Anoppini ei uskalla kohdata totuutta elämässään.

Onnettomin tässä lienee anoppisi.
Eikö häntä ole voitu auttaa?

Vaikeaa on tietysti hänellä, kun miniä kerää hänestä negatiivisia muistoja kerrottavaksi lapsenlapsille sitten kun häntä ei enää ole.
Pahansuopaisuuden huippu.

Aloittaja on todella salaperäinen. Tulee mieleen isoäidin juoppous, pahoinpitely, ettei peräti hyväksikäyttö, rikoksia piisaa. Ehkä kannattaisi käsitellä asia yhdessä. Kirjoituksestasi voi päätellä, ettei ole keskustelu auttanut, kun ei ota kuuleviin korviinsa. Jos et voi häntä muuttaa niin rupea sietämään. Ei sinun tykätä tarvitse. En minäkään anopista ikinä tykännyt, ahne, paska, mutta pärjäsin loppuun asti. Jos isoäiti pelkää jotakin, niin siinäpä hänelle on jo rangaistusta loppuelämäksi.

Sietäminen riittää. Tykätä ei tarvitse. Aloittaja ilmeisesti suhtautuukin tilanteeseen näin. Mitä muutakaan voisi?

Toivottavasti itsekin voit olla äiti lapsillesi omalla vaillinaisella tavallasi, sillä täydellisyyttä ei löydy.
Olemme ihmisiä monine heikkouksinemme, joista hyvin yleinen on empatian puute.

Jos anoppisi on tehnyt sinulle ja miehellesi korjaamatonta vahinkoa, ketä itse peklkäätte, kun olette anopin kanssa puheväleissä yhä? Naapureitten arvosteluako pelkäätte? Anopin suuttumusta? Hän lakkaisi tekemästä "ihan mitä tahansa" hyväksenne? Sekö vaikuttaa suhtautumiseenne?

Jos katkeruutenne ja tunteettomuutenne on lopullista, niin älkää pitäkö häneen yhteyttä, koska siinä petätte niin itseänne kuin muitakin.
Osoitatte, että pystytte nielemään negatiiviset tunteenne, kun ja jos anopilta liikenee taloudellista apua. Rahalla ne hyvitetään.

Kertokaa sekin lapsillenne, kun kerrotte muitakin nyt salaamianne asioita.

Tunnut kovin ahdistuneelta.
Mitäpä jos yrittäisit aukoa oman elämäsi solmuja ja antaisit anoppisi elää omaa elämäänsä. Totta kai lähisukulaisten elämät sivuavat toisinaan, mutta tuskin hän ihan "kanssanne" elää.
Kirjoitat: "Hän voi tehdä ihan mitä tahansa hyväksemme ilman että pyydämme, mutta ei sitä mitä oikesti olisi tarvittu."
Olisit kiitollinen siitä, mitä hän tekee hyväksenne. Jos tarvitset häneltä vielä muutakin, niin pyydä kauniisti. Kukapa tietää, ehkäpä hän pystyy auttamaan.

Entä jos anoppi on tottunut ostamaan rahalla ihmisiä puolelleen, mutta miniä ei ole ollut ostettavissa? Eikä poikakaan enään? Ehkä anoppi on yrittänyt sanella rahan avulla/ päästä suosioon/pitää määräävän asemansa/lieventää puutteitaan? Ehkä miniä ei ole katkera, vaan pitää puolensa anoppia vastaan? Miniä ei selvästikään hyväksy jotain anopin toimintatapaa.

"...olisi tarvittu." Moni lapsiperhe kaipaa isovanhempien aikaa, mutta ei taloudellista tukea. Mikäli anoppi ei ole alkoholisti tms mikä asettaisi reunaehtoja yhteiselle ajalle.

Oikeastiko kaikki pitäisi voida hyväksyä? Eiköhän sietäminen riitä. Itsensähän siinä myisi, jos yrittäisi kumartaa jokaista. Parempi pitää oma mielensä.

Moniko uskaltaa?
Näkeekö kukaan itseään toisen silmin?
Kuinka totuus kohdataan?
Kenen totuus? Uskommeko toisen totuuteen?
Totuuksia on aina enemmän kuin yksi, sillä asiat nähdään eri puolilta. Itseään ei näe ulkopuolelta. Peili vääristää.

Se koskee myös aloittajaa.

Tämä aloittaja on ihan kipeä.

Ap:n kirjoitus on harhainen. Anoppi pelkää. Miksi pelkää, aillä pelkoon on aina aihetta.
Lisäksi Ap uhkailee vielä, että kertoo isoäidistä jotain ikävää lapsillekin, mutta vasta kun mummo on kuollut.
On aika hirveää tuhota omia lapsiaan mummon jälkeen, sillä niinhän tuossa tulee käymään.

Säälin anoppiasi ja samalla miestäsi ja lapsiasi, hän on äiti miehellesi, mummi lapsillesi, murhaat häntä elävältä.

Surullista tuossa aloittajan tarinassa on se, että anoppi on kertonut elämäntarinansa miniälleen tähän luottaen ja miniä käyttää sen luottamuksen väärin. Ilmeisesti anopin elämässä on tapahtunut kaikenlaista mitä nuoret eivät voi hyväksyä ja käyttävät nyt aseena häntä vastaan ja jopa uhkaavat tuhota omien lastensa lapsuusmuistot mummostaan. Raakaa peliä lapsiperheessä. Tarinasta paistaa kyllä läpi tämän miniän omakin elämä, kunhan ei jäisi elämättä tuota vihaa ja kostomieltä ylläpitäessä.

Mikä on totuus anopin elämässä ? Kerro susikukka.