakunnan mitätöijille se kaikkein pahin asia.
Monen mielestä sanon ehkä liian kovasti. Pikku-Eveliinan ja meidän kaikkien nimimerkkien takana on aina ihminen, monesti herkkä ja haavoitettu. En tässä haluakaan moittia häntä persoonana, miksi haluaisinkaan? Ongelma onkin mielestäni se, että tässä hengellisessä tilanteessa missä hän ja moni tällä palstalla on, ei mikään apu millään sanoilla tai tavuilla mene perille, tämän on kokemus osoittanut. Ellei Jumala anna, seurakunta-ongelma hiertää näillä ihmisillä päivä päivältä pahemmin. Eihän heidän kirjoituksistaan edes synny vaikutelmaa, että he etsisivät vastausta siihen, mikä todella on seurakunnan merkitys. Ei, he ovat jo lyöneet lukkoon, että sillä ei juuri ole merkitystä. Niinpä on melkein yhdentekevää, sanommeko lempeästi, neutraalisti vai tiukasti.
vielä:
Hepr. 10:25
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.
Monet englanninkieliset raamatut kääntävät seurakunnan 'assembly' eli yhteen kokoontuminen tai keskinäinen kokoontuminen. Jos siis sana 'seurakunta' jota kuta "ällöttää", se ei poista sitä tosiasiaa, että Jeesus Kristus elää ja vaikuttaa omiensa keskellä, keskuudessa. Kenen kanssa yksin uskova kokoontuu, ketä palvelee, kenen iloitsee ja kärsii?
Ongelma ei olekkaan siinä, että uskovaisten yhteys (Kristuksessa) muodostaa seurakunnan, vaan siinä, että joku lahko määrittelee itse olevansa ainoa oikea! Ym, ym... Mm. vl-yhteisön opetus ja vaatimukset ovat ristiriidassa Raamatun sanaa vastaan. Ne jotka tämän "sydämessään" tuntevat, eivät tietenkään kuulu vl-liikkeeseen.
Nyt joku sanoo: Hän ei ole meitä, eikä voi olla elävästi uskomassa!
Näin ulkopuolisena sanon, että Pikku-eveliina on ihan oikeassa, kun hän kirjoittaa: "Parempi on tällöin olla kiinni itse oksana siinä viinipuun rungossa (Jeesuksessa Kristuksessa) ja pitää kovasti kiinni Hänestä ja elää Hänen voimastaan. " Samaa todistaa myös Raamattu:
Joh. 15:5
" Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."
Uskon, että Pikku-eveliinan pointti tässä asiassa oli se (ei se, ettei haluaisi myöntää seurakunnan tärkeyttä) , vaan se, että haluaa korostaa ainoan välimiehen Jeesuksen Kristuksen ensisijaisuutta ja Herrautta, mikä koskee ihmisen pelastumista ja syntien anteeksiantoa.
Kaikki uskovaiset eivät myöskään hyväksy käsitystä, että voi olla oksana viinipuussa(Jeesuksessa Kristuksessa) myös ilman varsinaista "näkyvää seurakuntaa" ja voi ravita Jumalan sanalla itseään, vaikka ei kävisi kokouksissa. Tottakai sanan kuulo ja sakramentit ovat tärkeitä, mutta voi olla vielä tärkeämpää hoitaa henkilökohtainen suhdeJeesukseen Kristukseen.
Näin sivusta
Hepr. 10:25
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. [Room. 13:11; Kol. 3:16]
Raamattuun ei ole kirjoitettu yhtäkään jaetta yksin uskomisestata. Ymmärrän, että on monta syytä kokea vanhoillislestadiolainen yhteisö vaikeaksi. Jos ei usko vanhoillislestaiolaisuuteen ollenkaan niin kuin ei nimimerkki Pikku-eveliina, menköön sitten muualle. En suinkaan ole omaksunut vanhoillislestadiolaisuutta ongelmitta niin sanotusti karvoineen päivineen, päin vastoin. On monta asiaa, joita joutuu miettimään. Moni asia on selvinnyt teologiasta kyselemälllä ja asioita miettimällä pitkäänkin. Mutta on täysin mahdollista sekin, että en ole vanhoillislestadiolainen koko elämäni loppuun. Että tämä on vain yksi vaihe elämässä missä johdatus vie toisaalle. Vaihe missä jokin uskon oleellinen asia tulee käytyä läpi ja kirkastuu. Tai sitten puhdistuu se syvä ydin mikä mielestäni on lestadiolaisuuden pohjalla sen ytimessä. Täällä palstalla on vain halu mustamaalata ja vääristää sekin mikä on totuutta. Yksi vika täällä on sellaisen oman kuvitteellisuuden varaan rakennettu ideaalikuva entisestä lestadiolaisuudesta. Omien toiveiden projektio. Se mikä on ydintä, on tässä päivässä. Sen ytimen päällä on harhaan mennyttä "hoitamista" jonninjoutavista asioista sekä tulkintoja, jotka ovat tulleet 1970-luvulla peittämään sitä, mikä on ajasta aikaan kestävää.
Minä en luterilaisen tunnustuksen ytimestä löydä tapaoppia, en sitä myöskään siinä muodossa noudata (vaikka lähellä sitä toki olen). Sen sijaan avioliittoa koskevat ajatukset yhdestä liitosta elämä ajan eivät ole pelkkää tapaoppia. Varmasti vaikein asia minulle on suhde e-asiaan. Sellaisessa muodossa fanaattisena asian kuin se aina silloin tällöin pilkataa esiin erityisesti vanhojen naisten puheissa ja kirjoituksissa, on käsittämätöntä. Lyö korville Raamatun ydintä ja sisältää melkeinpä pakanallisia ajatuksia hedelmällisyyskultin suuntaan kuvitteelline lapsineen, joiden määrää pitäsi jotekin "arvuutella" mallin, jos olisi vielä yksi ja vielä yksi siellä riskin rajoilla keikkuen ja kuolemaakin uhmaten teveyden kustannuksella. Elämän kunnioittaminen ei ole maksimaalista lisääntymistä. "Otamme kaikki lapset vastaan" ei ole asia johon voisin fanaattisesti siinä muodossa yhtyä, kuin missä se tuodaan usein esiin. En nimittäin voi hyväksyä sellaista ajatusta, että tämän perheellisyyden välttäminen on hurskautta silloin kun sen ydinajatus on, että on aikaa elää mukavasti harrastaen ja matkustellen ilman vastuuta kenestäkään. Niitäkin kirjoituksia täällä on. Kristillisen perhe-elämän ydin on minusta toisaalla. Ei Kristuksen äitikään ole ikoni suuren lapsilauman synnyttäjänä. Äitiys näyttäytyy Raamatussa toisessa muodossa. Lapsettomuudelle on Raamatussa monta tarinaa Jumalan armosta osallisuudesta. On luojan suuri lahja kyky saada jälkeläisiä. Jälkeläisistä huolehtiminen on olemassaolon perusta. Pyhä tehtävä. Mutta ihmisen saamat lahjat senkin suhteen ovat moninaiset. Kukin palvelkoon niillä lahjoilla joita on saanut, elämää kunnioittaen. Raamatun "riipaisevia" kohtia ovat äidin tai isän rukoukset yhden lapsen elämän puolesta.
