Olen huomannut viime vuosina, että pidän kiinni ihmeellisistä omista sosiaalista säännöistä, jotka pilaavat kaiken kanssakäymisen:
- toisen päälle ei saa koskaan puhua (tämä varsinkin naisporukassa aiheuttaa sen, ettei saa koskaan suunvuoroa)
- puheenaihetta ei ole kohteliasta vaihtaa, vaikka edellinen puheenaihe olisi jo loppuunkaluttu
- toiselle ei voi sanoa esim. että tällä on kiva paita, koska se tarkoittaa, että aiemmat paidat eivät ole olleet kivoja
- vielä vähemmän toiselle saa sanoa, että tämä näyttää hyvältä tai kysyä, onko tämä laihtunut, koska se tarkoittaa että toinen on aiemmin näyttänyt rumalta/lihavalta
- toiselta ei voi kysyä mistään henkilökohtaisesta mitään, koska se voi olla jostakin syystä arka asia
- omista asioista ei ole kohteliasta puhua
Niinkuin fiksumpi palstalainen hoksaa, nuo säännöt eivät jätä oikein mitään mistä puhua, paitsi ehkä säästä, eikä siitäkään voi puhua, ellei joku muu ota sitä puheeksi, koska puheenaihetta ei ole kohteliasta vaihtaa.
En ymmärrä, mistä olen saanut tuollaisia päähäni, koska muistan olleeni vielä muutama vuosi sitten suht normaali kanssakäyjä. Kohtelias ja toiset huomioonottava kyllä ennenkin, mutta miksi olen vetänyt sen tuollaiseen sairaalloiseen äärimmäisyyteen?
- toisen päälle ei saa koskaan puhua (tämä varsinkin naisporukassa aiheuttaa sen, ettei saa koskaan suunvuoroa)
- puheenaihetta ei ole kohteliasta vaihtaa, vaikka edellinen puheenaihe olisi jo loppuunkaluttu
- toiselle ei voi sanoa esim. että tällä on kiva paita, koska se tarkoittaa, että aiemmat paidat eivät ole olleet kivoja
- vielä vähemmän toiselle saa sanoa, että tämä näyttää hyvältä tai kysyä, onko tämä laihtunut, koska se tarkoittaa että toinen on aiemmin näyttänyt rumalta/lihavalta
- toiselta ei voi kysyä mistään henkilökohtaisesta mitään, koska se voi olla jostakin syystä arka asia
- omista asioista ei ole kohteliasta puhua
Niinkuin fiksumpi palstalainen hoksaa, nuo säännöt eivät jätä oikein mitään mistä puhua, paitsi ehkä säästä, eikä siitäkään voi puhua, ellei joku muu ota sitä puheeksi, koska puheenaihetta ei ole kohteliasta vaihtaa.
En ymmärrä, mistä olen saanut tuollaisia päähäni, koska muistan olleeni vielä muutama vuosi sitten suht normaali kanssakäyjä. Kohtelias ja toiset huomioonottava kyllä ennenkin, mutta miksi olen vetänyt sen tuollaiseen sairaalloiseen äärimmäisyyteen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sinulla ollut jotain asioita sosiaalisissa tilanteissa jotka ovat jotenkin jättäneet traumat, että olet jäänyt jumiin noihin sosiaalisiin "normeihin"? Vai voiko kyse olla vain siitä ettei sinulla ole hirveästi kokemusta sosiaalisista tilanteista, että teet itse omia päätelmiä muista, etkä sen takia ole muiden kanssa niin vapautunut?
Itselläni menee ainakin niin että jos olen vähän aikaa ollut ilman seurustelua muiden kanssa niin olen ikäänkuin jäässä; kestää vähän että pystyn tekemään aloitteen jutustelussa ja että pääsen keskusteluun mukaan.
Tulee mieleen että sinulle on muutaman kerran näpasäytetty: sorry, saanko sanoa loppuun, mitäs se sinulle kuuuluu, ahaa kerrankin minulla on nätti paita ym. Olet huomannut olleesi liian utelias: ehkä liian myöhään...
Onko itsetuntoasi jollain tapaa loukattu?
Itselläni on eräs vanhempi sukulainen, joka oli aina kontrolloimassa nuorempia hänen mielestä moukkamaisempia sukulaisiaan. Kun oltiin menossa jonnekin, hän lateli sääntöjä ja varoituksia, miten siellä tulee toimia ja käyttäytyä. Itsekkin pelkösi aina, mitä toiset ajattelevat. Jonkin verran tämä, mielestä erittäin hyvä ihminen muuttui, kun sairastui syöpään mutta parani.
Sinun kannattaa etsiä syitä, mitstä asennemuutokseni johtuu.
Millaisessa seurassa olet viime vuosina liikkunut? Olisiko niin, että et ole oikein löytänyt samalla aaltopituudella olevaa kaveria? Lisäksi nykyporukoilla ei ole kenties itsellään sellaista sosiaalista sääntöä, että he kuuntelisivat muitakin, kyselisivät ja malttaisivat odottaa vastauksia. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia, mutta voihan sitä huomata puutteensa myöhemmin ja harjoitella asiaa. Tunnetko, että et olisi persoonana hyväksytty, koska et ole samanlainen kuin nämä muut? Tuletko helposti väärin ymmärretyksi?
Kiitos vastauksista. Kun mietin, niin ehkä monenlaiset asiat ovat tuon takana. Minulle kovasti rakas ja tärkeä ex-mieheni totesi kerran, ettei ihmiset jaksa kuunnella minua. Siis kun kysyin, miksi naapurit olivat näyttäneet jotenkin kummallisilta kun kerroin jotain juttua. Tykkäsin kertoa asioille taustojakin (tykkään myös itse kuunnella juttuja, joissa kerrotaan tarkemmin mukana olevien henkilöiden taustoista yms.) ja useimmille se on ilmeisesti liian pitkäveteistä. Aloin sitten kytätä itseäni ja ehkä se johti siihen, etten osaa sanoa enää mitään, kun en "saa" kertoa juttuja omalla tavallani.
Ei tuo kyllä oikein silti selitä noita piirteitä. Minulla on hirveä pelko, että loukkaan jotakuta tai että olen jonkun mielestä rasittava. Olen käynyt hypnoositerapiassakin itsetunnon parantamiseksi. En oikein keksi millä sitä lujuutta saisi lisää, niin ettei ottaisi niin raskaasti ihmisten reaktioita.
Tuo viimeisen vastaajan kommentti väärästä seurasta kolahtaa kyllä myös - olen työpaikalla, jossa minulla on hirveän vähän yhteistä muiden kanssa.