Mikähän on keskimäärin eniten käytetty keulapurje (kooltaan)? Veneessäni ei ole rullapurjetta .Vene on 70 - luvun "uppotukki",eli minulle, kiireettömälle helkkarin hyvä ja tukeva eväkölillinen vene. Tarvitsisin keulaan hyvän "yleispurjeen".
Keulapurjeista
Sailor 5
281742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onko toppiriki ja mikä venekoko?
Toppiriki ja 28 - 29 jalkaa.
Eiköhän laiskan "yleispurje" ole 130-150%LP rullapurje cruisinglaminaatista etutoppauksilla.
Pelkkä tieto, että vene on 70-luvulta, ei oikein riitä suositusten antamiseen. 70-luvun lasikuituveneet olivat pääosin toppirikisiä, joten niiden ykkösgenua oli aika iso. Itselläni oli kaksi 70-luvun venettä, ensin puolitonnari ja myöhemmin yli 40-jalkainen klassikko. Pienemmän veneen eniten käyttämäni keulapurje oli heavy genua ykkönen (veneessä oli kisoja varten myös light ykkönen, kakkos-, kolmos- ja nelosgenuat sekä kovan ja kevyen tuulen spinnut, tall boy..).
Isommassa 70-luvun alun veneessäni täyskokoinen ykkösgenua oli aika raskas vinssatava "perhepurjehduksessa" saaristossa. Teetin siihen 140% rollerin (56m2), joka oli erinomainen yleispurje.
Jos seilaat pääosin saaristossa, toppirikisen veneen iso ykkösgenua vaatii kohtuullisesti bodausta. Mikäli itse haluat ohjata ja panet naispuolisen gastisi (vmon?) hoitamaan keulapurjeen skuuttaukset, pienempi keulapurje (ehkä 120% luokkaa) on sovun kannalta parempi valinta kuin tehokkain mahdollinen. Jos teet paljon avomerireissuja, kolmosgenua pistoolihakasilla voisi olla hyvä yleispurje, jotta vältyt keulapurjeen vaihdoilta merellä.
Pistoolihakasilla pärjää hyvin, rullalaite ei ole mitenkään välttämätön.
Joo,tulee seilattua pääosin saaristossa, yleensä Yksin. Eli onko tuo jotain 3 - genuan luokkaa? Niin, ja nimenomaan hakasilla,ei rullapurjetta.
" Teetin siihen 140% rollerin (56m2), joka oli erinomainen yleispurje. "
Nyt tuli mittakaavavirhettä. Hakusessa oleva purje on noin puolet eli ei erityisen raskas tai hankala. 70-80 vuotias äitinikin vinssasi 2-vaihdevinssillä vastaavan O29 genoan. Keulakolmion pinta-ala oletettavasti on 20m2 +/- pari neliötä.
Jib 3 ei ole enää "yleispurje" kun isokin on surkean pieni. Menee peltigenoalla ajeluksi.
Mikä mielestäsi oli "mittakaavavirhe", jos yli 40-jalkaisen toppirikatun veneen 140% keulapurjeen pinta-ala oli 56m2? (Ko veneeni vinssit olivat Lewmar 58ST ja silti oli kohtalaisesti työtä vendoissa).
28-29-jalkaisessa 140% purje on tietysti pinta-alaltaan paljon pienempi ja siten kevyempi vinssattava myös eläkeläismammoille.
Oman kokemukseni perusteella en aliarvioisi kolmosgenuaa yleispurjeena, kunhan purje on oikean muotoinen ja kokoinen: täyttää keulakolmion kannesta toppiin. Onko kysyjän veneessä "surkean pieni" isopurje? Mikä venetyyppi on kysymyksessä tai mitkä sen rikimitat ja uppouma ovat?
Ehkä aloittajan olisi hyvä jutella purjeneulomon kanssa ja kysyä heidän purjesuositustaan ko venetyyppiin! En ymmärtänyt aloittajan kysymystä sellaiseksi, että veneessä olisi vain yksi keulapurje. Käsitin, että haluttiin mielipidettä "eniten käytettävästä" keulapurjeesta! Se voisi hyvinkin olla kolmosgenua. Lisäksi kevyen tuulen ykkösgenua (ja perinteinen symmetrinen spinnu sukalla varustettuna).
Valikoimassa iso light genoa, paksumpi iso genoa, fokkapurje sekä myrskyfokka.
Jos nyt joku pitäisi valita niin ottaisin light genoan ja fokkapurjeen. Yksi purje ei olisi vaihtoehto.