"Raamattuun ei ole kirjoitettu yhtäkään jaetta yksin uskomisestata."
Tuo ei pidä paikkaansa, sillä johan tuo jae oksana viinipuussa kertoo siitä. Oksana viinipuussa olet itse kiinni rungossa. Itse olet myös vastuussa kantamistasi hedelmistä. Usko on aina omakohtainen, henkilökohtainen vaikka joukossa, seurakunnassa vaeltaisimme tai olisi saattojoukko kuinka suuri tahansa. Henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa, ei usko oikeassa olevaan seurakuntaan. Jeesus kysyy tänä päivänäkin kuten Pietarilta: "Kuka minä olen?" Ja tässä on aina omakohtainen vastaus vain pätevänä pelastavalle uskolle; "Sinä olet Kristus". Tälle omakohtaiselle, tunnustukselliselle uskolle perustuu seurakunnan usko, koska tälle uskolle Jeesus antoi taivasten valtakunnan avaimet.
Erikoista meilä on myös, että sanomme ja julistamme: "Vain yksin usko Jeesukseen Kristukseen vanhurskauttaa ihmisen", mutta uskomme tämänkin niin, että ei mikä tahansa usko Jeesukseen Kristukseen, vaan sellainen usko Jeesukseen Kristukseen, jonka liikkeemme on omaksunut ja pitää sitä välttämättömänä ja jopa ainoana oikeana. Täytyy muistaa, että Raamattu itse sanoo näin ajatteleville:
Se Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikkiin ja KAIKILLE, jotka uskovat EROTUKSETTA!
Vastaus nim. "Ravinto on tärkeää", joka kirjoitti:
""""Ellei Jumala anna, seurakunta-ongelma hiertää näillä ihmisillä päivä päivältä pahemmin. Eihän heidän kirjoituksistaan edes synny vaikutelmaa, että he etsisivät vastausta siihen, mikä todella on seurakunnan merkitys. Ei, he ovat jo lyöneet lukkoon, että sillä ei juuri ole merkitystä.""""
Itse en ajattele noin niinkuin kirjoitat, että seurakunnalla ei ole juuri merkitystä. Uskon luterilaisena ja vl:änä niinkuin kirkkomme opettaa:
""Seurakunta on pelastukseen johdattava yhteisö. " Seurakunta on siis yhteisö, joka oikeasti johdattaa, näyttää tietä Pelastajan eli Jeesuksen Kristuksen luokse. Olen melkein kaikissa kirjoituksissani todennut, että julistajien tehtävänä on julistaa Jeesuksesta Kristuksesta, ainoasta Välimiehestä ja syntien Sovittajasta ja Anteeksiantajasta. Emme julista sovittamisesta, vaan Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Näin käskee Raamattu.
Seurakunnalla on äärettömän tärkeä tehtävä saarnata Kristuksen sanaa, josta saadaan elävä usko. Varmasti täten saa valtaosa elävän uskon julistetusta Kristuksen sanasta (itse kuulun myös tähän). Mutta emme voi kieltää elävää uskoa myöskään niiltä, jotka ovat sen saaneet kirjoitetusta Kristuksen sanasta tai muuten Pyhän Hengen johdattamina.
Uskon myös seurakuntaa äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä, sillä yksinäinen puu ei pala. Senpä vuoksi olen ahkera seuroissa kävijä ja ehkä vielä enemmän pidän Jumalan sanan eli Raamatun lukemisesta, koska lukiessa jotenkin Jeesus Kristus tuntuu läheisemmältä ja vieressä olevalta, jolle voi kaiken aikaa puhua, jota ei voi seuroissa tehdä. Katseeni on kiinnitetty ehkä Jeesukseen Kristukseen liian voimakkaasti, joten seurakunnan osuus (vaikkakin äärimmäisen tärkeä) jää vähemmälle. Eräs puhujaveli sanoi, että sehän luonnollista kun on rakastunut Jeesukseen Kristukseen, niinkuin elämässä rakastuminen omaan rakkaaseen, niin se on silloin kaikkein tärkein ja muut jää toiseksi, seurakuntakin.
Vielä lopuksi aiheesta: Kristus=Kristuksen ruumis=seurakunta.
Uskomme Jeesukseen Kristukseen, emme Kristuksen ruumiiseen, emme seurakuntaan. (Vain usko Jeesukseen Kristukseen vanhurskauttaa ja pelastaa)
Jeesus Kristus on Ovi, Kristuksen ruumis ei ole ovi, seurakunta ei ole ovi.
Jeesus Kristus on Ovi pelastukseen, Kristuksen ruumis ja seurakunta eivät ole ovi, vaan niinkuin luterilainen uskomme opettaa pelastukseen johdattava eli sille Ovelle (Jeesus Kristus) ohjaava yhteisö. Pelastukseen ohjaava on eri asia kuin itse Pelastaja: JEESUS KRISTUS!
Vähän paremmin ymmärrän sinua eveliina näiden kirjoitustesi jälkeen.
Tarvitset Emmauksen tien kulkijoiden Jeesusta.Siitä olen kuunnellut kerran oikein hyvän saarnana Rauhan Sanan (Helsinki Frebe) nettisivulta, mutta nyt se sivu ei aukea kuunneltavaksi.
Emmauksen tien Kristus oli lohtuna pimeässä.
13 Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka*. [Alkutekstissä "kuusikymmentä stadionia". Stadion on 192 metriä.][24:13-35: Mark. 16:12,13]
14 He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut.
15 Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.
16 He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
17 Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?" He pysähtyivät murheellisina,
28 He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa,
29 mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
Mutta huomaa opetuslapset eivät jääneet sinne, vaan palasivat seurakuntaansa.
Tarvitset rukousta. Minäkin tarvitsen ja olen tarvinnut.
jatkuu
Kirjoitat:
Uskomme Jeesukseen Kristukseen, emme Kristuksen ruumiiseen, emme seurakuntaan.
Sinutkin on kasteessa kastettu tähän uskontunnustukseen. Siihen me uskomme. On vain hämärtävää että vanhoillislestadiolaiset niin vähän käyvät messussa missä me tunnustamme uskomme joka kerran. Minulle se on tärkeä asia, yksi syy käydä messussa. Room. 10:10
Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Apostolinen uskontunnustus
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.
Jos luet sen tunnustuksen ajatuksella, miksi se on siinä järjestyksessä ja niillä sanoilla
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.
