Ja vihdoin tajusin, että emme olisikaan sopineet toisillemme yhtään, ollaan liian erilaisia ja olisi vain tullut kärsimystä ja pettymys kummallekin. Onneksi en lähtenyt rikkomaan mitään, vaikka tuntui välillä todella voimakas tarve kertoa sinulle näistä tunteista.
Jostain tieteellisestä tutkimuksesta olen lukenut, että tämä 2 vuotta on juuri se kriittinen aika, ja todellakin - ilmeisesti aivoissa sitten menee kemiat sen jälkeen uusiks (loppuu hulluus tai jotain)
Silti en mitenkään pahasti sinusta ajattele, päinvastoin - toivon sinulle pelkkää hyvää ja antoisaa elämää.
Ihan pieni harmitus on mielessä, että olisi silti ollut mukava sinuun tutustua paremmin...
Jostain tieteellisestä tutkimuksesta olen lukenut, että tämä 2 vuotta on juuri se kriittinen aika, ja todellakin - ilmeisesti aivoissa sitten menee kemiat sen jälkeen uusiks (loppuu hulluus tai jotain)
Silti en mitenkään pahasti sinusta ajattele, päinvastoin - toivon sinulle pelkkää hyvää ja antoisaa elämää.
Ihan pieni harmitus on mielessä, että olisi silti ollut mukava sinuun tutustua paremmin...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko tutustuminen toiseen aina seksuaalista?
Näin yleensä ottaen... mietin vain.
Tietysti, jos tunteita on aiemmin ollu niin ehkä se on sitte vaikiaa alakaa ystävä pohjalta mitään rakentaan.
Siis pelkkää ystävyyttä. Joo ja molempien tietty tiedettävä tämä seikka.
Seikka ku saletti, niinku oli se Joulutarina vuonna 19XX
No joo, mietin vain, ei ole mulle tämä.
Eihän se tietenkään ole läheskään aina seksuaalista, paljon helpompia on asiat, kun ei ole mitään eroottista (tai mitään muutakaan) värinää, vaan hoidetaan asiat asioina ja voi siinä samalla tutustua toiseen ihmiseen - ilman paineita. Tunnen monta aivan ihanaa naista, joihin en kuitenkaan tunne seksuaalista vetoa sinänsä, samoin kuin tunnen monta todella mukavaa miestä, heihin varsinkaan en tunne mitään vetoa, mutta tarkoitan vain, että mieltymys ja tutustuminen johonkin ihmiseen ei sisällä välttämätttä mitään seksuaalista jännitettä.
(Sitten sille, jolle tämän kirjoitin): En oikeastaan sinuakaan ajatellut ensisijaisesti seksuaalisesti - sinussa on monia muitakin arvostettavia ja kiinostavia asioita - kyllä edelleen pidän sinua kiehtovana, mutta samalla tavalla kuin keväinen lumi metsän varjossa, sulat hiljakseen mielestä pois.
no hei kamoon kaverit, eletäänhän elämää ja yritettään ihan reilusti saavuttaa, mitä halutaan (vaikka se rikkois jotain muuta), jos se on sen arvoista (ei elettyä elämää takaisin saa, mutta paljon enemmän on mukavaa ajanvietettä sitten kiikkustuolissa)
muistella tapahtumarikasta palstaelämääsi.
Kirjoitat todella realistisesti asiasta..Ehkä liiankin..Jotenkin jäi tuntumaan, että kaiiki ei ollut läheskään tuossa ja jos mahdollisuus tulisi nyt, olisit sulaa vahaa ??
Hyvin osaat kirjoittaa. Mietin monesti, miten hyviä kirjoituksia täällä välillä on, koska itse olen tällainen tavis...
On vaikea sanoa, miten avatuvat mahdollisuudet vaikuttaisivat siihen, miten ottaisi tilaisuuden vastaan, mutta luulen kyllä että nyt kuumapäisen toiminnan tilalla olisi harkintaa ja pohdintaa tekojen seurauksista ja vaikutuksista.
Emmehän me koskaan edes joutuneet kiusaukseen, joten siitä on turha tuntea huonoa omaatuntoa.
Kyllä mieli on ihmeellinen avaruus - en olisi koskaan uskonut, että toinen ihminen voi minut oman mieleni sisään näin pahasti eksyttää, enkä koskaan olisi uskonut, että minusta löytyy voima löytää takaisin järjen halmeille.
No hyvä, että palasit takaisin..Mutta jos tapaisit hänet ja hän vastaisi myöntävästi tunteisiisi, mitä tekisit ?
Rehellisesti sanottuna:
en ole ajatellut asiaa tuolta kantilta aktiivisesti enää moneen kuukauteen.
Todennäköisesti ottaisin hänen tunteenosoituksensa lämpimästi vastaan, ja kertoisin hänellekin minkälaisen vaikutuksen hän on minuun tehnyt- kuinka hän on järkyttänyt ajatteluani, saanut minut tuntemaan jotain ennenkokematonta ja uskomaan, että joku ihminen on tarkoitettu minulle - kertoisin myös, kuinka olen asian ajatellut nyt myöhemmin; en halua enää avata sitä asiaa ja tunnen itseni nyt paremmin, tiedän että meidän on parempi olla vain tuttavia toisillemme. - tunnen myös häntä sen verran, että tiedän hänen olevan hyvin pidättyväinen kaikkien tunteenilmaisuiden suhteen, joten tällaista vaaraa ei ole.
Olet tylsä ihminen.
Sittenhän meitä on kaksi. B ))
olen kohta hulluna ollut yhteen mieheen. Aavistaa tuskin mitään ;)
Itse en haluaisi vielä heittää ******* kaivoon (en muista mitä sinne kuuluu heittää).
Kaksi vuotta mennyt täälläkin ja yhä ajattelen häntä lähes päivittäin. Ikävöinkin vielä joskus. Edelleen on vaikea käsittää että hän halusi sen kaiken heittää menemään. Mutta kai pikkuhiljaa alan sen hyväksyä vaikken ymmärräkään. Luulisin ainakin niin.