Olen n 2 kk ajan kärsinyt ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja sekoamisen pelosta. Välillä saattaa olo helpottamaan joksikin aikaa, mutta ei mene kauaakaan kun alan taas tarkkailemaan itseäni liikaa ja miettimään joko kohta pimahdan täysin. Töissä käyn mutta sekin kauheen raskasta henkisesti kun on asiakaspalvelutyö ja täytyy vaan yrittää olla pirtsakka. Nukkuminenkin jo ahdistaa kun välillä yöllä heräilee kun on ollu niin stressaantunut.. Millä ihmeen keinolla sais vakuutettua itselleni että olen vaan ahdistunut ja pelkään, enkä ole ns. Oikeasti sekoamassa??... Vai oonko sittenkin.. Tää on tätä oravanpyörää.. Onko ketään muita jotka kärsii samasta "hulluudesta"??
Hulluksi tulemisen pelko/dementofobia
JanskuB90
5419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä täysin samanlaista. Lisänä vielä sosiaalinen fobia, joten helppoa ei ole. Yleensä kyllä sanotaan, ettei hulluksi tule sellaiset jotka sitä pelkäävät. Toivottavasti näin on, koska ahdistuskohtaukset ovat välillä aivan kauheita. Niiden ennakkoon pelkääminen vain lisää ahdistusta ja noidankehä on valmis...
Aloittaja taitaa olla väsynyt. Et sinä ole sekoamassa. Kyllähän useimmilla on välistä tuollaisia jaksoja. Yritä tehdä vapaalla mahdollisimmat rentouttavaa ja mukavaa: täysin erilaista kuin työssä. Liikuntakaan ei ole "pahin" vaihtoehto. Ja kaatuuko tuossa maailma jos yksi ihminen pimahtaa...pitää ottaa huumorillakin tuollaiset vaihtoehdot?
Mulla samanlaista sekoamisen pelkoa, mulla se liittyy aina kun on ahistunu,. Kysynki terapeutilta aika usein että tuunkohan hulluksi terapeutti aina sanoo ettei hän ainakaan usko. Mulla vähän helpottaa, kun yritän siirtää ajatusta pois itsestäni joskus siinä onnistuukin jopa. Onko alottajalla semmosta ,että ajatukset jotenki hajoaa päässä. Sitten yks konsti on kans, että alkaa lukemaan vaikka jotain lehtiä ja testaa, että ymmärtääkö lukemaansa jos menee vielä jakelukeskukseen ja tajuaa luetun niin ei välitöntä vaaraa:)
Moikka! just tuommosta että ajatukset hajoaa ja että ei iokeen tiedä että mitä ajattelee. Mulla myös välillä semmonen olo että mikään ei tunnu oikeen miltään, kummallinen tasanen fiilis koko ajan, oiskohan kenties masennusta..?. Sitten taas jossainkohti ahdistaa kunnolla... Tunteet jollakintavalla kadoksissa :/ . Syötkö mitään lääkkeitä? ja kuinka usein käyt terapiassa? Mulla auttaa se vähäsen että teen vaan jtn koko ajan vaikka ei oo mielenkiintoa ollenkaan, kuitenkaan se ei loppupeleissä ole auttanut. Sama olo palaa taas.
Hei mulla lääkitys Tenox (unilääke), triptyl ja Abilify (mielen tasottaja). Käyn kerran viikossa terapiassa ja jos on menny huonosti niin sitte käyn useammin. Oon pystyny kuitenki käymään töissä ,teen osa-aikatyötä ja oon kyllä kokenu ,että se on mulle iso voimavara ja onneksi työnantaja suostu tämmöisiin järjestelmään. Ootko kokeillu auttasko liikunta mulla se auttaa. Yritettään jaksaa- ei mennä sekasi :)