Seurakunta on siinä uskontunnustuksessa Pyhän Hengen ja syntien anteeksantamuksen yhteydessä. Ehkä jonain päivänä uskontunnustus avautuu sinulle koko kirkkaudessaan.
evl kirkon sivustolla uskontunnustus on sivustolla Uskon juuret
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. (Ef. 1:23)
kolossalaiskirje
18 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. [Ef. 1:22, Ef. 4:15, Ef. 5:23]
19 Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä
20 sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. [Room. 3:25 ]
Ef 4
10 Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. [Ap. t. 1:9; Ef. 1:21-23; Kol. 1:19]
11 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, [Room. 12:6-8; 1. Kor. 12:28]
12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. [Kol. 1:24; 2. Tim. 3:17]
13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, [Kol. 1:28]
14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]
15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. [Ef. 1:22; Kol. 1:18, Kol. 2:19]
16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.
Kristuksen täyteys, mitä se sisältää?
Yksimielisyyden ohje 8. Kristuksen persoona
Kukaan muu ihminen ei siihen kykenisi, sillä kukaan ei ole samalla tavalla yhdistynyt jumalallisen luonnon kanssa, ketään ei ole asetettu sellaiseen jumalalliseen kaikkivaltiuteen, majesteettiin ja voimaan. Ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, Marian pojassa, on tapahtunut kummankin luonnon persoonallinen yhtymys. Jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat hänessä persoonallisesti yhtyneet, niin että "hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" Kol. 2:9. Persoonallisen yhtymyksen tuloksena luontojen välillä vallitsee sellainen ylevä, syvällinen ja sanoin lausumaton yhteys, että pyhän Pietarin (1 Piet. 1:12) todistuksen mukaan enkelitkin ihmettelevät sitä ja halajavat siihen katsahtaa. Kaikkea tätä aiomme vähän myöhemmin selvittää kohta kohdalta ja hieman monisanaisemmin.
Paavali sanoo: "Tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: se että Jumala on ilmestynyt lihassa" 1 Tim. 3:16. Apostoli Pietari todistaa selvin sanoin, että mekin, joissa Kristus vain armosta asuu, sen ylevän salaisuuden vuoksi tulemme Kristuksessa (2 Piet. 1:4) "jumalallisesta luonnosta osallisiksi". Kuinka ihmeellinen onkaan silloin se yhteys jumalalliseen luontoon, josta apostoli sanoo: (Kol. 2:9) "Kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti." Sehän merkitsee, että Jumala ja ihminen ovat yksi ainoa persoona.
Pikku-eveliina
Seurakunta on muutakin kuin
"Seurakunnalla on äärettömän tärkeä tehtävä saarnata Kristuksen sanaa, josta saadaan elävä usko."
Miten sinulle voisi selittää sellaista mikä on uskon mysteeri. Uskontunnustuksen kirjoittajat ovat sen tunteneet. Apostolit ovat sen tunteneet, ovat rakentaneet seurakuntaa. Unohda hetkeksi vanhoillislestadiolaiset seurat. Sukella siihen mysteeriin. (Mysteeri tarkoittaa uskontoon liittyviä yliluonnollisia ilmiöitä, wiki)
Tätä tarkoitan kun sanon (toisessa ketjussa), että en ymmärrä mistä ne tahrat kynttilänjalkoihin olisivat voineet tulla. Tässä kynttilänjalassa ei ole tahroja sen enempää kuin on vanhurskauden vaatteessakaan. Kristuksen täyteydessä ei syntiä ole.
Sensijaan niistä seitsemästä seurakunnasta ja niiden paimenista, niistä löytyy vikaaa ja virhettä. Silti parhaimmillaan tämä mysteeri on siellä läsnä.
Jeesus tahtoo sanoa, että kyseessä on enemmän kuin osiensa summa.Syntyy jotakin sellaista mitä Raamattu kuvaa Kristuksen täyteydeksi. Eikä meistä kukaan ole Jumala.
Tuossa jo etsivä-xx toi huomionarvoisia ajatuksia seurakunnasta. Minäkin haluan sinulle sanoa, että ei kannata etsimällä etsiä syitä laittaa Jeesusta Kristusta ja seurakuntaa vastakkain. Sillä ne eivät ole vastakkain.
Jeesus Kristus on ylkä ja seurakunta on Kristuksen morsian. Seurakunta on Kristuksen ruumis, jonka täyteyttä meidän tulee tässä ajassa rakentaa. Tässä yhteinen rakennustyö on jakamista, niin kärsimyksessä kuin onnessakin. Oikea usko on juuri vaan kärsimys- ja ylösnousemususkoa pyhien yhteydessä, uskovaisten pyhien kanssa täällä maan päällä seurakunnassa että pyhien kanssa taivaassa.
Seurakunta ei ole vain organisaatio, jonka olemuksen ja opetuksen sinä ilmeisesti käsität nyt enimmäkseen jonkinlaisena ihmisten politiikan tekemisenä.
Seurakunta on pyhyyden asia. Se on pyhien yhteyttä.
Vielä haluasin korostaa sitä sisältöä, mikä on ilmestyskirjan luvuissa seitsemässä Aasian seurakunnassa. On vaarallista ajatella, että tässä ajassa emme olisi samalle alttiina kuin olivat seurakunnat apostoli Johanneksen aikana. Sellaista erehtymättömyyttä ja synnittömyyttä mitä tavallinen pyhien seurakunta edustaa, ei ollut eikä ole niissä seurakunnissa, jotka ovat maanpäällä.
Kirje Efesoksen seurakunnalle
1 "Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille: "Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä: [Ilm. 1:12,16]
2 "Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. [2. Kor. 11:13]
4 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. [1. Tim. 5:12]
5 Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. [Matt. 21:43]
6 Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen* tekoja, joita minäkin inhoan. [Nikolaiitat ovat seurakuntaa uhannut lahko.]
Sillä kohden minun uskolleni käy vähän kuten pikkueveliilalle (tässä yleinimi ihmisille). Kun Jumalan sanassa todetaan seurakuntien menevän vikaan, se että näkee maallisen seurakunnan toiminnassa vikoja, kuten tässä kehoitetaan, että pitää palata ensiaikojen rakkauteen tekemään ensiaikojen tekoja, miksi se rinnastetaan siihen, että näkee vikoja kultaisessa kynttilänjalassa, joka on se puhdistettu seurakunta. Entäpä jos näemme sen saman kuin mistä enkeleitä moitittiin:
4 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. [1. Tim. 5:12]
5 Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. [Matt. 21:43]
14 Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä. [4. Moos. 22:5, 4. Moos. 31:16; 2. Piet. 2:15; Juud. 1:11]
15 Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta.
16 Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla. [Jes. 49:2; Ilm. 1:16, Ilm. 19:15
20 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. [1. Kun. 16:31; Ap. t. 15:20; 1. Kor. 10:19,20]
1 "Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: "Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. [Ilm. 1:4,16 | 1. Tim. 5:6]
2 Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. [Hes. 34:4]
3 Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. [Mark. 13:33; 1. Tess. 5:2; 2. Piet. 3:10]
4 "Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. [Ilm. 4:4
15 "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! [Room. 12:11]
16 Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
17 "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. [Hoos. 12:9; 1. Kor. 4:8]
18 Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. [Jes. 55:1; Matt. 13:44; 1. Piet. 1:7]
19 Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! [Hepr. 12:6]
20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. [Laul. l. 5:2; Joh. 14:23]
jatkuu
Rakkaudesta
4 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. [1. Tim. 5:12]
5 Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja.
