kohdatessasi? Jännitätkö vai oletko ihan rennosti? Puhutteko nähdessänne?
Miten käyttäydyt hänet
itse jännitän
38425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Me ei kohdata enää, joten turha jännittää. Tämä ei ole mitään paatosta,vaan realiteetti.
Jännitän etukäteen. Ei mahda mitään. Kyllä siinä syke nousee...
Mutta sitten kun olen hänen seurassaan, en enää jännitäkään ja pystyn olemaan ja juttelemaan suht normaalisti. Aina me puhutaan mutta enimmäkseen ihan arkipäiväisyyksiä.
Välillä ei meinaa henkeä saada.. Vähän ikävää kyllä--Mitäs siinä tilassa alat sitten jutskaa? Hullua!
Mitä ihastuneempi, sitä pahemmin hukassa. Alkuun en uskaltanut puhua juuri mitään, sitten alkoi pelkkä katsominenkin pelottaa, ja lopulta oli vaikea edes hengittää jos oli lähellä. Aika surkeaa, näin jälkikäteen kyllä huvittaakin.
Kuulostaa äkkiseltään lievältä sosiaalisuusfobialta,
minkä tunnetilan kyseinen tai jonkin tyyppinen hlö laukaisee sinussa.
Tilanteesta pako yks keino vaan huono sellainen.
Kas, en ollut ajatellutkaan tuollaista, mutta ehkä se tosiaan onkin jotain fobiaa? Normaalisti, ihan arkielämässä, en ole erityisen arka tai ujo, usein päinvastoin, joten itseäkin ihmetyttää oma käytös - onneksi sitä sattuu hyvin harvoin. On aika outoa katsella "sivusta" itseään, kun yhtäkkiä alkaa täristä ja voida pahoin, tajuaa reagoivansa voimakkaasti johonkin, mutta ei oikein tiedä että mihin tai miksi, ja haluaa vain päästä pian pois siitä ahdistavasta tilanteesta... Jälkikäteen on sitten todella tyhmä olo, ja täytyy yrittää vältellä sitä ihmistä, jonka kanssa ei osaa käyttäytyä.
Itseäni vähän aina jännittää ikävöimäni seurassa ja jonkin verran menen ehkä lukkoonkin, mutta kuitenkin katson häntä ja puhun hänelle. Hän sen sijaan useinkin välttelee katsettani eikä juurikaan puhu. Olen ajatellut, että hän jännittää niin kovasti minua että menee lukkoon. Tiedän että tunteita hänellä on minua kohtaan.
..Tai sitten hän inhoaa minua ja yrittää osoittaa että "ei kiinnosta".
tänään tuntui juttu luistavan paremmin "hänen"kanssaan,normaalisti mykistynsekoilen läsnäolonsa aikana.
kyllä kiinnostaa, erittäin paljon.
Poissa silmistä poissa mielestä -hyvä konsti.
Löytyy varmasti muita mukavampia tapauksia, joiden kanssa tunnet olevasi oma itsesi.
Alkukoomaa ei enää ole. Moikkaamme vain. Siinä paikassa niiden ihmisten keskellä ei edes huvita puhua. Ärsyttää niin koko tilanne.
Varmaa säikkyisin kuin villivarsa
Tärisen ennemmin. Ei se oo normaalijännittämistä. Älytön hyvän olon tunne ja kuuma...tosi kuuma. Meen sekaisin kuin kärrynpyörässä. :)
jos jotai juttua edes keksii menee sanat aivan sekaisin..ja vaikutan tosi urpolta.
yläasteella, oli Urpo, joka opetti opoa. Oli ihan kiva. Nykyään rehtori. Tai ainakin oli. Siitä on aikaa.
Eli ollaan urpoja ihan rauhassa. Niin ne muutkin ovat. Kaikki ei vaan myönnä. Eikä kaikkea kannattaisi sanoa ääneen :)
tämä oli tarkoitettu positiiviseksi.
En ehkä kutsuisi tunnettani sanalla "jännittäminen" vaan enemmänkin "lukkiutuminen". Menen lukkoon hänen lähellään. Toivon näkeväni hänet enkä säikähdä tai pakene mutta en osaa puhua hänelle mitään. Viihdyn hänen lähellään ja olen melkein rauhallinen mutta en voi puhua mistään.
Syy tähän on se, että koko tilanne on kuin pölähtänyt kaakaojauhe. Sitä on kaikkialla ja se on niin sotkuista vaikkakin tietysti myös makeaa. En osaa teeskennellä, ettei sotkua ole ja että pöytä on puhdas, jos totuus on toinen. Lisäksi on oma vilkas mielikuvitukseni, toisen oletetut ajatukset, muut ihmiset ja muu tilanne, halu suojella toista ja itseään. Ei kerta kaikkiaan, ei minusta ole juttelemaan mukavia kaverilliseti, ei ainakaan vielä.
siis sinä olet taitava.
jestas miten taitava olet kirjoittamaan ja kuvailemaan!
hermostuneempi, kuin jos en tuntisi häntä kohtaan sitä, mitä tunnen. Yritän kuitenkin aina nauttia niistä pienistä hetkistä, etenkin jos olemme kahden. Se on aina yhtä ihanaa, kamalaa, koukuttavaa. Ja aina sitä toivoo, ettei hetki päättyisi koskaan.
................................................................................................... .
En käyttäysy
en osaa
ihan kaikkea.......
