Palstalla keskustellaan jatkuvasti siitä, että isovanhempien tulisi osallistua lastenlasten elämään.
Toisten mielestä liikaa, toisten mielestä liian vähän.
Keskustellaanpa hetki siitä, mitä "osallistumisella" tarkoitetaan.
Isovanhempia on laaja valikoima. Ikähaitarikin voi olla n. 30 v. On meneviä aviopareja, on leskiä, eronneita, pienituloisia ja varakkaita, terveitä ja huonokuntoisia.
Välimatkat lapsten perheisiin vaihtelevat.
Miten osallistuminen näkyy? Mitä se on?' Mitä nuoret odottavat ja saavat? Tarvitseeko isovanhempien osallistua ja mihin?
Mikä on kohtuus?
Toisten mielestä liikaa, toisten mielestä liian vähän.
Keskustellaanpa hetki siitä, mitä "osallistumisella" tarkoitetaan.
Isovanhempia on laaja valikoima. Ikähaitarikin voi olla n. 30 v. On meneviä aviopareja, on leskiä, eronneita, pienituloisia ja varakkaita, terveitä ja huonokuntoisia.
Välimatkat lapsten perheisiin vaihtelevat.
Miten osallistuminen näkyy? Mitä se on?' Mitä nuoret odottavat ja saavat? Tarvitseeko isovanhempien osallistua ja mihin?
Mikä on kohtuus?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ainakaan liikaa, lapsenlapsi voi kyllästyä ja se ei ole hyväksi isovanhemmille, eikä lapsenlapsille.
Olin vakavasti sairaana jo ennen lapsenlapseni syntymää,
hän on nyt vuoden vanha.
Fyysisen sairauden lisäksi vakava masennus, joten en ole jaksanut
kuin muutaman kerran vuoden aikana käydä heillä kylässä.
Onneksi tulevat joskus harvakseltaan itse,
autoakaan kun ei omasta takaa ole.
Hirveää syyllisyyttä kyllä tunnen omasta jaksamattomuudestani.
Tuntuu, että pitää itselleen taukoamatta perustella ja selvitellä,
miksi en jaksa.
Joskus ahdistaa kuulla kuinka ihanaa muilla mummoilla on lastenlasten kanssa, ja miten usein käydään puolin ja toisin.
Iältänikään en ole kovin vanha, siitäkin syyllisyyttä.
Kovasti toivon että olo tästä paranisi, edes pikkuhiljaa,
sillä haluan olla toki osa pikkuisen elämää,
vaikka sitten kremppanakin,
ja onneksi lapset eivät ole tuomitsevia,
kuten vanhempansa joskus tuntuvat olevan, juttuja lukeneena huomannut.
Hyvän suhteen voi nähdäkseni rakentaa, vaikkei viikottaen näe,
tai jatkuvasti ole hoitoapuna.
Eiväthän lapset pidä kirjaa siitä, milloin joku käy,
olisivatko sittenkin fiksumpia kuin monet vanhemmat :)
Itse en ole vielä isovanhempi, mutta minun mielipiiteni kuitenkin tähän asiaan on, että osallistumisen määrä on ensinnäkin lähtöisin isovanhemmista. Toki jos osallistumista alkaa isovanhempien haluista olemaan liikaa, pitää puhaltaa peli poikki. Lapset ovat aina vanhempiensa vastuulla, heidän hoitojärjestelynsä kuuluu lasten vanhemmille.
Käykää katsomassa isovanhempia perheenä, ei lapsia tarvinne jättää normaalissa perheessä isovanhemmille yökylään. Lapset haluavat hyvässä kodissa kasvaneina olla pääsääntöisesti omassa kodissaan yötä.
Tunnen osallistuvani kohtuudella.Näen lapsia,neljä kappaletta kahdesta eri perheestä joka kuukausi.Yritän jakaa aikaani kaikkien lasten kanssa.Myöskin avopuolison lapsenlapset käy täällä papallaan kylässä.
Lapset alkavat olla niin isojakin jo,että itsekin soittelevat,voisivatko taas joskus tulla.Mitään hoitopakkoa minulla ei ole,mutta kyllä haluan että omat lapseni saavat välillä omaakin aikaa.Meillä on hauskaa lastenlasten kanssa,ovat välillä yökylässäkin,serkukset nauttivat näistä yhteisistä vierailuista.