19 Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! [Hepr. 12:6]
20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. [Laul. l. 5:2; Joh. 14:23]
Tämä viimeinen jae 20, jota jokainen pikkueveliinatkin rakastavat, on siellä seurakunnalle osoitetuissa teksteissä.
Virsi 2
1.
Avaja porttis, ovesi,
käy Herraas vastaan nöyrästi,
kun itse taivaan kuningas
sun tahtoo olla vierahas.
Suo ilovirtes kaikua,
on siitä riemu taivaassa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
hän saapuu luokse syntisen.
ja tässä ihanassa virressäkin on kaupunki. Näin ovat kristityt sen aina mieltäneet
3.
Autuas kansa, kaupunki,
kun Jeesus saapuu Herraksi.
On siellä rauha, rakkaus
ja uusi toivo, uskallus.
Hän tullessansa armon tuo
ja avun neuvoillansa suo.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
hän saapuu luokse syntisen.
ja sitten on sen omakohtaisen uskon toivo
5.
Käy, Herra Jeesus, luokseni,
tee sydämeeni majasi.
Se täytä, Jeesus, armolla
ja asu aina minussa.
Taivaaseen minut johdata,
luonasi anna riemuita.
Jo kohta Herra saapuukin.
Niin, aamen, Jeesus rakkahin
Luterilainen kirkkolaitos ei ole sukuakaan Raamatun seurakunnalle, ka eveliina nyt sen käsittää !
EN ole ikänä vielä kuullut radion jumalanpalveluksessa Raamatullista saarnaa, ja pelkään etten kuulekkaan tässä elämässä.
Raamatullinen seurakunta on edelleen samalla tavalla syntyvä ja oleva kokonaisuus kuin se oli Apostolien alulle laittama, ja siihen ei liitytty rituaalien kautta kuten kirkko tekee.
no turhaanpa näitä tänne laittaa kun ei ole vastaanottoa niin ei ole.
¤¤¤Henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa, ei usko oikeassa olevaan seurakuntaan. Jeesus kysyy tänä päivänäkin kuten Pietarilta: "Kuka minä olen?" Ja tässä on aina omakohtainen vastaus vain pätevänä pelastavalle uskolle; "Sinä olet Kristus". Tälle omakohtaiselle, tunnustukselliselle uskolle perustuu seurakunnan usko, koska tälle uskolle Jeesus antoi taivasten valtakunnan avaimet.¤¤¤
On kuin auringon lämpöä sydämeen tällainen ihana teksti Pikku-eveliinalta.
http://www.eroakirkosta.fi/
"""Onko niin, että emme olekaan oksina viinipuun rungossa (Jeesus Kristus), vaan olemme pieninä oksina kiinni isommissa oksissa (seurakunnat). Tällöinhän voi käydä niin, että jos se iso oksa ei tuotakaan hedelmää ja karsitaan pois, niin pienet oksat, jotka ovat kiinni siinä, joutuvat myös karsittaviksi.
Parempi on tällöin olla kiinni itse oksana siinä viinipuun rungossa (Jeesuksessa Kristuksessa) ja pitää kovasti kiinni Hänestä ja elää Hänen voimastaan. """
Tuo vaara pillee, jos kiinnitytään liiaksi seurakuntaan ja sen oppeihin ja ei uskalleta kriittisesti tarkastella ja vertailla sen oppeja Raamatun teksteihin kuten Raamattu kehottaa ja sitten vielä saattaa omakohtainen uskonelämä ja suhde Jeesukseen Kristukseen jäädä vähemmälle.
Oikeaa asiaa kirjoitat Pikku-eveliina!
Pikku-eveliina, jo kirjoituksesi avausvirke on aika lailla pielessä
"Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan kuultua sanaa ja vähemmän uskotaan kirjoitettuun sanaan"
Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa! Uskovaiset elävät Jumalan sanaa todeksi omassa elämässään, heidän ei tarvitse erityisesti korostaa kuuloa näköä tärkeämmäksi. Kirjoitettu sana on arvossaan, mutta ei vain kirjoitettuna, koska uskovaisella se elää. Siksi tästä sanasta puhutaan, koska uskotaan.
Sen sijaan uskosta osattomille kirjoitettu sana voi jäädä monella tasolla lukituksi, koska pelkkä kirjain kuolettaa. Elävä usko tulee Pyhän Hengen lahjana kuulosta Kristuksen sanan kautta. Raamatussa on kertomuksia ja kuvauksia monista ihmisistä, jotka eivät oman itsenäisen lukemisen ja pähkäilyn kautta tulleet tuntemaan Jumalan salaisuuksia. Niistä pääsi osalliseksi vasta, kun Jumalan lähettiläs Pyhässä Hengessä teki palvelutyötään ja opasti kirjoitusten ymmärtämisessä. Silloinkaan ansio ei ollut palvelijan vaan Jumalan. Jumala vain toimii tämän saman armojärjestyksen mukaisesti tänäkin päivänä.
Tämä toinenkin lauseesi on turha
"Tässä on tietty ristiriita ja se aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ja ristiriitoja niin mitä tulee seurakunnalliseen uskon harjoittamiseen kuin yksilön uskonelämän ylläpitämiseen."
Sillä mitään ristiriitaa ei yllä kuvaamassani uskossa ole. Parannuksen tekijän ja evankeliumin saarnaavan kesken ei ole lihallista paremmuutta. Siinä Jumalan Hengen vetämä ihminen ei tunne olevansa väheksytty Jumalan palvelijan edessä ottaessaan vastaan synninpäästöä eikä Jumalan palvelija nosta itseään toisen yläpuolelle vaan tekee palvelutehtävän nöyränä, niin kuin palvelijalle kuuluu.
Sinulla voi olla ja todennäköisesti onkin ristiriitoja uskosi kanssa tässä seurakunta-asiassa. Muutenhan et näkisi vaivaa tuollaista ja tällaiselle palstalle kirjoitella. Sinuna menisin puhumaan jonkin uskovaisen kanssa, vaikkapa papin kanssa. Ehkä Jumala antaa jossakin kohdassa seurakunnan pyhyyden ja luovuttamattomuuden arvon valjeta sinulle, jos etsivä-xx:n tai minun puheenparteni eivät saa sinussa vastakaikua.
Mitään pahaa en sinulle tarkoita enkä toivo.
Eveliina kirjoitti oikein ja sinä valehtelet. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei uskota uskossa vastaan otetun kirjoitetun Jumalan sanan pelastavaan voimaan ollenkaan.
Ja tämä on harhaoppia. Kaikki puhuttu sana on oikeata vain silloin kun kirjoitettu Jumalan sanan sen vahvistaa monipuolisesti.
