Onko mulle tuttua?
Olen todella yksinäinen ja jopa itken joka päivä yksinäisyyttäni, ja tarkoitan tässä sitä että minulla ei ole tyttöystävää. Katselen netistä lempinäyttelijäni haastatteluja yms. ja täytyy myöntää että jollain tapaa rakastan häntä, onko tämä normaalia, sairasta vai voiko rakastua henkilöön, jota ei ole koskaan tavannut, eikä tule tapaamaankaan?
Oikeasti on siis tunteet syvällä enkä vain sano että: "aaa rakastan häntä!"
Kuvittelen kuinka tekisin hänet onnelliseksi...
Olen todella yksinäinen ja jopa itken joka päivä yksinäisyyttäni, ja tarkoitan tässä sitä että minulla ei ole tyttöystävää. Katselen netistä lempinäyttelijäni haastatteluja yms. ja täytyy myöntää että jollain tapaa rakastan häntä, onko tämä normaalia, sairasta vai voiko rakastua henkilöön, jota ei ole koskaan tavannut, eikä tule tapaamaankaan?
Oikeasti on siis tunteet syvällä enkä vain sano että: "aaa rakastan häntä!"
Kuvittelen kuinka tekisin hänet onnelliseksi...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mäki olen tosi yksinäinen ja saan oikeen kannustaa itteäni nousemaan sängystä joka aamua ja ryömimään kouluun tämän takia. Halusin tyttöystävän. Mutta tohon julkkis asiaan sanoisin, ettei kannata huolestua. Vaikka tunteet olis kovia. Sillä tuskin tulet häntä koskaan tapaamaan, olet siis rakastunut mielikuvaan, et ihmiseen. En siis halua mitätöidä tunteitasi.
Ehkä tulet etsimään ihmisistä samanlaisia piirteitä, kuin ihailemastasi naisesta, mutta elä murehdi, lopulta rakastut johonkuhun muuhun.
miksi kumpikin haaveilee tyttöystävästä jos teillä ei ole edes kavereita? Miten olisi pieni reality check, lähinnä sen suhteen että ei ne ilmesty tyhjästä, ei ystävät eikä tyttikset. Jospas sen sijaan että siirtää prinsessasatumaisesti tunteensa johonkin saavuttamattomaan, alkaisi toimia siten että solmii oikeita ihmiskontakteja.
Ne saavutetaan siten ettei keksi tekosyitä ja piiloudu ujouden tai yms taakse. Hyvin harva ihminen on niin sairas ujoudesta ettei saa tehtyä kavereita. Lähinnä se on vain omasta saamattomuudesta kun se muka on niin vaikeaa. Tyttis ei pelasta teitä miltään, se pelastaa että menette sosiaalisiin tilanteisiin ja opettelette miten ihmisten kanssa tehdään tuttavuutta.
Luulisinpa että heillä on kavereita, mutta ovat vain yksinäisiä tyttöystävän suhteen. Kaverit eivät tuo samanlaista sisältöä elämään kuin oma rakastettu.
Olet ilkeä. Minä yritän kovasti, joka päivä olla mukava kaikille ja KYLLÄ minulla onkin kavereita. Tyttöystävän puuttuminen vain tekee yksinäisyyden tunteen. Ja kuule, ei ole helppoa aina olla niin jokapaikan höylä, aina niin sosiaalinen. Etenkin jos masentaa
nalle__22 et ole yksin :3 täytyy vaan avartaa hieman silmiään niin näkee sen kivan ja oikean tytön ;3!
mikä sua masentaa? Uusi suunta, uusi asenne, uusi ote elämään. Joskus tarvii tehdä töitä itsensä kanssa, ehkä sun kannattais vaa lopettaa selittely ja laittaa itsesi kuosiin. Masennus on nykyään niin yleinen, se on sitä kun ei jaksa eikä osaa eikä halua kehittää itseään. On olemassa sukupolvi jota vain masentaa. Sen takia koska ei ole kotoa saatu eväitä. Se on silloin kovempaa, mutta ei mahdotonta.
Mä tieelldän ihmisiä joita masentaa, ne istuu napeissaan aamusta iltaan, ei ne kaipaa tyttistä eikä mitään. Uusivat reseptinsä eikä mikään mene läpi sen sumun. Mä en usko että sä olet sellainen.
Sä ehkä suuntaat väärin tuota sosiaalisuuttasi, ei sun tarvi olla joka suuntaan kaikkea. Ensin laitat itsesi kuosiin, sitten mietit mistä sitä sutinaa voisi löytää, luultavasti hyvä alku on joko bileet tai jokin harrastus missä on lesboja.
Yksinäisyys on musertavaa, mutta asia ei muutu ennen kuin sä muutut. Sulla on avaimet omaan onneesi, ja mä toivon todella että sä nyt päätät että nyt alkaa uusi suunta. Kaikki uusiksi, energiaa elämään ja positiivista ajattelua opettelemaan. Ja jos sulla on mahdollisuus niin ota kissa, se auttaa ensiapuna hellyyspulaan.