Minulla oli muinoin Shipman 28, jossa ensi alkuun oli kevyt ykkösgenoa, fokkaa vastaava kolmosgenoa ja myrskyfokka. Ykkönen + kolmonen ei ollut hyvä yhdistelmä, koska tuulen voimistuessa ykkönen piti ottaa alas ennen kuin kolmonen pystyi antamaan kunnon vauhtia. Siksi hankin tuhdin kakkosgenoan, joka veti kevyessä tuulessa melkein yhtä hyvin kuin ykkönen mutta sieti myös tuulen voimistumista pitkälle kolmosgenoan alueelle asti. Niinpä tämän jälkeen noin 80 % purjehduksista sujui kakkosgenoalla. Kolmosgenoaa, joka oli Shipmanin vakiovaruste, ei enää juuri käytetty.
Luultavast juuri näin. Kolmonen on liian pieni ainoaksi purjeeksi etenkin Suomessa. 27 ft toppirikattu 70- luvun veneemme seilasi Välimerellä, Saimaalla, Casablancassa ja Stavangerissa. Kolmonen jäi vähälle käytölle isommillakin vesillä. Suomessa tuskin koskaan tuli pois pussistaan. Jos yhdellä "yleispurjeella" aikoo pärjätä niin ei rullagenoalle ole paljon vaihtoehtoja.
Jos pysyy ehdottomasti hakasissa niin sitten yhden ja ainoa valinta on vielä vaikeampi. Ehkä koko keulakolmion täyttävä kryssifokka 100-110%LP?
Aloittajan veneessä jos on pieni isopurje ja kesällä kovin usein melkein olematon tuuli, niin suuri light-genoa mahdollistaa purjeilla liikkumisen kun rullagenoalla joutuisi siirtymään koneajoon. Toisinaan fokka kuitenkin on välttämätön kun tuulee kunnolla. Näiden väliin jää pieni gäppi, mutta useimmiten olen valinnut noiden kahden väliltä ja niillä pärjännyt. Kahden väliltä on myös helpompi valita kuin kolmen : )
70-luvulla kolmosgenua oli usein matala ja pitkä. Purjeen etuliikki ei ulottunut lähellekään toppia ja skuuttipiste oli vanttien ulkopuolella. Ajateltiin kaiketi, ettei matalampi purje kallistaisi venettä yhtä paljon kuin korkea? Ehkä IOR mittasääntökään ei rankaissut tämän tyyppisiä purjemuotoja ja siksi niitä suosittiin. 80-luvulla kai tajuttiin, että kapea ja korkea kolmonen on sittenkin tehokkaampi kuin vanhat mallit.
Hyvä kolmosgenua täyttää keulakolmion. Sen skuuttipiste on vanttien sisäpuolella parantaen nousukulmaa muutamalla asteella. Keskituulissa se voi olla tehokkaampi luovipurje kuin 150% genua, jolla ei ehkä pääsekään ihan yhtä korkelle tuuleen ja tuulirajakin tulee nopeasti vastaan. Kolmosella voi ajaa navakassa tuulessa (jossa se on ylivoimainen verrattuna osittain sisäänrullattuun rullagenuaan). Avotuulissa iso genua on tietenkin tehokkaampi. Jos valitsee pistoolihakasilla varustetun kolmosen jonkinlaiseksi yleispurjeeksi, tulee ehkä käytettyä spinnua vähän enemmän...
Shipmanilla en ole purjehtinut. Sen sijaan kyllä Antilloilla, vähän Scampilla ja hieman myös Balladilla. Kisoissa en käyttänyt kakkosgenuaa. Kun heavy ykkönen oli liikaa, vaihdettiin kolmosgenua. Matkapurjehduksilla yksin tai kaksin suosituin keulapurje oli sittenkin kolmosgenua.
Mielestäni 70-80-luvun purjeilla saatuja kokemuksia ja muistelmia niistä ei pitäisi rinnastaa nykyajan purjeisiin, joissa materiaalit ja designit ovat kehittyneet niistä ajoista aika huimasti.
70-luvun alkupuolella vielä käytettiin genuoita, jotka eivät olleet täyskorkeita. Loppupuolen veneissä vasta nelosgenua, jolla ORC:n katsastusmääräykisissäkin oli maksimikoko, ei mennyt toppiin saakka, eikä ylettynyt mastolle saakka. Nimike oli joko G4 tai "heavy weather jib". IOR-säännössä keulapurjeesta mitattiin vain LP-mitta. Oletus oli 150 %:n LP, eikä pienemmästä saanut mitään hyvitystä, vain isommasta tuli sakkoa mittalukuun. Taisi olla lähinnä materiaalien kehittyminen, joka salli kapeat ja korkeat purjeet.