Minä en valehtele. Ei tämä ole kilpailua oikeassa olemisessa. Valvot täysin vääriä asioita, jos luulet tämän kilpailua olevan. Enkä usko sinun vl-uskovainen olevankaan, mutta sillä nyt ei tietysti tarvitse olla juurikaan merkitystä sinulle, yhtä vähän kuin väitteelläsi minun "valehteluistani".
Tästä lauseestasi huomaa, ettet ole ymmärtänyt kirjoitustani ollenkaan
"Vanhoillislestadiolaisuudessa ei uskota uskossa vastaan otetun kirjoitetun Jumalan sanan pelastavaan voimaan ollenkaan."
"Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan kuultua sanaa ja vähemmän uskotaan kirjoitettuun sanaan"
Olen ylläolevan kanssa samaa mieltä, että Eveliina on oikeassa, koska yli 40 vuotta vl:änä ollessani luettua sanaa ei todella arvostettu niin paljon kuin kirjoitettua ja epäiltiin, jos joku oli saanut parannuksen armon lukemisen kautta. Ei saa valehdella ja panna sitä Pikku-eveliinan piikkiin!
Toinen lausekaan ei ole turha, sillä siinä tulee eteen sama ongelma:
"""Tässä on tietty ristiriita ja se aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ja ristiriitoja niin mitä tulee seurakunnalliseen uskon harjoittamiseen kuin yksilön uskonelämän ylläpitämiseen."
Pääkaupungin vl-mies tarvit itse vanhoillislestadiolaisuuden opin lisäksi Kristuksen sisäisen tuntemisen, jotta ymmärtäisit, mistä Pikku-eveliina kirjoittaa.
Samoin kaikella rakkaudella tätä sinulle sanon!
höpö höpö
"vanhoillislestadiolaisuudessa---vähemmän uskotaan kirjoitettuun sanaan"
Miten sellainen olisi mahdollista? Kirjoitettuun sanaan eli Raamattuun uskotaan kokonaan Jumalan sanana. Eveliina ja te kaksi muutakin kirjoitatte silloin ihan omianne, kun sanotte että "vähemmän---uskotaan kirjoitettuun sanaan". Ei ole mitään osittain, tai melkein, tai vähän sinne päin uskomista. Vanhoillislestadiolainen opetus uskoo Raamatun sanan kokonaan.
Ja kuka puhui uudestisyntymisestä eli parannuksen armon saamisesta lukemisen kautta? En minä ainakaan. Puhuin kirjoitetun sanan eli Raamatun arvostamisesta SEURAKUNNASSA ja USKOVAISEN IHMISEN SYDÄMESSÄ.
Uskovaisella on synnit anteeksi uskon kautta Jeesuksen nimessä ja veressä JO käydessään ehtoolliselle. Samalla tavalla uskovaisella on synnit uskon kautta anteeksi JO Raamattua lukiessaankin. Ei hänen tarvitse ERIKSEEN ETSIÄ kirjoitetusta sanasta synninpäästöä itselleen. Mutta lukeminen on USKOVAISELLE kaikin tavoin opiksi, hyödyksi, iloksi ja virkistykseksi.
Mutta MUILLE, uskosta osattomille sana jää kuolleeksi kirjaimeksi, ellei ole elävässä uskossa olevaa saarnaajaa, koska usko tulee kuulosta evankeliumin sanan kautta. Jeesus jätti omilleen Pyhän hengen saarnaviran saarnata syntejä anteeksi, ja tämän palvelutehtävän uskovaiset haluavat mielellään tehdä jokaiselle, jolle evankeliumi kelpaa.
Kristuksen sisäistä tuntemista varmasti tarvitsen, joka päivä, mutta jos sinullekin tiedoksi, että jos luulet uskon olevan jotakin järjellä ja lihaksilla hallittavaa ja ihmisten välistä kisailua paremmuudesta, olet vakavasti erehtynyt. Sellainen olo jäi kirjoituksestasi, että et ole vanhoillislestadiolainen uskovainen. Ehkä olet joskus sellainen ollut, mutta nyt vatvot esim. minunkin kanssani asioita tavalla, joihin ei minulla ns. henki vastaa.
Joko nyt meni perille?
Ja tähän kuulisin mielelläni myös etsivä-xx:n mietteitä. Ei niin, että tarvitsisin "selustatukea", vaan kiinnostaa, miten hän on mieltänyt vl-opetuksen luetun ja kirjoitetun sanan suhteesta. Minunkin kirjoitustani saa kommentoida.
"pääkaupungin vl-mies
2.9.2013 01:35
0
Sulje
Ja tähän kuulisin mielelläni myös etsivä-xx:n mietteitä. Ei niin, että tarvitsisin "selustatukea", vaan kiinnostaa, miten hän on mieltänyt vl-opetuksen luetun ja kirjoitetun sanan suhteesta."
Enpä taida olla mieltänyt vl opetusta oikein miksikään irrallaan Tunnustuskirjoista. Minulla on luterilainen tausta. Augsburgin tunnustus asettuu tässä uskoon evankeliumin suullisen julistamisen kautta todellisen evankeliumin äänen kuulumisen kautta. Näin on tunnustuksessa vaikka 1500-luvulla on ollut kirjoitettu Raamattukin.
Augsburgin tunnustuksen puolustus > XII uskonkohta. Parannus
katkelma
" Edelleen avainten valta toimii evankeliumin palvelijana ja julistaa sen lausumalla synninpäästön, joka on todellinen evankeliumin ääni. siten me puheeseen uskosta sisällytämme myös synninpäästön, koska usko tulee kuulemisesta, niin kuin Paavali sanoo. (Room. 10:17) Sillä kun evankeliumi on kuultu, kun synninpäästö on kuultu, omatunto rohkaistuu ja saa lohdutuksen. Ja koska Jumala todella tekee eläväksi sanallaan, avaimet todella antavat synnit anteeksi Jumalan edessä tämän sanan mukaisesti: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." (Luuk. 10:16) Tästä syystä synneistäpäästäjän sanaa on uskottava aina niin kuin tämä sana kuuluisi taivaasta. Varsinaiseksi parannuksen sakramentiksi voitaisiinkin sanoa synninpäästöä, niin kuin valistuneemmat skolastikotkin sanovat. Tätä uskoa sitten koettelemusten keskellä yhä uudestaan vahvistavat evankeliumin sanat ja sakramenttien käyttäminen. Nämähän ovat uuden liiton merkkejä eli syntien anteeksiantamuksen merkkejä. Ne siis jakavat syntien anteeksiantamusta, niin kuin Herran ehtoollisen asetussanat selvästi (Matt. 26:26, 28) todistavat: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan", "Tämä on uuden liiton malja" jne. Näin usko syntyy ja se vahvistuu synninpäästöstä, evankeliumin sanan kuulosta ja sakramenttien käytöstä, niin ettei se joudu tappiolle taistelussaan synnin ja kuoleman kauhuja vastaan. Tämä oppi parannuksesta on yksinkertainen ja selkeä asia, ja se vahvistaa avainten vallan ja sakramenttien arvoa. Se myös kirkastaa Kristuksen hyvää tekoa opettaen meitä turvautumaan häneen, välimieheemme ja sovittajaamme.
