pohdintoja teologiseen pyrkimisestä

Tässä kun 30 ikävuosi tulee keväällä täyteen, alkaa miettimään mitä mielenkiintoista elämässään voisi tehdä. Teologia kiinnostaisi kovasti.

Ärsyttävää on (muttei tietenkään este pyrkimiselle) tietynlainen leimautuminen uskovaiseksi. Teologiahan on siis tiede ei mikään raamattukoulu. Sielä ei oteta kantaa siihen onko jumala vai ei, sielä tutkitaan uskontojen vaikutusta yhteiskuntaan, politiikkaan, kauppaan, historian yms muuhun.

Ihmisten yleistäajattelua teologisesta kuvaa hyvin otanta, jonka suoritin hyvälle ystävälleni lentopallojoukkueen saunaillassa, kun puheen aiheena oli opiskelu. Ystävä kertoi haluavansa lukemaan englantia ja kun mä kerroin kiinnostuneeni teologisesta, tuli kun tykin suusta että:" mä en ainakaan mihkään vitun kirkkokouluihin pyri"... sehän on aivan kirkon oma-asia, jos se vaatii työntekijältään teologian maisterin tutkinnon.

Totuus taitaa vain olla, että suurin osa teologisen käyneistä on pappeja. Koen oman uskonnollisen kantani agnostikoksi.Onkohan teologisen käyneellä muuta mahdollisuutta, kun ruveta papiksi, opettajaksi tai tutkijaksi.

Ihailen itse erästä sairaalasielunhoitajaa ja voisin hyvin kuvitella tekeväni sellaista työtä. Ongelma vaan on että en ole löytänyt jumalaa tai jumalia, mutta toisaalta en ole varma jumalan puuttumisestakaan. Aihetta on todella hieno pohtia ja luen harrastukseksi paljon teologiaa käsitteleviä kirjoja. Jos olisin ylen rikas vailla riippuvuus suhdetta rahasta, käyttäisin kaiken energian teologiseen pääsemiseksi, mutta kun en ole.

Onko teillä aiheeseen perehtyneet mitään ideaa, mihin yli 30.v teologian opinnoista haaveileva voisi kehitellä ammatikseen, valmistuessaan teologian maisteriksi. ?