Hei! Olen 23-vuotias nainen. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja agorafobia.
Olen nyt kärsinyt jonkin aikaa erilaisista pelottavista ja häiritsevistä oireista. Olen tajuttoman uupunut päivisin, helpottaa iltaa kohti. Yöllä en saa nukuttua. Olen koko ajan "sumussa" ja on muistiongelmia, ajatuskatkoksia, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, vaikea selittää jotain tapahtumaa ihmisille. Tuntuu kuin olisin ainoa ihminen maailmassa vaikka siis nään muut ihmiset. Tuntuu kuin en saisi minkäänlaista yhteyttä muihin ihmisiin ja olen ns. irrallinen. Olen ahdistunut, ärtynyt. Minulla on pelkotiloja, saatav vain yhtä-äkkiä ruveta pelkäämään kaikkea. En ole varma pelottaako minua, vai tuntuuko minusta oikeasti siltä että pian menetän kaiken tietoisuuden ja en enää tajua koko maailmanmenosta yhtään mitään. En myöskään jotenkin ole varma että onko minulla harhaluuloja vai ei. Olen koko aikuisikäni ajatellut että ihmiset puhuvat minusta koko ajan pahaa, mutta en tiedä onko se harhaa koska olen monesti saanut joitakin ihmisiä "kiinni" siitä että he puhuvat minusta. Mulla on myös ahdistava naapuri jonka pelkään välillä tarkkailevan minua.
Tavallisista asioista tulee joskus tajuttoman ahdistavia. Katsoin illalla erään suomalaisen "vihdeartistin" järkyttävän sekopäistä esiintymistä videolta youtubesta ja ennen tää olisi naurattanut mua mutta ahdistuin nyt ihan tajuttomasti siitä jostain syystä.
Viime yönä aloin sit pelätä tai tuntea että kumppani muuttuu joksikin pahaksi yöllä. Oli elämäni kamalin yö. Pelkäsin ihan kaikkea koko ajan, säikähdin ihan kunnolla jokaista pientä ääntä tai kun kumppanini liikahti. Oli aivan älytöntä hengenahdistusta koko yön, en meinannut saada henkeä mitenkään ja keuhkoihin alkoi koskea, en sitten tiedä oisko toi voinut olla jonkinlainen astmakohtaus.
Voiko tämä olla skitsofreniaa? Mun on vaikea erottaa että pelkäänkö mä vaan asioita vai tunnenko oikeasti että ne tapahtuu.
Kaikki ennakko-oireet sopivat muhun, ja pelottaa kun olen aina tainnut olla vähän epäsosiaalinen ja kärsin pienenä ihan tajuttomista peloista JOKA ILTA oksentamista kohtaan, eli silloinkin on ollut psyykeessä jotain häikkää.
Lääkäri sanoo että oireet oisivat vain lisääntynyttä ahdistuneisuutta mutta mä en ole ennen tuntenut tällaista ja on vaikeaa kun ei tiedä että mikä ihme vaivaa, miksi en vaan voi toimia normaalisti?
Olen nyt kärsinyt jonkin aikaa erilaisista pelottavista ja häiritsevistä oireista. Olen tajuttoman uupunut päivisin, helpottaa iltaa kohti. Yöllä en saa nukuttua. Olen koko ajan "sumussa" ja on muistiongelmia, ajatuskatkoksia, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, vaikea selittää jotain tapahtumaa ihmisille. Tuntuu kuin olisin ainoa ihminen maailmassa vaikka siis nään muut ihmiset. Tuntuu kuin en saisi minkäänlaista yhteyttä muihin ihmisiin ja olen ns. irrallinen. Olen ahdistunut, ärtynyt. Minulla on pelkotiloja, saatav vain yhtä-äkkiä ruveta pelkäämään kaikkea. En ole varma pelottaako minua, vai tuntuuko minusta oikeasti siltä että pian menetän kaiken tietoisuuden ja en enää tajua koko maailmanmenosta yhtään mitään. En myöskään jotenkin ole varma että onko minulla harhaluuloja vai ei. Olen koko aikuisikäni ajatellut että ihmiset puhuvat minusta koko ajan pahaa, mutta en tiedä onko se harhaa koska olen monesti saanut joitakin ihmisiä "kiinni" siitä että he puhuvat minusta. Mulla on myös ahdistava naapuri jonka pelkään välillä tarkkailevan minua.