Kumoamus nyt kuitenkin tuomitsee meidät siitä, että olemme näin jakaneet parannuksen kahteen osaan. Tästä syystä meidän on osoitettava, että Raamattu puhuessaan parannuksesta eli jumalattoman kääntymyksestä mainitsee juuri nämä kaksi olennaista kohtaa. Kristus sanoo (Matt. 11:28): "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja rakastetut, niin minä annan teille levon." Tässä on kaksi osaa. Työ ja raskas kuorma tarkoittavat katumusta, synnin ja kuoleman kauhua ja pelkoa. Kristuksen tykö tuleminen merkitsee luottamista siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden. Uskoessamme Pyhä Henki tekee meidät eläviksi Kristuksen sanalla. Tässä siis ovat nuo kaksi olennaista osaa, katumus ja usko. Mark. 1:15 Kristus sanoo: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Edellisessä osassa hän nuhtelee synneistä ja sitten heti jälkiosassa lohduttaa meitä ja osoittaa syntien anteeksiantamuksen. Evankeliumin uskominen ei näet ole tuota yleisluonteista uskoa, joka perkeleilläkin on, vaan se tarkoittaa nimenomaan uskomista Kristuksen tähden lahjoitettuun syntien anteeksiantamukseen. Juuri tämähän evankeliumissa on ilmoitettuna. Tässäkin siis, kuten huomataan, liitetään toisiinsa kaksi osaa: katumus, kun nuhdellaan synneistä, ja usko, kun kehotetaan uskomaan evankeliumiin."
Schmalkalden
"4. Evankeliumi
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
7. Avaimet
Avaimet ovat Kristuksen kirkolleen antama virka ja valta sitoa syntiin ja päästää synnistä, se ei koske ainoastaan törkeitä ja julkisia syntejä vaan myös hienoja ja salaisia, jotka Jumala yksin tuntee. Näinhän on kirjoitettu: (Ps. 19:13) "Erhetykset kuka ymmärtää?" Paavalikin valittaa (Room. 7:23), että hän lihalla palvelee "synnin lakia". Ei näet ole meidän vallassamme vaan yksin Jumalan vallassa ratkaista, mitkä asiat ovat syntejä sekä kuinka suuria tai lukuisia synnit ovat. Sillä näin on kirjoitettu: (Ps. 143:2) "Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi." Ja Paavalikin sanoo (1 Kor. 4:4): "Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sen perusteella ole vanhurskas."
Onkos pääkaupungin veellällä sam akäsitys kuin täälläpäin, että lestojen ulkopuolella ei ole pelastusta, vaan koko mailman pitää tulla seuroihinne saamaan pelastus ja taivaspiletti !
Niinkö se on vai eikö se ole niin?
minä tulin uskoon suuren synnintunnon kautta, ja kun kerroin siitä veeälperheessä jossa olin syistä, niin olin kuulemma noit Simonin kaltainen ja kaikeka muuta sen päälle vielä.
sanoin että en tiedä mitään avaimista, menin kun Jeesus kutsui ja ovi oli auki minua varten.
ei riitä kuulemma.
Vielä terveisiä sinulle pikku-eveliina:
Otsikossasi annat ymmärtää, että vain suullinen opetus pohjautuisi perimätietoon. Tämä on puutteellinen käsitys. Myös pyhät kirjoitukset pohjautuvat perimätietoon.
Kuule, evankeliumi levisi aluksi suullisesti. Jeesuksen aikoihin kirjoitettu sana merkitsi vanhaa liittoa, kuten hyvin tiedät. Ensimmäiset uuden liiton evankeliumin viestinviejät olivat Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen silminnäkijöitä, tämän jälkeen asiat kulkivat suullisena perintönä eteenpäin, aika pitkään ennen kuin vanhin evankeliumi arvioidaan kirjoitetun. Muut Uuden Testamentin kirjat ovat vielä nuorempia.
Näin kirjoitettu sanakin, se mikä meillä nyt on, sisältää perimätietoa. Sitä on ollut valvomassa Jumalan Pyhä Henki. Mietipä esim. Luukkaan evankeliumia ja apostolien tekoja (jotka on ajateltu Luukkaan kirjoittamaksi). Luukas itse ei ollut tapahtumien silminnäkijä, mutta kirjoitti ylös sen, mitä hänelle kerrottiin. Kirjurinakin hän toimi siis suullisen perinnön välittäjänä.
Luuk. 1
1 Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet,
2 sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.
3 Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos,
4 jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.
Pääkaupungin vl-mies kirjoittaa:
"""höpö höpö
"vanhoillislestadiolaisuudessa---vähemmän uskotaan kirjoitettuun sanaan"
Nythän itse sen sanot tässä:
""Mutta MUILLE, uskosta osattomille sana jää kuolleeksi kirjaimeksi, ellei ole elävässä uskossa olevaa saarnaajaa, koska usko tulee kuulosta evankeliumin sanan kautta. Jeesus jätti omilleen Pyhän hengen saarnaviran saarnata syntejä anteeksi, ja tämän palvelutehtävän uskovaiset haluavat mielellään tehdä jokaiselle, jolle evankeliumi kelpaa."""
Ei kelpaa teille Kristuksen sana ja Pyhän Hengen työ, vaan tarvitaan vielä vl-saarnaaja. Pikku-eveliina kirjoitti, kun ollaan etsivänä ja rukoillen Raamatun eli Kristuksen sanan äärellä, niin Pyhä Henki tekee samalla tavalla työtään, kun kuuntelemme seuroissa Kristuksen sanaa, valaisee ihmiselle Pyhän Hengen kautta tekstiä, kirkastaa Kristusta ja kuka Hän on ja mitä tehnyt ihmisten puolesta. Usko saadaan Jumalan armosta Pyhän Hengen kautta Kristuksen sanasta. Ei sitä uskoa sen paremmin anna puhujaveli kuin Raamatun antaja lukijalle, sillä se ei ole ihmisen annosta kiinni.
Miksi vl:ät eivät usko kirjoitettuun sanaan? Siksi, että ei kukaan ulkopuolella seurakunnan voi tulla "vahingossa uskoon" tai tulla uskoon ilman vl-saarnaajaa. On kysymyksessä omiin rajoitettu Pyhän Hengen valta. Tällaisesta Raamattu varoittaa.
Ei mene näköjään sinullekaan perille, koska ET HALUA.
Pyhä henki voi vetää, kutsua ja herätellä ihmistä Raamatun lukemisenkin kautta. Pyhä henki jää ihmisen sydämeen asumaan, eli muuttaa taloksi vasta silloin, kun syntinen on tullut sisään Jumalan valtakuntaan. Ilman Kristuksen valkeita vanhurskauden vaatteita, evankeliumin kenkiä ja Pyhän hengen panttia sormusta ei kenestäkään voi tulla Jumalan lasta.