Siis paljonko mastosta taaksepäin tämän "hyvän yleispurjeen" alaliikki tulisi olla?
Suomeksi.
Riippuu veneestä, aloittajan 70-luvun 28 jalkaisessa se on heavygenoa, koska isopurje on vanhoissa veneissä todella pieni. Modernimassa osatakilassa, jossa on isompi isopurje taas 100% fokka.
Tällä setupilla vanha vene tarvitsee vastaisiin tuuliin kovan tuulen fokan ja moderni osatakilainen light genoan tai code 0:n keyvisiin tuuliin.
Riippuu veneestä joo. Mulla ei ole kokemuksia 70 luvun pienistä toppirikisistä, mutta kerron kuitenkin 80-lukuisen osatakilaisen 30 jalkasen purjevalinnoistani. Ehkä niistä on jotain hyötyä kuitenkin jollekin.
Vain yhdellä keulapurjeella en haluaisi lähteä vesille ollenkaan. Ja vain kahden mukaan valitseminen on sekin hankalaa, mutta koitetaan.
Tänä kuluneena kesänä on käytössä olleet vaan ykkösgenuoita (light ja med) sekä ST-fokka. No okei, kelitkin on olleet joko kovaa tai erittäin kovaa tuulta, tai ei tuulta juuri ollenkaan ja toisaalta paljon yksinpurjehdusta. Yhden kerran on kakkonen ollut ylhäällä, silloin se olikin koko päivän.
Edellisenä kesänä käytetyin keulapurje oli medium kakkonen ja toiseksi käytetyin oli kolmonen. Ykköset oli ylhäällä joitakin kertoja ST-fokka kerran, kaksi, lähinnä yksinpurjehduksissa navakassa kelissä.
Jos mun pitäisi valita vaan kaksi purjetta keulalle koko kesäksi, niin ottaisin luultavimmin mediumykkösen ja kolmosen. Näin siksi, että ykkönen toimii nollasta 6-7 metriin asti ja se sekä iso ekan reivin kanssa on vielä kohtuullisesti tasapainossa ja sillä mediumilla nousee tuuleenkin vielä. Ja 7-12 asti menee taas kolmosella ja isossa reivejä tarpeen mukaan.
Mutta jos todella pitäisi valita vaan yksi purje keulalle, niin se olisi medium kakkonen. Toimii reivaamattoman ison kanssa hyvin ja on kohtuullinen jopa tokassa reivissä olevan ison kanssa. Toimiva tuulialue olisi nollasta 12 metriin, varauksin toki.
Mutta koko ajatus on aika hullu. Miksi pitäisi tinkiä purjevarustuksesta niin, että olisi vaan yksi keulapurje? Ei kai tilat ole syynä? Ei voi olla. Esim noista mun purjeista vaan medium kakkonen ja -ykkönen ottaa tilaa ja on vaikeita (oikeastaan mahdottomia) pakata veneessä järjellisesti Ne on laminaattia, siksi vähän jäykempiä ja kestävyyden kannalta on järkevää pakata ne aina oikein, elikkä maissa päivän päätteeksi.
Mutta laittiykkönen menee pienempään tilaan kuin spinnu ja pakkaaminenkin on samanlaista:sullotaan vaan säkkiin. Samoin kolmonen ja ST-fokka menee pieneen tilaan ihan vaan kannella pakkaamalla ja järjelliseen tilaan jopa vaan sullomalla keulaluukusta sisään ja siellä sitten vaan sullokmalla säkkiin. Ja siellä sitlootan boxissa on noille kaikille tilaa...
Kun Mika katsot alkua niin kysyjä kaipaa "yleispurjetta" keulaan 28-29 jalkaiseen. Eli kysymys ei ole monikosta vaan yhdesta suhteellisen pienikokoisesta purjeesta. Kun kauhistelun jälkeen harrastamme realismia niin näinhän suurin osa juuri purjehtii- yhdellä ja samalla rullagenoalla. Veikkaan, että enemmistö ei koskaan vaihda rullagenoaa mihinkään toiseen. Jos vaihtaa niin ei ainakaan vauhdissa. Kun katsomme laiturilla venerivistöä niin aika harvassa ovat ne veneet, joissa ei ole rullagenoaa. Jos siis vakavissaan neuvotaan hankkimaan muuta kuin rullagenoa ainoaksi purjeeksi niin ratkaisu on hyvin poikkeuksellinen ja kaipaisi hyvät perustelut.