Tavallisista asioista tulee joskus tajuttoman ahdistavia. Katsoin illalla erään suomalaisen "vihdeartistin" järkyttävän sekopäistä esiintymistä videolta youtubesta ja ennen tää olisi naurattanut mua mutta ahdistuin nyt ihan tajuttomasti siitä jostain syystä.
Viime yönä aloin sit pelätä tai tuntea että kumppani muuttuu joksikin pahaksi yöllä. Oli elämäni kamalin yö. Pelkäsin ihan kaikkea koko ajan, säikähdin ihan kunnolla jokaista pientä ääntä tai kun kumppanini liikahti. Oli aivan älytöntä hengenahdistusta koko yön, en meinannut saada henkeä mitenkään ja keuhkoihin alkoi koskea, en sitten tiedä oisko toi voinut olla jonkinlainen astmakohtaus.
Voiko tämä olla skitsofreniaa? Mun on vaikea erottaa että pelkäänkö mä vaan asioita vai tunnenko oikeasti että ne tapahtuu.
Kaikki ennakko-oireet sopivat muhun, ja pelottaa kun olen aina tainnut olla vähän epäsosiaalinen ja kärsin pienenä ihan tajuttomista peloista JOKA ILTA oksentamista kohtaan, eli silloinkin on ollut psyykeessä jotain häikkää.
Lääkäri sanoo että oireet oisivat vain lisääntynyttä ahdistuneisuutta mutta mä en ole ennen tuntenut tällaista ja on vaikeaa kun ei tiedä että mikä ihme vaivaa, miksi en vaan voi toimia normaalisti?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei irne. Voit tarkkailla itseäsi liikaa ja silloin jos milloin tulee vaikka mitä tuntemuksia. Älä ole itsellsesi liian ankara tai kriittinen. Kyseessä voi olla myöskin paniikkihäiriön muoto. Oletko ottanut selvää, olisiko sinulla ADHD? Siinä on samantapaisia tuntemuksia. 2/3 osaa ADHD diagnoosin omaavista kärsii unihäiriöistä. Lisäksi kuvaan kuuluu liki aina paniikkihäiriö.
Hyvää syksyä!
Uskon että osa oireista voi tulla itsensä liian tarkkailun takia mutta ei selitä muistiongelmia, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta ja ylipäätään sitä jokapäiväistä ja kokoaikaista "aivosumua" ja outoja ajatuksiani.
En myöskään usko että minulla olisi ADHD:tä, pärjäsin lapsena hyvin koulussa ja nämä oireet ovat tulleet pahoina n. kuukauden aikana ja adhd varmaan harvoin puhkeaa enää aikuisuudessa.
En myöskään itse ymmärrä enää omia ajatuksiani, tätä on erittäin vaikea selittää.
Pelkään skitsofreniaa koska jotenkin tuntuu että ennakko-oireet ovat niin selviä. Lapsuuden pelkotilat ja epäsosiaalisuus ja nyt nämä oireet.
Minulla on myös aina ollut hyvin vahva käsitys omasta "ainutlaatuisuudestani" että kukaan ei pysty ymmärtämään tuskaani ja olen jollain tavalla erityinen ihminen, älykäs ja erittäin empaattinen. En osaa sanoa varmaksi ajattelenko olevani parempi kuin muut ihmiset vai enkö, tuntuu vain että olen jotenkin niin spesiaali kun olen läpikäynyt sosiaalisen pelon, yhden fobian, vaikeita parisuhteita ja aina ajattelen että kukaan ei pärjäisi päivääkään minun kengissäni. Tavallaan tämä on myös hyvin ristiriitaista koska ajoittain ajattelen olevani hirveän ruma ja kamala ihminen jolla ei ole mitään erityistaitoja ja että olen arvoton.