Lukemalla ei tule autuaaksi.
Vanhoillislestadiolaisuudessa uskotaan kyllä Jumalan sana kokonaisuudessaan. He ovat sisällä. Uskotaan myös sen osalta, mikä on Jumalan armojärjestys ja kuinka ihmisestä tulee autuas. MUUT eivät ole vanhoillislestadiolaisia, he eivät ole sisällä. Näin ollen kuinka sellaiset voisivat uskoa kirjoitetusta sanasta, kun heillä ei ole pelastavaa uskoa.
Jos Jumalan veto on tehnyt tehtävänsä, on silloin myös nöyrä ottamaan vastaan synninpäästön. Mutta teille nämä armon sanat vanhoillislestadiolaisen suusta tuntuvat vain löyhkäävän, eikö totta? Mihin uskoon onkaan tullut se, joka pitää vanhoillislestadiolaista lähimmäistä itseänsä huonompana?
Aivan oikein! Sanon lyhyesti. Raamatusta eli Jumalan sanasta voi etsivä löytää armahtavan Jumalan, syntiesi anteeksiantavan Jeesuksen Kristuksen, elämäsi Herran!
Pyhä Raamattu sanoo:
Room. 10:15
Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!"
Et taida tarvita ilosanoman tuojaa?
Ja mihin pelastettujen laumaan sinä liityt, jos olet itsenäisesti uskoon tullut? Onko Kristus jaettu? Onko usko jaettu?
"" Onko Kristus jaettu? Onko usko jaettu? ""
On toisaalla kreikkalaisia ja toisaalla juutalaisia. Yhtä kaikki, sillä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, EROTUKSETTA! Näin TODISTAA RAAMATTU. Näin ei todista vl:ät!
Myös Raamatun kirjoittajien (=ilmosanoman tuojien) askeleet olivat ihanat. Heidän rooliaan mielestäni ei saa väheksyä. Voiko olla niin, että heidän kertoma ilosanoma ei olisi vaikuttava enää tänäpäivänä? Ainahan kuluu aikaa, ennen kuin vastaanottaja ymmärtää kuulemansa saarnasta. Onko väliä sillä onko aikaa kulunut sekuntteja vai tuhansia vuosia? Itse en ainakaan uskaltaisi lähteä ehdottomasti kieltämään Raamatun lukemisen merkitystä ilosanoman kuulemisessa.
Pääkaupungin vl-mies kirjoittaa:
"""Näin ollen kuinka sellaiset voisivat uskoa kirjoitetusta sanasta, kun heillä ei ole pelastavaa uskoa."""
Usko Jeesukseen Kristukseen on Raamatun mukaan pelastavaa uskoa.
Usko vanhoillislestadiolaisuuteen ei ole pelastavaa uskoa!
Tuliko selväksi?
No tuleeko sitä vastausta sieltä pääkaupuntista, onko siis pelastusta veeällien ulkopuolella ?
äläkä viitsi enää tarjota sitä ilosanoman tuojien juttua kun se ei millään tavalla liity aiheeseen.
no niin, noita Simon" oottelee."
Muistakaa että alussa ja alkuaikoina ei uskovaisilla ollut mitään kirjoitettua sanaa, vaan ihmiset saivat Jumalan opetukset perimätietona ja/tai suoraan Jumalalta (unissa tai hereillä ollen tai transsissa) tai enkelien tai profeettojen kautta.
Ehkä Kainanin tai Eenokin aikana uskovaisille annettiin ensimmäiset kirjalliset Jumalan opetukset ja ilmoitukset. Tai viimeistään Jobin aikana. Jobin kirja on nykyisen Raamatun vanhin kirja ja se on kirjoitettu jo ennen Mooseksen syntymää.
"Raamatun" kaanonista on kuitenkin aikojen kuluessa poistettu Jumalan tahdosta kirjoja, joita ei olla enää tarvittu koska tilalle on tullut uusia kirjoja jotka ovat poistaneet tarpeen vanhemmilta kirjoilta. Niissä vanhemmissa poistetuissa kirjoissa oli sama pääsanoma eli ennustukset tulevasta maailman syntien sovittajasta, Herrasta (Jeesuksesta Kristuksesta) jonka nimessä saarnattiin syntejä anteeksi jo Aadamin ajoista lähien aina tähän aikaan asti.
Nuo vanhemmat kirjat ovat kadonneet aikojen saatossa, mutta niistä on joitakin lainauksia nykyisissä Raamatun kirjoissa ja myös joissakin apokryfikirjoissa (mm Eenokin kirjasta, Oikeamielisen kirjasta (saattaa olla sama kuin Eenokin kirja), ym).
On puhuttu myös Aadamin kirjasta, joten on mahdollista että jo Aadamin aikana oltaisiin annettu ihmisille myös kirjoitettua Jumalan ilmoitusta.
""Muistakaa että alussa ja alkuaikoina ei uskovaisilla ollut mitään kirjoitettua sanaa, vaan ihmiset saivat Jumalan opetukset perimätietona ja/tai suoraan Jumalalta (unissa tai hereillä ollen tai transsissa) tai enkelien tai profeettojen kautta.""
Kuinka sitten voitte aina esittää kysymyksen muille uskoville: "Näyttäkää paikka Raamatusta, missä ihminen tulee uskoon Raamattua lukemalla?"
Etsivä-xx otti erittäin tärkeän kohdan Raamatusta esiin, joka usein unohdetaan ja meidän vl:ien kohdalla mielellään unohdetaan ja se on tässä:
Ja Paavalikin sanoo (1 Kor. 4:4-5)
4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, "
Selänpään suviseuroissa kävimme eräänä iltana syvällisen keskustelun tästä: Tarkoittaako se sitä, että vaikka on sydän puhdas ja omatunto vapaa, niin ei se riitä, sillä jos Jeesus Kristus ei saa olla Herrana sydämessä ja sinun elämässäsi, niin että Hän on loppujen lopuksi ystävänäsi ja viimeisenä Tuomarinasi tuomion päivänä. Ja siinä on vakava varoitus olla tuomitsematta muita uskovia ennen sitä Siinäpä pohdittavaa!
Ei tässä ole lausuttu muita tuomioita kuin vanhoillislestadiolaisista! Riittää pieni vilkaisu palstahistoriaan.
Sinua sen kummemmin kuin muitakaan eivät ole vanhoillislestadiolaiset millään tavalla tuominneet. On kerrottu, kuinka seuroissa uskotaan. Jos sinulla on rauha omassa uskossasi Jumalan kanssa, ole onnellinen. Miksi esiinnyt ikään kuin sellaisin tunnustusvaatimuksin, että muiden (vanhoillislestadiolaisten) tulisi tunnustaa sinun uskosi? Enhän minäkään vaadi, että sinun tulee tunnustaa minun uskoni.
Todellakin, mitä tulee siteeraamaasi raamatunjakeeseen, toitko itse sen "mahtaillen" vanhoillislestadiolaisia vastaan. Siinäpä pohdittavaa!
