Olen ahdistunut. Menin kännipäissäni kertomaan eräälle henkilölle, että hänen isänsä ei ole hänen oikea isänsä. Olen tiennyt asian jo vuosia, ja nyt tuli paljastettua asia. Harmittaa niin kauheasti. Asiahan ei minulle kuulu, en ole edes sukulainen. Tunnen henkilön oikeat sukulaiset ja ovat aivan samannäkoisia ja luonteisia kuin henkilö jolle kerroin.
Asia ei kuulu minulle-miksi sen tein.
On niin paha olla, kun tehtyä ei tekemättömäksi saa.
Henkilö on kyllä tiennyt, että biologinen isä on joku muu,
mutta ei ole halunnut selvittää asiaa.
Juttu ponnahti pintaan kun luin jutun Teemu Selänteestä.
Miksi näin tärkeää asiaa salaillaan. Eikö olisi paras kertoa lapselle jo pienestä pitäen ja antaa mahdollisuus tutustua omaan isään ja saada selkeys:
miksi on juuri sellainen kuin on. Esim Teemulla isä on myös huippukiekkoilija...
Anteeksi!!!
Asia ei kuulu minulle-miksi sen tein.
On niin paha olla, kun tehtyä ei tekemättömäksi saa.
Henkilö on kyllä tiennyt, että biologinen isä on joku muu,
mutta ei ole halunnut selvittää asiaa.
Juttu ponnahti pintaan kun luin jutun Teemu Selänteestä.
Miksi näin tärkeää asiaa salaillaan. Eikö olisi paras kertoa lapselle jo pienestä pitäen ja antaa mahdollisuus tutustua omaan isään ja saada selkeys:
miksi on juuri sellainen kuin on. Esim Teemulla isä on myös huippukiekkoilija...
Anteeksi!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole ainoa, jonka lapsen isä ei olekaan lapsen isä.
Joka neljäs DNA testattu isäehdokas ei ole lapsen isä. On tilanteita, joissa äiti nimeää useampiakin isäehdokkaita, ei vät ole harvinaisia.
Helsnigin Sanomat 28.11.2008.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lehti Joka neljäs DNA-testattu isäehdokas ei ole lapsen isä/1135223287095
-------------