Toinen vanhempani on hyvin uskonnollinen ja minut jotenkin opetettin uskonnolliseksi, en tosin ole enää kovin uskonnollinen mutta en tiedä uskonko jumalaan vai en, mutta tajusin juuri että joskus nuorempana minulla oli sellainen ajatus, en sanoisi että se on harhaluulo koska en ajatellut sen olevan täysin totta, ajattelin että olisi jännää jos se olisi totta ja ehkä niin saattaisi tapahtua. Jotenkin liittyy tuohon ainutlaatuisuuteen, ja siihen että vanhempani tietysti kun olin pieni niin tuputti mulle aika paljon jeesus juttuja. Mut ajattelin että kun oon saanu kärsiä niin hirveästi niin ehkä nämä asiat tapahtuvat minulle tarkoituksella ja olen jotenkin uudelleensyntynyt messias tai jotain kun tuntui ajoittain että kannoin koko maailman taakkaa harteillani koska ahdistuin myös hyvin paljon "maailman pahuudesta", sodista, köyhyydestä, nälänhädästä, sairauksista, eläinten hyvinvoinnista yms yms. Nyt kun ajattelen sitä niin tavallaan tajuan että se on ihan täyttä harhaluuloisuutta mutta osittain siltikin mietin vielä että voisiko se olla totta. Olen nyt vähän jopa vihainenkin äidilleni kun hän kasvatti minut uskomaan johonkin mitä ei voi nähdä tai kuulla tai tuntea.
Mihin tällainen voisi liittyä?
miehelläkin voi olla ihan samanlainen olo...
aamulla sitä herää kumppanin vierestä ja tajuaa että se nainen näyttää rumalta porsaalta...
se pelko on juurikin tuota kun on oikeasti niin älykäs ja messias ettei ole muuta joka tajuaisi asiaa...
kärsimystä ei voi tässä maailmassa mitenkään välttää ilman medikalisaatiota, koska aina löytyy niin epäseksikäs ihminen jota ei haluta mukaan, joka halutaan tappaa...
evoluutio on kiistaton fakta eikä sitä kestä ilman medikalisaatiota
vain tiede=äly pystyy poistamaan kärsimyksen, koska medikalisaatiolla saadaan kaikki ihmiset tuntemaan itsensä ja toiset tärkeiksi joka antaa elämälle mielekkyyden
käytännössä saatanalla on niin iso valta että elämä on "lähes" sietämätöntä tuollaiselle henkilölle kuin sinä tai minä
jumala on olemassa, koska jeesus on kiistaton fakta myös, se eli ihan oikeasti,
jumala hylkäsi poikansa, ja tuosta hylkäämisen kokemuksesta saa hirveät "kiksit", sitä ei kestä, mutta alkoholi ja lääkkeet tosiaan auttaa...
maailma=saatana
hyvä mieli=jumala
"Luukas 25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? "
Jeesus
mutta sitten herää kysymys, mitä vitun järkeä tässä elämässä on?
ei sitä itsemurhaakaan kannata tehdä, mutta epänautittava kiduttava elämäkään ei tunnu kivalta?
medikalisaatio auttaa tässäkin!
eli lääkärille vaan!!
elämä tuo mukanaan pelkotiloja. jatkuvat uutisoinnit sodista ja murhista eivät varmasti yhtään ainakaan auta pelkotilojen syntymättömyyttä.
mielestäni on aivan normaalia tuntea pelkoa tässä sekasortoisemmaksi käyvässä maailmassa. ei se ole sairautta. se on reagointia pahoinvoivaan maailmaan. epäoikeuteen. julmuuksiin. ihmisten väliseen hyväksikäyttöön ja ilkeyteen. itsekkyyteen.
ei se, että reagoi pahuuteen ole sairautta. päinvastoin, olet vain tiedostava nuori ihminen, ja koet ahdistusta maailmasta, joka ei ole hyvä.
älä leimaa itseäsi sairaaksi. olet aivan terve.
toivottavasti ympärilläsi on sinut hyväksyviä ihmisiä, jotka tukevat sinua.
usein ihmiset jättävät yksin, kun mieli ns. romahtaa kaiken pahuuden edessä.
voimia sinulle.. eheyttä.
kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos lohduttavista sanoista! Voisinpa uskoa että olen ihan normaali mutta oireina kun on muutakin kuin pelkoa :/
puhu jollekin luotettavalle ihmiselle (joka ei välttämättä lainkaan ole terveydenhoitoalan ihminen). möröt pois mielestä.
