Loman jälkeen en heti nähnyt sinua, joten ajattelin että olet varmaan töissä muualla. Sitten näin sinut reilu viikko sitten. Tulit vastavirtaan, et varmaan nähnyt minua - en tiedä - tummista hiuksistasi sut heti tunnistin. Vaikken siitä ylettömästi riemuinnut, koska olen luonteeltani muutenkin hyvin hillitty - mutta itsekseni kuitenkin ajattelin, että varmaan lomaa edeltävä katseidenvaihto voisi kenties jatkua. Siitä tuli kiva fiilis, sun silmät on niin sympaattisen ja kiltin näköiset.
Aluksi pelkäsin, että olet kenties takiani vaihtanut viereiseen yksikköön töihin. Haluan sinun tietävän, että en ole nuoresta iästäni huolimatta sellainen (tai mistä sinä ikääni edes tietäisit, tusin edes nimeäni kun en minäkään sinun), että minusta mahdollisesti kiinnostuneiden henkilöiden lähestymisyrityksistä muille naureskelisin. Toivon, ettet usko, että olen tehnyt niin. En ole. Aluksi mietin, että voisiko olla mahdollista että olisit pyytänyt tuon takia siirtoa toiseen yksikköön. Näen sinua nimittäin aina sattumalta, en niin usein kun ennen. Tänäänkin sut näin, et nähnyt minua, olin niin kaukana kun kävelit poispäin. Sutaisit hiuksiasi sillä lailla taaksepäin kävellessäsi, voisin lukea sen itsevarman ihmisen eleeksi.
Odotan sitä hetkeä kun satutaan toisen kerran kävelemään toistemme ohi niin, että paikalla ei olisi liikaa ihmisiä ja siten huomaisimme toisemme. Pelkään jo valmiiksi, että vaikka osuttuamme kahdestaan käytävälle, et edes katsoisi silmiini. Vaikken siitä nyt rupeaisi itkemään, niin harmittelisin itselleni. Omasta mielestäni olen kyllä jonkun verran muuttunut kesän aikana, en ehkä ehosta niin paljoa - näytän varmaan rumemmalta kuin silloin ennen lomia...Tai ehkä olitkin juuri tykästynyt ulkonäkööni - miksi muutenkaan joku tuntematon toisen tuntemattomaan muka voisi ihastua jos ulkonäkökään ei miellyttäisi?
Aluksi pelkäsin, että olet kenties takiani vaihtanut viereiseen yksikköön töihin. Haluan sinun tietävän, että en ole nuoresta iästäni huolimatta sellainen (tai mistä sinä ikääni edes tietäisit, tusin edes nimeäni kun en minäkään sinun), että minusta mahdollisesti kiinnostuneiden henkilöiden lähestymisyrityksistä muille naureskelisin. Toivon, ettet usko, että olen tehnyt niin. En ole. Aluksi mietin, että voisiko olla mahdollista että olisit pyytänyt tuon takia siirtoa toiseen yksikköön. Näen sinua nimittäin aina sattumalta, en niin usein kun ennen. Tänäänkin sut näin, et nähnyt minua, olin niin kaukana kun kävelit poispäin. Sutaisit hiuksiasi sillä lailla taaksepäin kävellessäsi, voisin lukea sen itsevarman ihmisen eleeksi.
Odotan sitä hetkeä kun satutaan toisen kerran kävelemään toistemme ohi niin, että paikalla ei olisi liikaa ihmisiä ja siten huomaisimme toisemme. Pelkään jo valmiiksi, että vaikka osuttuamme kahdestaan käytävälle, et edes katsoisi silmiini. Vaikken siitä nyt rupeaisi itkemään, niin harmittelisin itselleni. Omasta mielestäni olen kyllä jonkun verran muuttunut kesän aikana, en ehkä ehosta niin paljoa - näytän varmaan rumemmalta kuin silloin ennen lomia...Tai ehkä olitkin juuri tykästynyt ulkonäkööni - miksi muutenkaan joku tuntematon toisen tuntemattomaan muka voisi ihastua jos ulkonäkökään ei miellyttäisi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://youtu.be/5HI_xFQWiYU
kerro toki lisää
Mulle riittäs vaan sekin, et vaan katottas toisiamme silmiin ja hymyiltäs. Eikös siitä tuu kaikille iloinen olo kun joku tuntematon vaan hymyilee ilman mitään syytä? Laittaa hyvää kiertää eteenpäin.