Sitten heavy,, medium ja light. Kilpaillessa pikkubaltikissa oli samaa kokoa purjeita eri tuulillle mutta jälkikäteen arvioiden niiden merkitys jäi marginaaliseksi. Paitsi drifteri tuulettomassa kelissä. Matkapurressa en näe mitään järkeä raahata mukana " heviä ja laittia mediumista" puhumattakaan. Vaikka tilanpuute veneessä tai kukkaro ei ahdistaisikaan niin purjemaakarin kanssa pitää suunnitella purjeet siten, että kangas kestää sen mitä venekin. Ei ole keulapurjeissa edes vaikea vaatimus arvioida missä tuulessa vene kantaa minkäkin kokoisen lapun ja kangaspaksuus sen mukaan. Spinnut ja genaakkerit ovat sitten alttiimpia räjähtämään kun puuska tulee. Ainakin oma kukkaroni on keventynyt eniten niiden paikkaamisesta.
Niin no, aloittaja kyllä kertoi, että hänellä ei ole rullaa keulalla.
Ja oletan, ettei hän ole sellaista nyt hankkimassakaan. Vaan ainoastaan hyvää yleispurjetta nykyiseen veneeseensä.
Ainakin itse kirjoittelin näistä lähtökohdista tuota omaa juttuani.
Materiaaleista: Laittipurjeet (varsinkin vanhat sellaiset) on spinnukankaasta tehtyjä ja menevät hyvin pieneen tilaan. Ja käytettyinä niitä löytyy kohtuuhintaan. Sellainen on kiva nostaa ylös lähes tuulettomassa kelissä, jos kuitenkin haluaa purjehtia eikä ajaa koneella. Sellaisen mukana raahaaminen ei ole välttämättä mitenkään älytöntä. Jos vielä samaan aikaan on "yleispurjeena" keulalla kolmonen, pääsee näillä matkapurjehtija jo mukavasti kaikenlaisissa tuulissa.
Aivan niin. Laittipurje onkin eniten käyttämäni purje. Se on iso mutta ohuena helppo sulloa säkkiinsä. Seuraavaksi eniten käytössä on jib joka vastaa kai kolmostasi tai fokkaa.
Mikan tekstissä vilahtaa medium ykkönen ja kakkonen. Ajatuksen tasolla oletusarvo on ,että olisi laitti ja hevi samoista purjeista eli saman kokoiset. Tätä kritisoin ja tarjosin yleissäännöksi, että kutakin kokoa on yksi ja rakenteeltaan sellainen, että purje suunnitellaan kestämään sen mitä vene kantaa.
Drifteri , seekeri, light ykkönen tai mitä nimiä käytetäänkin. Pidin menneinä aikoina marginaalisesti hyödyllisenä mutten enää hankkisi monia 150% LP purjeita kevyeeseen keliin. Code 0 on pinta-alaltaan kaksinkertainen, helposti pakattava tai rullattava ja tehokkaampi. Hieman menettää kryssissä toki korkeutta. Minun käsissäni huomattavasti parempi ja monikäyttöisempi matkaveneessä.
Sitten jatkoa ajatusleikkiin ainoasta keulan "yleispurjeesta" jos rullapurje pitää unohtaa. Itseskuuttaava mahdollisimman iso fokka voidaan reivata. Uusi halssikulma ja skuutille uusi skuuttikulma ylös. Jos ei ole babystaagia niin yksi mahdollisuus on peterpuomi ja fokan reivaaminen siihen isopurjeen tyyliin. Iso 2. Reivissä ja kryssifokka kyllä kattaa ilman enempiä reivejä Suomen kesätuulet aika hyvin. Tuskin on tarvetta kovempiin keleihin lähteä. Mutta keviet tuulet ovat sitten peltigenoaa tällä ainokaisella keulapurjeella.
Juu, ekassa tekstissäni ajattelin vaan mulla jo olevaa purjevalikoimaa ja että mitä niistä olen käyttänyt kuluvalla/meneellä kaudella. Enkä siis kisaa omalla veneelläni, ihan vaan hupia purjehdin.
Esim ykkösiä mulla oli alunperin kolme: Light, medium ja heavy. Totesin, etten koskaan tule sitä heviykköstä tarvitsemaan ja lahjoitin sen kaverille. Laitti (reacher) on edelleen siksi, että se menee niin pieneen tilaan ja siksi se on aina veneessä mukana. Tuuleen sillä ei kovin ylös pääse jo siksikin, että se on vanha ja venynyt. Mutta todella kevyessä avotuulessa ihan mahtava purje edelleen.
Mediumin olen ostanut siihen itse siksi, että mulla on nyt myös erittäin kevyen tuulen kryssiin sopiva keulapurje. Ja kakkosia mulla on vaan se medium. Kolmosia vaan heavy (dacronia).
