Mistä voisi johtua pitkään jatkunut epätodellinen olo? Ikään kun eläisin unessa.. Huimausta on myös esiintynyt ja joitain kohtauksia, joissa jalat vetää alta ja olo on mennyt lepäämällä ohi. Tuntuu tosi sekavalta, ois kiva jos tähän sais jotain apua. Lääkärissä olen käynyt, mutta ei ne osannu sanoa mitään ja sano että tuu takasin jos oireet jatkuu, ja ne on jatkunut jo pitemmän aikaa. Pelottaa koska oon vasta 12.. :/ Lisäksi oon hirveen levoton, esimerkiksi tunnilla on pakko vaikka rummuttaa tai tehdä vaan jotain, en pysty olemaan siellä paikoillaan. Yleensä koulussa alkaa myös ahdistamaan hirveästi ja hiki nousee pintaan
Epätodellinen olo?
apua kaipaava
12344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Turhaan pelkäät "apua kaipaava"! Tuskinpa mitään vakavaa. Voisiko kyse olla vaikka paniikkihäiriöstä tai stressistä?
Pelkään aivokasvainta ihan sikana.. Paniikkihäiriötä oon kans epäilly, mutta ei tuu niin usein kohtauksia ja olo on kokoajan tällanen, välillä tulee vaan hieman pahempia.
Istutko paljon koneen ääressä?
Harrastatko mitään liikuntaa?
Yleensä 1h päivässä arkisin, jos en oo kotona. Viikonloppusin menee helposti 5 tuntia.. Jonku verran, en erityisesti mitää harrasta mut liikun kuitenkin. Lisäksi kauhee viiltävä kipu vasemmalla alavatsassa..
eileen85: on epätodellinen olo koko ajan, jotkut päivät on lähes normaaleja, jotku taas ei. Oon puhunut jo terkkarille ja se vaan otti hemoglobiinin ja verenpaineen.
homekouluko?: meillä on tunnin aikana yleensä ikkunat auki, ja siirryin tänä vuonna yläasteelle ja tää olo oli jo ala-asteella
Paniikkihäiriöltä tuo minunkin korvaan kuulostaa, itsellä oli vuosia epätodellinen olo nuorempana, johtuen juuri paniikkihäiriöstä ja myöhemmin epäsopivista lääkkeistä.
Paniikkokohtauksia ei suinkaan kaikilla tule jatkuvasti, ja lievässä paniikkihäiriössä ei ehkä ollenkaan, vaan juurikin tuo epätodellisuus ja jonkunlainen levottomuus ja ahdistuneisuuskin on sitä paniikki-oiretta.
Paniikkihäiriö ei ole hengenvaarallista, siitä ei kannata ottaa lisää paniikkia. Puhu terveydenhoitajalle, vanhemmille tai kuraattorille. Tai jos tiedät jollain tutullasi olevan paniikkihäiriötä, niin sieltäkin suunnilta varmasti löytyy apua!
Onko tilanteita joissa ei ole epätodellinen olo, vai onko se aivan joka hetki? Oletko kokeillut hengitysharjoituksia? Ne kuulostaa naurettavilta, mutta toimii. Yleensä paniikkioireet ja epätodellinen olo pahenee, jos aivot ei saa tarpeeksi happea. Kokeile hengitellä rauhallisella tahdilla, syviä hengenvetoja ja keskity vain hengittämiseen.
Myös riittävä uni pienentää itselläni kohtausriskiä.
Tsemppiä!
Taidat olla homekoulussa. Pian siellä muutkin alkavat voida pahoin. Tee hengitysharjoituksia ehdottomasti ulkoilmassa. Pyydä että tunnilla voisi avata ikkunaa, että saat happea kun tulee paniikkiolo.
nukutko tarpeeksi? voi vaikuttaa kans.
7-8 h päivässä, eli vissii tarpeeksi?
Ei välttämättä riitä,nuori tarvitsee 9-10 tuntia unta.Mene nukkumaan viim 22.00.
Olen jo aikuinen mutta muistan että nuorena nukutti koko ajan ja syy oli liian myöhään valvomisessa.
Älä ole tietsikalla ainakaan tuntiin ennen nukkumaanmenoa,se on tutkittu juttu että tietokoneen näytön valo heikentää melatoniini-hormoonin eritystä joka siis tekee meidät illalla väsyneeksi.
Mieti myös että onko elämässäsi tällä hetkellä jotain mitä jännität,pelkäät,suret?
Ajatuksilla saa myös kumman paljon ahdistusta itselleen aikaan....esim olen huono,ruma,en osaa,en pysty,toi on paljon parempi kuin mä jne...sairaudenpelko on monesti menettämisen pelkoa.Itse pelkäsin tosi paljon että mulla on joku sairaus kun mulla oli ahdistusta ja paniikkia,tieto auttaa tässä sikäli että kun on käynyt siellä lääkärillä riittävän monta kertaa ja saa varmuuden siitä että on fyysisesti terve niin sitten vaan hyväksyy että on herkkä ja ahdistaa nyt tällä hetkellä elämää,mutta usko pois,siitä pääsee yli kun just juttelee muitten kanssa ja jonkun kohtalotoverin kanssa kuin nauraa niille oireille niin niiden mittasyhde pienenee.
Itse soitin usein ystävälleni joka oli ollut samassa tilanteessa eli paniikkihäiriö oli meillä molemmilla ja naurettiin tyyliin että ai sulla oli tänään aivokasvain,joo,mulla oli tänään pari sydänkohtausta.Eli mustaa huumoria käytettiin ja naurettiin itsellemme,puhuttiin me myös vakavia ja siitä oli suurta apua.
Juttele jollekin,oikeesti,kokeile eri ihmisiä,se ei aina ole äiti tai terkkari vaan kuka vaan voi olla sellainen hlö jolle on helppo avautua.
Meen nukkumaan yleesä johonki 11 aikaan, ja en osaa oikee nukahtaa, jossen saa puhua koneella kavereille.. Ja on, oon kokoajan aika surullinen. Mulla on ihan kamala ahdistus ku pelkään että kuolen. Pelkään kauheesti äitin kuolemaa.. Ei mulla oo sellasta ihmistä jolle voisin puhua ihan kaikesta. Kiitti paljon pitkästä vastauksesta :))
Nuo epätodellisen tuntemukset ovat hyvin monille ihmisille tuttua kauraa. Itsellä tosin neurobiologista häikänderii, johon liittyy bibolaarinen mielen aaltoliike.
Itse asiassa olen pudonnut kahtena eri iltana keskivahvoihin depressiotiloihin. Ensimmäiseen näistä syynä saattoi olla astmalääkkeen ottamisen unohtaminen.
OK