Suuntaa voimavarasi nyt itseesi. Nouse masennuksesta voitolle ja ota tavoiteita joihin pyrit. Ei isoja askeleita ettei tunnu toivottomalle. Ajatuksia positiivisempaan suuntaan, tässä on muutamia vinkkejä.
http://www.pienipaatospaivassa.fi/myonteisen-ajattelun-voima
Se vaatii duunia, mutta ajattele että teet sitä oman tulevaisuutesi eduksi. Sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Vuodessa sä teet täyden rempan itsessäsi, päästä varpaisiin, ajatuksia myöten. Sun pitää vain aloittaa ja sitoutua siihen.
Haluaisitko kirjotella, vaihtaa ajatuksia?
Tarkoitatko minua? :0 haluaisin kirjoitella :--)
Suomen Eckhart Tolle... :)
hmh, ajattelen että kaikki lähtee itsestä. Jos ei usko itseensä niin miten voi kukaan muukaan.
Sinua tarkoitin :)
[email protected] on s-postini, kirjoittele jos haluat!:)
Seuraava harppaus siitä on, kuka se "itse" onkaan.
Itsekin kaipaan todella paljon sitä toista ihmistä vierelle.. Haluaisin kovasti löytää itselleni tyttöystävän. Mitä tuohon julkkis juttuun tulee, pystyn rehellisesti sanomaan että rakastan tiettyjä artisteja. Mulla vain se ero että he ovat suomalaisia ja olen nähnyt heidät livenä useammankin kerran ja jopa päässyt juttelemaan heidän kanssaan. Mun rakkaus heitä kohtaan ei kyllä ole romanttista rakkautta, en haluaisi seurustella heistä kenenkään kanssa. Muuten he ovat minulle todella tärkeitä ja välitän heistä.
Jo ennenkuin ymmärsin olevani lesbo, rakastuin Annie Lennoxiin :), viisitoistavuotta myöhemmin rakastuin tulisesti naiseen joka oli just saman näköinen, olisiko ollut etiäisiä...
Rakkaus kuuluu ihmisen elämään ja jonakin päivänä se joka sinut sytyttää, varmasti tulee ihan livenä sinua vastaan...
Hmm ihan normaaliahan tuo on, etenkin nuoremmilla ihmisillä mutta miksei vanhemmillakin. Ei kuitenkaan kannata tuudittua siihen kaukoihastukseen niin syvästi, että sulkee silmänsä kaikilta muilta, vähän läheisemmiltä ja 'todellisemmilta' ihmisiltä.
Kyllä sie vielä jonkun löydät, jonkun ihan oikean, jonka voit tehä onnelliseksi. Mee kavereiden kanssa vaikka juhlimaan tai kahville, jonnekin missä on ihmisiä. Jostain syystä epäilen vahvasti sitä, että se oikea ihana ihminen löytyisi niistä haastatteluista joita katselet :3
Jos yhtään lohduttaa niin täällä yksi samassa jamassa oleva samanikäinen lesbo (olettaen että olet nimimerkkisi perusteella -90).
Vaikka minulla on paljon kavereita, tyttöystävän puutteen takia elämäni ei tunnu täydeltä. En ole koskaan seurustellut. Läheisyyden kaipuu on välillä uskomaton, mutta usein tulee myös kausia kun en edes kaipaa ketään vierelleni, ehkä jollain tavalla olen oppinut tukahduttamaan näitä tunteita ettei tuska kävisi liian suureksi, en tiedä..
Jotenkin nolottaa myöntää mutta kyllä, ihastun itsekin julkkiksiin tulisesti edelleen, vaikka sitä tunnutaan pitävän normaalina vain teini-ikäisillä. Tiedostan kyllä että olen ihastunut vain siihen mielikuvaan julkisuuden henkilöstä, kuvittelen tuntevani hänet ja tietävän hänen luonteensa ja muun olemuksensa täysin katsomieni videoiden ja haastattelujen perusteella, mutta eihän se ole koko totuus, koska en tunne tätä julkkista oikeasti. On ihanaa ihastella turvallista kohdetta kun ei tarvitse pelätä sydänsuruja, mutta tiedän että joskus siitäkin pitää irtautua ja uskaltaa rakastua naiseen johon jopa olisi mahiksia. (olen kyllä ollut ihastunut lukuisiin "IRL-ihmisiinkin" :D että ei nyt pelkkiä julkkiksia sentään)
Niin myös minä olen vuoden -90 mallia =)
Minulla on muutamia platonisia ihastuksia itseäni reippaasti vanhempiin julkkisnaisiin. Yksi ihastuksistani on kestänyt lähes 12 vuotta eli murrosikäisestä asti. Hän ei ole oikeastaan julkkis vaan tv-sarjan henkilö, eli häntä ei käytännössä ole edes olemassa. Silti ihannenaiseni perustuu lähes täysin häneen. Oikeassa elämässä ei valitettavasti taida olla niin täydellisiä ihmisiä.
12 vuotta, wau! Kuka se on? :)
Lorelai Gilmore?
Ei, mutta hyvä arvaus. :-D
Älkää välittäkö, toi fakki nyt on järjestänyt elämänsä niin nerokkaasti, ettei sen enää tarvi muuta kuin istua netissä ja neuvoa muita :-D
Ei mee kaikilla asiat samoja raiteita, ei. Mitäs se haittaa, jos se sisältö löytyy välillä tv-sarjasta. Joskus voi tulla sekin päivä, että katseet kohtaa ilman, että on sitä telkkariruutua välissä...