Kannattaa ottaa selvää myös persoonallisuushäiriöistä. Väärä diagnoosi ja hoiti kun voi tuottaa vaan enemmän ongelmia!
ap, minulla on todella samanlaisia oireita. Kaikki alkoi pari vuotta sitten, sitä ennen kärsin "vain" masennuksesta. Aivan ykskaks kuvioon tuli mukaan voimakas aamupäivien väsymys, joka hellittää iltaa kohden. Töissä meinasin aamuisin nukkua istualleni. Onneksi tämä ongelma on hiukan helpottanut - muut sen sijaan eivät.
Olo on ihan kuin eläisi jossakin toisessa todellisuudessa kuin muut. Lauseiden muodostaminen on jutellessa vaikeaa. Käsin kirjoittaessa ei tahdo osata muodostaa kirjaimia ja koneella kirjoittaessa ne menevät sekaisin. Lukiessa rivit pomppivat silmissä ja ajatus harhailee. Päässä on koko ajan epätodellinen tunne.
Tuo videon katselu -kuvauksesi oli todella osuva - minulla on samanlaista, että ahdistun ihan yllättäen aivan hirveästi jostakin uutisesta, ihmiskohtalosta tai ihan vain maapallon tulevaisuuden ajattelemisesta. Minulla on ihmeellisiä pelkoja esimerkiksi kodittomaksi jäämisestä, kun aikaisemmin ajattelin, että ainahan minä jotenkin pärjään.
Olen epäillyt itselläni lisämunuaisten uupumusta, koska olen aina ollut kova jännittämään ja stressaamaan ja pelännyt ihmisten reaktioita. Harmi vaan, ettei siihen oikein ole selkeää hoitoa. Olen yrittänyt syödä ohjeistuksen mukaisia lisäravinteita ja levännyt mahdollisimman paljon. Psykiatriltani sain tyroksiinilääkityksen, kun kilpirauhasarvoissa oli parantamisen varaa. Pelottaa ihan hirveästi, että tämä tila joko jää päälle tai johtaa jopa johonkin pahempaan.
En mitenkään ammattilaisena vastaa, mutta itselläni on vastaavanlaisia kokemuksia
Sain tytön keväällä 2012 ja pian synnytyksen jälkeen tuli aivan järkyttävä olo
Se alkoi sellaisena aaltona joka vyöryi varpaista päälakeen asti, sellainen totaalinen kauhu
Siitä se lähti, kesti kuukausia
En saanut enää yöllä unta, päivällä en voinut rentoutua ja oli kamalia pelkoja
Epäilin kaikkea, mm. että näkeekö muut tuon koiran mitä minä näen
Näkeekö muutkin tuon ja tuon ja tuon..
Olin ihan varma että jotenkin "sekoan" eikä mistään tuntunut olevan mitään apua
Pahimmillaan päivät meni tosiaan ihan sumussa ja aikaakin oli vähän hankala hahmottaa. Kun tuntui menneen tunteja, oli mennyt puoli tuntia, niin tuskainen oli se olotila. Puhuin läheisille ja ammatilaisille mutta tuntui että mikään ei helpota. Elämää katseli jonkun lasiruudun takaa ja keho oli ihan ylivirittynyt kokoajan.
Pikkuhiljaa sitten kenties unen (muutaman unilääkkeen kokeiltuani) paranemisen kautta alkoi muutenkin olo paranemaan, tosiaan pikkuhiljaa
Voin kyllä sanoa, että se oli helvetti!!
MUTTA siitä selvittiin!
Olen myös pelännyt aina sitä sun tätä- se on mun tapani reagoida
Pelkoja vyöryy edelleen mieleen, mutta nyt olen tarpeeksi vahva laittaakseni niille stopin. Siis kun ajatus tulee mieleen ajattelen kutakuinkin näin:
Tämä on pelko. VAIN PELKO. Se ei kerro tosiasioista mitään (pelot on monesti kaikua menneisyydestä, kuin taustanauha, joka kullakin soi, mutta jolla kullakin on eri sisältö). En lähde ajattelemaan tätä pelkoa YHTÄÄN, koska se ei johda mihinkään. Valitsen ajatukseni, millaisia ajatuksia pidän seurananani. Tai "olen ajattelematta". Nyt on nyt. Tällaista on nyt. Olo voi olla kamala. Voi oksettaa ja sydän voi hakata. Tehköön ne niin, ajattelemalla en asioita voi muuttaa. Sen sijaan haluan tehdä juttuja, jotka koen kivoiksi/hyviksi.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia enemmän, niin kerro :) Olen myös syksyllä 23v täyttävä
Niin ja vielä; tuolle on siis nimi; Ahdistus!
