Susi jo syntyessään

Mie oon seppä jo syntyessä.
Sukulaiset osin olivat taitavia seppiä.
Osasivat siihen aikaan valmistaa työkaluja koko kyläkunnalle.

Mutta leipuri en ollut syntyessäni.

Olen epäonnistunut parikin kertaa, tein kovaa leipää anopille ja isoanopille 15 vuotiaana ja kerran työpaikalla innostuin tekemään synttärikakkua eräälle down syndromalaiselle, siitä tuli todellinen susi siitä kakusta.
pian kaatui koko laitos ja työt loppuivat tosin pääsin kyllä heto toiseen paikkaan,s airaalaan työhön.

Myöskään silitysrauta ei ollut kädessän i kun synnyin.
kun kerran, olin 16 v kun mieheni (siis tulevan mieheni, seukkasin silloin vasta) veli meni naimisiin ja tää mun lasteni isä osti ekat suorat housut ja siskonsa lyhensi lahkeita ja mun piti silittää, prässätä ne.
no, siinä kävi niin kun ajattelin että painan kunnolla ja tarpeeksi (en tajunnut ottaa kosteaa rättiä väliin) niin käry kävi ja kauheen iso reika uusissa housuissa.
Juoksin häsissäni navettaan jossa olivat hänen vanhempansa ja huusin ovelta että nyt ne paloi.

tuleva appiukko kysäs että mikä se nyt niin paloi.

sanoin että ne R:n housut kun silitin.
appiukko lohdutti, se tuleva ja mennytkin että äläs mitään tyttö, haetaan uudet housut, hyvä ettet sillä silitysraudalla itsees polttanut.
kyllä hävetti.
siitä tuli vitsi suvun keskellä mutta ei se ihan heti naurattanut.
ois tehnyt mieli juosta pois tai painua maan alle.

isoanoppi, se tuleva sanoi silloin nämä kuuluisat ja lohudulliset, kohdulliset sanat:
ei kukaan tyttö ole seppä heti syntyessään.
niiden sanojen avulla uskalsin mennä sen tulevan mieheni entisen mieheni veljen vihkiäisiin seuraavana päivänä ja olin kyllä aika nolo.