Niin ja kiinnostaa, miksi esiinnyt vl:nä?
"""Ja Paavalikin sanoo (1 Kor. 4:4-5)
4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu""""
Onko niin, vaikka olisi puhuaveljeltä saanut synnit anteeksi, niin ei olisi sittenkään vanhurskautettu, vaan se onkin kaikki kiinni siitä, että olet ottanut Jeesuksen Kristuksen sydämeesi?
Ei se niin ole. Vain jäynää hakeva etsii jatkuvasti vastakkainasetteluja ja toraa.
Kun uskovaisen suusta kuulee synnin päästön, siinä oleva lupaus syntien anteeksiantamisesta pitää. Ja sen saa uskoa kuin Jumalan suusta, Jumalan lupauksena.
Tähän uskovaista kehotetaan ja tämän vuoksi parannusta ja syntienanteeksiantamusta saarnataan:
1. Piet. 4:11
Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi
Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen
Kun uskoo uskovaisen vakuuttaman synninpäästön, se on silloin sama, kuin että on ottanut Jeesuksen sydämensä asukkaaksi. Näin on seuroissa opetettu, ja oikein hyvin on opetettu.
"" Ettette mistään kerskaisi.""
Tässä on kysymyksessä taas puhdas usko Jeesukseen Kristukseen. Ihminen on täysin yksin uskosta, täysin yksin armosta ja täysin yksin Kristuksen tähden pelastettu. Et voi millään itseäsi kerskata, et edes teollasi, että ry:lläsi sait synnit anteeksi oikeassa seurakunnassa. Olet täysin Kristuksen varassa pelastuksen suhteen. Niin on sinun sisaresi ja veljesikin toisissa seurkunnissa: Olemme kaikki samassa tilassa PELASTUKSEN SUHTEEN, mutta seurakunnallisesti ei.
Vain riitaa hakeva sanoo toisesta "kerskaat". Olet sen sisässäsi päättänyt minusta, että kerskaan itsestäni, niin antaapa olla.
""Vain riitaa hakeva sanoo toisesta "kerskaat". Olet sen sisässäsi päättänyt minusta, että kerskaan itsestäni, niin antaapa olla.""
Anteeksi nim. "pääkaupungin vl-mies", mutta olet käsittänyt väärin. En puhunut sinulle, vaan yleisesti, että et voi itseäsi kerskata, siis tarkoittaa, että ei voi itseään kerskata, että ei kukaan voi itseään kerskata.
Paavali sanoo suoraan sen, kenessä on kerskauksen aihe:
Gal. 6:14
Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
Vai ei vl vaadi että hänen uskonsa pitää tunnustaa ?!
no ei ehkä vaadi, mutta selvää heidän mielestään on, että sellainen ei voi olla oikein uskomassa joka ei veeällää tunnusta.
mitens tässä nyt näin kävi..!
en ole vielä kuullut enkä nähnyt sellaista veeällää joka ei olisi satavarma oikeasta opistaan, vaikka se olisi kuinka pielessä.
mitään ei peruta eikä korjata, eikä tunnusteta.
Ja sitä vastausta ei vaan tule, onko pelastusta veeällän ulkopuolella !
Ei lue heidän Raamatussaan sitä että "ja jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu..mm.
""Ei lue heidän Raamatussaan sitä että "ja jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu..mm. """
Vl:ille sana "jokainen" ei tarkoita jokainen eli jokaikinen, vaan jokainen meikäläinen.
""Vl:ille sana "jokainen" ei tarkoita jokainen eli jokaikinen, vaan jokainen meikäläinen.""
Miksi näin? Siksi koska sana "usko" vanhoillislestadiolaisuudessa ei tarkoita samaa kuin Raamatussa. Raamatussa esim. usko Kristukseen on täysin yksisuuntainen ja yksin Kristukseen kohdistuva luottamuksellinen usko, mutta vanhoillislestadiolaisuudessa usko Kristukseen ei ole pelkästään suora yksisuuntainen Kristukseen kohdistuva luottamuksellinen usko, vaan siihen liittyy oleellisena osana liikkeeseen tunnustautuvaa uskoa ja hyväksyvää piirrettä, joten heidän hyväksyttävissään ei ole sellaista esim. viidennessä herätysliikkeessä vallitsevaa ratkaisevaa henk. koht. uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Tavallaan irrallaan oleva usko Jeesukseen Kristukseen ei ole oikeaa eikä hyväksyttävää, sillä se on yhteisöllistä, yhdenkaltaista ja yhteisöllisesti suunnattua.
Oikea usko on Jumalan kutsusta, armosta, lahjaksi saatu ja syntynyt synnintunnosta, katumuksesta, parannuksesta ja saarnatun evankeliumin uskomisesta. Autuas on se, jonka synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja ilo ja rauha sydämessä Jumalan kanssa.
Oikea usko on Jeesuksen kärsimys- ja ylösnousemususkoa samanaikaisesti.
Oikea usko on omakohtainen mutta sitoo yhteen seurakunnan pyhät täällä maan päällä sekä ylhäällä taivaassa.
Oikea usko on pyhien yhteyttä, ei irrallisuutta.
Luojan kiitos, että kyse ei ole samasta kuin viidennen herätysliikkeen ihmisratkaisu, päätös alkaa uskoa. Tätähän siellä hyvin agressiivisesti ajetaan. Ajetaan näyttämällä videoita, joissa narkkarit kertovat kuinka he päättivät uskoa. Syöpäsairas päätti, että parantuu uskomalla Jumalaan. Jumalan kanssa ei käydä kauppaa, mutta sellaista opettaa viidesläisyys.
Minä perusseurakunna kasvatti juoksin kauas näiden julistajien sanomaa. On tutut ne Muroman opin hedelmät muutenkin, armon panttaamista ja lasten painostamista, tämä on liikkeessä jopa nyt myönnettykin, mutta julistus ei ole muuttunut.
Jumalan kutsu on tuuli.
11 Herran ääni sanoi: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi." Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. [2. Moos. 34:6; Ap. t. 2:2]
12 Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.
13 Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. Ääni sanoi hänelle: "Miksi olet täällä, Elia?" [2. Moos. 3:6]
Joh. 3:8
Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." [Alkutekstin sana merkitsee sekä tuulta että henkeä.]
""" . Raamatussa esim. usko Kristukseen on täysin yksisuuntainen ja yksin Kristukseen kohdistuva luottamuksellinen usko, mutta vanhoillislestadiolaisuudessa usko Kristukseen ei ole pelkästään suora yksisuuntainen Kristukseen kohdistuva luottamuksellinen usko, vaan siihen liittyy oleellisena osana liikkeeseen tunnustautuvaa uskoa ja hyväksyvää piirrettä, joten heidän hyväksyttävissään ei ole sellaista esim. viidennessä herätysliikkeessä vallitsevaa ratkaisevaa henk. koht. uskoa Jeesukseen Kristukseen."""
Totta kirjoitat!