SDP:n alenevan kannatuksen arvioidaan johtuvan rakennemuutoksesta. Tilanne rinnastetaan 1960-luvun alkuun ja Maalaisliiton kannatuksen alenemiseen. Maatalous-Suomi muuttui teollisuus-Suomeksi.
SDP:n näkemys viitoitti Suomen suuntaa. ”Rakenteita” – ajattelu- ja toimintatapoja, hallintoa, talouselämä- ja työmarkkinakäytäntöjä sekä elämäntapaa – alettiin muokata sosialidemokraattiseen malliin.
Kyse on samoista rakenteista, joiden purkamisesta nyt riittää puhetta. Samat rakenteet, jotka aikaisemmin avarsivat SDP:tä, käperryttävät nyt puoluetta.
Jokainen uutta luova käytännön ratkaisu voi olla poikkeama periaatteesta, ja periaatteen vaalijoita SDP:ssä riittää. Puolue on sekä ajattelutapa- että päätöksentekorakenteiden vanki.
Työmarkkinajärjestöjen johtama sopimusyhteiskunta oli SDP:n työväline näkemyksensä mukaisen Suomen rakentamiseksi. Se oli tuotannonjakomekanismi, joka niin tuotti kuin jakoi. Ikiliikkuja se ei kuitenkaan ollut.
Talouden globalisoituminen on muuttanut korporaatiovetoisen kansanvallan arvoperusteita ja järjestelmän oikeutusta. Sen edustamiin ajattelu- ja toimintatapoihin kohdistuvat vaatimukset rakennemuutoksista.
Työmarkkinajärjestöjen vetämästä konsensuksesta tuli vasta ajan kanssa SDP:n vallankäytön perusta. Mikä nosti puolueen 1960-luvulla suureksi? Mikä oli se näkemys, jonka puolue suomalaisille tarjosi?
1960-luvulla SDP:llä oli näkemys ja poliittinen projekti. Lähtökohta oli teollistunut ja kaupungistunut Suomi. Talouskasvu rakentui kasvavaan kulutukseen. Sosiaalipoliittinen kannustin oli kulutustason ylläpitäminen.
Ohjelman pohjana olivat kaupunkimainen asuminen, kulutuskeskeinen elämäntapa, teollinen tuotantotapa, pysyvät palkkatyösuhteet, korporatiivinen vallankäyttö ja julkisen vallan hyvinvointivastuun lisääminen.
SDP:n näkemys viitoitti Suomen suuntaa. ”Rakenteita” – ajattelu- ja toimintatapoja, hallintoa, talouselämä- ja työmarkkinakäytäntöjä sekä elämäntapaa – alettiin muokata sosialidemokraattiseen malliin.
Kyse on samoista rakenteista, joiden purkamisesta nyt riittää puhetta. Samat rakenteet, jotka aikaisemmin avarsivat SDP:tä, käperryttävät nyt puoluetta.
Jokainen uutta luova käytännön ratkaisu voi olla poikkeama periaatteesta, ja periaatteen vaalijoita SDP:ssä riittää. Puolue on sekä ajattelutapa- että päätöksentekorakenteiden vanki.
Työmarkkinajärjestöjen johtama sopimusyhteiskunta oli SDP:n työväline näkemyksensä mukaisen Suomen rakentamiseksi. Se oli tuotannonjakomekanismi, joka niin tuotti kuin jakoi. Ikiliikkuja se ei kuitenkaan ollut.
Talouden globalisoituminen on muuttanut korporaatiovetoisen kansanvallan arvoperusteita ja järjestelmän oikeutusta. Sen edustamiin ajattelu- ja toimintatapoihin kohdistuvat vaatimukset rakennemuutoksista.
Työmarkkinajärjestöjen vetämästä konsensuksesta tuli vasta ajan kanssa SDP:n vallankäytön perusta. Mikä nosti puolueen 1960-luvulla suureksi? Mikä oli se näkemys, jonka puolue suomalaisille tarjosi?
1960-luvulla SDP:llä oli näkemys ja poliittinen projekti. Lähtökohta oli teollistunut ja kaupungistunut Suomi. Talouskasvu rakentui kasvavaan kulutukseen. Sosiaalipoliittinen kannustin oli kulutustason ylläpitäminen.
Ohjelman pohjana olivat kaupunkimainen asuminen, kulutuskeskeinen elämäntapa, teollinen tuotantotapa, pysyvät palkkatyösuhteet, korporatiivinen vallankäyttö ja julkisen vallan hyvinvointivastuun lisääminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luin tuon ja totesin, että olipahan pitkästä aikaa mielenkiintoinen, avara ja hyvin kirjoitettu avaus tällä palstalla. Niin hyvä, että piti oikein googlaten varmistaa, ettei olisi vain kopsattu.
No, olihan se. Avaaja oli varmaankin vahingossa unohtanut linkin pois. Ei kai kukaan nyt tahallaan riko tekijänoikeuksia.
Kysymyksessä on pätkä Pekka Perttulan blogista Suomenmaassa. Tässä linkki koko blogiin:
http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_blogi&blogid=35
Kumpi tärkeämpi:
1) itse asia
2) mistä googlattu
Itselle asiat tärkeimpiä.
oli vaikka itse ylijumala ne kirjoittanut, tai hänkin googlannut jostain.
On törkeää lainata edes netistä toisen kirjoittamaa tekstiä mainitsematta, kuka sen on kirjoittanut ja laittamatta siihen linkkiä. Olennaista ei ole, että noudatetaan sitä, mitä tekijänoikeuksista laissa sanotaan, vaan että kunnian niin hyvästä kuin huonostakin tekstistä pitää mennä sille, jonka päässä se on syntynyt. Ei ole oikein, että herra Sisään pierijä leikkii itse ylijumalaa.
Näin todetaan Suomi24:n keskustelusäännöissä:
"Jos lainaat tekstiä omaan viestiisi, on asianmukaista liittää viestiin tieto lähteestä ja, jos kyse on internetlähteestä, lisätä viestiin myös linkki lähdesivulle."
http://www.suomi24.fi/opastus/keskustelu/ohjeet