Elikkä yhteenvetona: Olen Seppomartin kanssa samaa mieltä siinä, että kutakin purjekokoa on järkevää olla vain yksi. Poikkeuksena ykkönen, johon jo tarjosin mielestäni ihan järkevät perustelut.
Code 0 on varmaan hyvä purje, mutta sellaista ei vanhaan veneeseen saa kuin teettämällä (kallista). Ja "budjettipurjehtijana" suosin sellaista vaihtoehtoa, jonka saa edullisesti käytettynä. Omat laminaattikakkosen ja -ykkösen ostin päitsissä luokkansa voittaneelta, kun hän tilasi uudet kisapurjeet.
Rullapurjeen ehdoton valtti on se,että siinä on 3-purjetta samassa.Jaa sisätiloille muutakin käyttöä,kuin olla purjevarastona!
Ottamatta kantaa muuhun, niin ei mullakaan ole yhtään purjetta sisätiloissa. Vaikka kulussa olessa on usein 6 keulapurjetta mukana. Kaikki mahtuu sitolootan boxiin.
Yhteen yleispurjeeseen en oikein usko toppirikisessä (jos ei rulla). Osatakilassani pärjäsin lomapurjehduksella maksimimitoitetulla st-fokalla ja medium genoa ykkösellä. Noilla mentiin tuulialueella 2 - 12 m/s. Noin 7 m/s kohdalle jää aukko suorituskyvyssä. Ison muodolla saa paikattua sitä, mutta se näkyy/tuntuu tietysti pinnatasapainossa. Nyt kesällä ei juuri noita 7 m/s tuulia ollut. Tuosta säilytystilasta. Varttitonnariinkin mahtui 4 hengen tavarat, kumivene, grilli, pojan polkupyörä, 2 fokkaa, 1 genoa, spinnu ja viikon ruoat.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen on kovin venekohtainen. Joka tapauksessa on pakko olla purje, jolla selviää hyvin kovassa tuulessa eli joku fokka. Kaikkiin muihin keleihin saattaa sopia melkein täysikokoinen genua tai sitten maksimikokoinen fokka riippuen veneen ominaisuuksista.
Omassa modernissa veneessä lomapurjehduksilla mukana on vain rullafokka. Sillä on pärjännyt kaikki kolmena kesänä vastaantulleet kelit. Kaksi kertaa on hiukan rullattu sisään ja joskus on ajettu pelkällä fokalla tai pelkällä isopurjeella. Tuollainen vene muuten kryssii loistavasti pelkällä fokalla kovassa tuulessa.
Edellisessä veneessä oli fokka hakasilla ja myrskyfokka. Myrskyfokkaa käytin kerran viiden kesän aikana ja silloinkin vain siksi, että isopurjeessa oli tuolloin vain yksi reivi. Siinäkin oli moderni takila.
Hyvin vieras ajatus olisi ottaa useita keulapurjeita lomareissulle mukaan. Tietysti vanhoissa veneissä ilman perähyttiä on enemmän säilytystilaa.
Kylläpä menevät mielipiteet ristiin. Olisiko selitys se, että "modernissa takilassa" isopurjeen pinta-alan osuus koko purjepinta-alasta on niin suuri, että purjepinta-alan vähennys tehdään ensisijaisesti isoa reivaamalla, eikä niin suurta tarvetta useampaan keulapurjeeseen ole. Vanhemmissa veneissä purjepinta-ala on enemmän keulapurjeen varassa, ja keulapurjeiden vaihto kelin mukaan on suorituskyvyn kannalta tärkeämpää ?
Omassa vanhassa 70-luvun 25-jalkaisessa toppirikisessä oli varmaan 75% ajasta käytössä kakkosgenua. Jos tuulta on yli 10 m/s, jäisi kyllä sitten luovimisosuudet väliin pelkällä sillä. Kerran meillä oli vaimon kanssa mukana kolmen etupurjeen ja spinnun lisäksi jopa varaisopurje ja eikös heti ekana päivänä pamahtanut vanha isopurje keskeltä halki.
Muistelen, että Diva39 ajelin kaikki Suomen reissut ja Shetlantiikin saakka itseskuuttaavalla fokalla ja 110% LP genoa ei ollut käytössä ensimmäistäkään kertaa. Ison reivaus riitti eikä vene ollut edes hidas. Mutta nyt siis toppirikinen 70 - luvun vene ja ajatusleikkinä vain yksi keulapurje, mikä ei saa ollaa rullagenoa. Haastava jos ei peräti mahdoton idea.