Yleensä kyllä jännitän, aika paljonkin. Tänään kuitenkin ajattelin, et ei se haittaa jos ei tykkää musta semmosena kuin oon, ei voi mitään. Niinpä puhuin niitä näitä, puuta heinää... En kovin fiksua kuvaa itsestäni antanut ;)
Mä laitan aina muut maksamaan viulut.
Mulla on suuri kokoelma viuluja.
Osan soittaakin melko hyvin.
Muutakin kuin suutani, vielulla panen koreasti.
olen Amatin sukua.
suoraan alenevassa polvessa.
Itse olen jonkin verran jännittynyt hänet kohdatessani, mutta yritän jutella hänelle ja otan katsekontaktia.
Kiinnitin huomiota, kun tässä ketjussa joku kirjoitti, että ei pysty juttelemaan kaverillisesti kaipaamansa kanssa. Minun kaipauksen kohteeni käyttäytyy juuri samalla tavalla minua kohtaan. Minua kohtaan hän käyttäytyy välillä kuin vältellen, ei puhu paljoa, puhuu joskus ohi ja kuin hänen olisi vaikeaa katsoa minua. Sitten jos paikalle tulee joku toinen tuttu nainen, kaipaamani mies alkaa jutella kaverillisesti hänelle ja vitsitkin lentävät ja tiedän että heidän kanssaan hän voi kaveerata. Kuinka monet kerrat minun on tehnyt mieli paeta itku kurkussa noista tilanteista ja vannoa että nyt unohdan hänet enkä hakeudu enää hänen seuraansa. Minulle tulee noissa tilanteissa ihan sellainen olo, niinkuin hän olisi kiinnostunut vain niistä muista naisista ja minä en vois enää vähempää kiinnostaa. Selittelen sitten itselleni, että hänen käytös johtuu varmaankin hänen jännityksestään ja lukkiutumisestaan tunteidensa vuoksi ja kun hänen pitää salata tunteensa minua kohtaan noilta muilta tilanteemme vuoksi.
Mutta ei niitä tunteita noin vaan unohdeta. Ja kun minulla on varmaa tietoa hänen vahvoista tunteistaan minua kohtaan. En vaan kohta enää jaksa tällaista.
Olen mies ja käyttäydyn juuri tuolla tavalla. Menen lukkoon, kun näen ihastukseni ja sitten jos paikalle tulee joku toinen, juttua kyllä riittää ja vitsit lentää. Tulin siihen tulokseen, että olen niin kovasti ihastunut, etten vain osaa olla hänen kanssaan luonnollisesti. Tunteeni on ihan hirvittävän vahvat. En voi ajatella hänen läsnäollessaan muuta kuin että haluaisin rynnätä hänen eteensä ja ottaa syliin. Muista viis.
...mistä sitten tietää, että olet kiinnostunut hänestä?
Liian tuttua
Aivan kauheaa... varmana säikähtäisi kun tuolla tavalla hyökkäisit iholle. Tiedä millaisia itsepuolustusotteita ja mustelmia saisit osaksesi.
Olen kyllä tuonut sen melko selkeästi esiin verbaalisesti.
No mikä sitten estää...? Luulisi jännityksen laukeavan jo ;)
Asiat ei aina ole yksinkertaisia, vaikka kyse olisikin kahdesta sinkusta. Ehkä joku tarvitsee aikaa, joku on kenties yksinhuoltajana asettanut lapset etusijalle, joku on menettänyt jonkun läheisen traagisesti tms. Tai sitten on joku muu syy. Jännittää, koska ehkä jotain mahiksia olisi, mutta ei uskalla toistaa aloitetta. Plääh. Liian pitkä juttu jaettavaksi täällä.
Määrittele käsite melko selkeästi tässä yhteydessä. Jokin hajanainen murahdus?
Suora pyyntö lähteä ulos syömään ja sitä ennen lämpimiä katseita monta kuukautta.
No kyllä minä jännitän. En voi sille mitään. Suuria tunteita ja odotuksia. Kyllä se on jännää. Mitä hän esim. minusta ajattelee? Hyväksyykö hän minut sellaisena, kuin olen? Paljon kysymyksiä mutta uskon, että selviän "vähin vammoin".
Monet vuodet ns. tiennyt kaverin olemassaolon. Itse hän sanoi `tunnistaneensa` minut vuonna -85. Olen pitänyt tuttavuutena, juttujansa kuunnellen työym. No, enää emme näe, ehkä koskaan, työnsä loppui. Sen pituinen se.
Jännitän. Pyrin näyttämään mahdollisimman hyvältä. Istun selkä suorana, hiplaan hiuksia ja vaatteita, parantelen vaatteiden asentoa, leuka hieman alas jne. En tosin näytä jännittyneisyyttäni niin helposti.
(Taustatietona, että olen naiselle ilmoittanut tunteeni ja vastaus oli kohtelias: ei kiitos älä lannistu, löydät jonkun plaa.. plaaa...plaa.)
Nyt onnistuu moikkaukset. Puhumistakin kokeilin tuossa taannoin, mutta huomasin, että ääneni alkaa väristä, syke nousta, eikä puhuminen ole luontevaa. En tiedä mitä tehdä. Nainen on kyllä maailman suloisin ja ymmärtää varmasti etten tahallani ole mitenkään töykeä tai pakoileva. Tapaan häntä lähes päivittäin samassa työyhteisössä ja haluaisin käyttäytyä normaalisti häntä kohtaan.