Aloittaja sairastaako kukaan sukulaisistasi skitsofreniaa tai onko heistä kenelläkään samanlaisia oireita?
No mulla on ihan prikulleen samat oireet kun aloittajalla ja vielä sama ikä ja sukupuolikin! Pelottavan samanlaisia kokemuksia. Mun suvussa on vielä skitsofreniaa joten olen myös pelännyt että mulle puhkeaa se, mutta nyt olen lopettanut sen miettimisen.
Voisiko sulla olla jonkin asteinen paniikkihäiriö? Mulle on diagnosoitu se ja sos.tilanteiden pelko. Tai sitten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi aiheuttaa vaikka mitä pelkoja ja se on aika yleinen ton sosiaalisen pelon kanssa esiintyvänä. Myös tuo skitsofrenia pelko (ja muiden sairauksien pelko) on yleinen paniikkihäiriössä.
En usko että olet tulossa hulluksi, ja jos ihminen meneekin psykoosiin niin se on vain mielen hallintakeino silloin kun henkiset ongelmat ja ympäristön paine ovat liikaa ihmiselle. Itse en jaksa enää pelätä sitä. Joskus kun oikeen ahdistun niin saatan nähdä asioita joita ei oikeasti ole mutta se johtuu vaan mun vilkkaasta mielikuvituksesta enkä pidä itseäni hulluna.
Oireesi eivät todellakaan kuulosta mielisairaudelta vaan ovat neuroottisperäisiä. Hakeudu terapiaan ja lopeta turha asioiden vatvominen, sinulla ei mitään mielisairautta ole. OIrekuva liittyy täysin varmasti neuroottisuuteen/somatoformiaan eli kuvittelet pelkojesi ajamana vaikka mitä itsestäsi mitä ei voida lääketieteellisesti todistaa eli kärsit pakkoneuroottisesta häirötilasta, mikset hakeudu ammattilaisten autettavaksi jolloin olosi helpottuisi?
Kuten jo alussa sanoin niin minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja agorafobia ja näistä johtuvia paniikkikohtauksia. läheisten ja ystävien kanssa tulee kyllä keskusteltua mutta en koe saavani siitä apua.
Sulle joka ehdotit hakeutumista ammattilaisen autettavaksi, osaatko lukea? Omasta mielestäni kirjoitin et mitä lääkäri asiasta ajattelee. Lisäksi käyn terapiassa mutta oireet on ja pysyy.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa on ja ensi viikolla saan siihen varmaan lääkityksen, toivottavasti auttaa, mut en usko että se voi näin voimakkaita oireita aiheuttaa. Lisäksi tää olo ja ahdistus on täysin erilaista kuin mitä olen tuntenut ennen sosiaalisten tilanteiden yms takia.
Nyt jostain syystä en uskalla tehdä mitään kun pelkään että jos vaikka siivoan tai teen jotain mukavaa tai hyödyllistä niin se kostautuu minulle seuraavana päivänä olon huononemisena.
Tää epätodellinen olo on depersonalisaatiota, ja sitä voi olla kaikilla, ihan terveilläkin mut se on keskeinen oire myös skitsofreniassa. Suvussa ei skitsofreniaa ole, masennusta kylläkin.
Mulla on vaikeuksia myös tunteiden säätelyssä. Nauraminenkin on muuttunut välillä "pakonomaiseksi", ei siis sellaista tavallista naurua että jos on tosi hauska juttu niin ei voi lopettaa nauramista, vaan nauraminen on pakonomaista ja tuskallista kun sitä ei voi lopettaa, enkä saa sanottua mitään vaikka kuinka haluaisin. Kun tulee raivonpuuska niin menetän hallintani ja saatan hajottaa tavaroita tms.
Mulle voi kirjottaa osoitteeseen [email protected] jos on halua jutella samanlaisista kokemuksista :)