Paniikkihäiriö helppo parannus

Muuan ystäväni suunnilleen pyörtyy aina kun hänen pitää esiintyä jossain, on itse asiassa pyörtynytkin. No kyseessähän on vain kusettavan psykiatrin keksimä juttu, joten hänen ongelmansa katoaa tämän tekstin lukemalla.

Samoin kuin se, että meikäläisen on pakko vaihtaa vaatteet joka hemmetin puhelun jälkeen kun hikoilen niin karmeasti vaikka ennen puhelua palelin ja ruumiinlämpö suunnilleen 36,4 astetta. Ja syke nousee välillä jopa netissä chattaillessa reippaasti yli sadan sekä kädet hikoilevat niin paljon, että hiiri ja näppis ovat ihan näkyvästi märkiä tällaisen kohtauksen jäljiltä. Tämänkin siis kuvittelen, vaikken asiasta ole näin tarkasti keskustellut minkään valtakunnan psykiatrien kanssa. Kiitos tiedosta.

Moni diagnoosi on varmaankin liioittelua, mutta on myös niitä joilla on ihan oikeasti ongelmia sosiaalisten tilanteiden kanssa. En syö mitään lääkkeitä, niin auliisti en kuuntele psykiatreja. Mieluummin hikoilen kuin elän turtana.

Samaa mieltä muuten, mutta mielenterveysongelmaisten leimaaminen "valittajiksi" on väärin. Kaikilla ei valitettavasti mene hyvin ja sitä asiaa ei aina voi itse päättää tai hallita. Valitettavaa kuitenkin on, että moni apuahakeva joutuu psykiatrian huijauksen uhriksi ja menettää terveytensä pahimmassa tapauksessa loppuiäkseen.

Aloittaja varmaan käy runkulla, jos saa syövän. Kun lääkärit vain määräisivät jotain lääkkeitä ja hoitoja, mistä tietenkään ei ole mitään hyötyä...

Miksi ihmeessä ne psykiatrit tahi muutkaan lääkärit harrastaisi tahallista huijaamista?

Mistä näitä idiootteja sikiää?

Itse paranin paniikista hyvän psykiatrin ja alussa käytetyn miedon lääkityksen avulla. Vuoden se otti ja sivutuotteena sain terapiasta paljon muutakin hyötyä. Ilmeisesti hän huijasi minut terveeksi? Jos näin, niin hyvin huijattu :)

Todellakin aloittaja sinulla siis on ollut huijari psykiatri kun noin tarkkaan osaat määritellä. Omaa huonoa oloas taidat siellä purkaa.

Hanki hyvä ihminen itelles kunnon lääkäri niin ei tarvi valittaa. Lääkäreitä löytyy pilvin pimein kun rupeat etsimään.

Eikä sunkaan tarvi itkeä, eikä meidänkään lukea ja harmitella, kuhan etit apua itsellesi niin sullakin pysyy MAINE jne, niin vuosien päästä hymyilemme kaikki, sinäkin aloittaja.

"Psykiatri kysyy nopeasti sinulta onko sinulla ollut näitä oireita sosiaalisissa tilanteissa: käsien hikoilua, huimausta, poskien punoitusta, jännitystä, sanojen kanssa sekoilua... Tosia-asia on kuitenkin se että jokaisella ihmisellä on tätä. Joten tämä on aivan normaalia ihmisen käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa."


Toki osa ihmisistä ajattelee, että "paniikkihäiriö" on jokin trendikäs diagnoosi ja kuvittelee, että voisikohan mulla olla toi häiriö, kun moni oire täsmää.

HUOH ! Ottaa aivoon nämä "wannabe" paniikkihäiriöiset.

Itse en tiennyt, mikä paniikkihäiriö on, ennen kuin sairastuin siihen. Helvettiä se on.
Olen sosiaalinen, rohkea, puhelias ja ulospäinsuuntautunut sekä viihdyn ihmisten seurassa. En ahdistu siitä koskaan, enkä nyt paniikkihäiriön myötäkään. Eli paniikkihäiriö harvoin liittyy mihinkään ulkoiseen asiaan, kuten "UUu, esitys tulossa ja ihmisiä on katsomossa, no nyt alkaa paniikkikohtaus iik".

Ei se mene niin. Ne, keillä on paniikkihäiriö, tietävät että kohtaukset tulevat kuin salamana taivaalta.
Eivät liity ulkoiseen uhkaan tai tilanteeseen ( HUOM! FOBIAT ja pelot ovat eri asia kuin paniikkihäiriö).

Väitit, että paniikkihäiriön oireet ovat seuraavat: käsien hikoilua, huimausta, poskien punoitusta, jännitystä, sanojen kanssa sekoilua..

Tosiassa paniikkihäiriön oireet ovat: kiihtynyt hengitys (tunne ettei saa henkeä), kiihtynyt sydämen syke(tunne, että saa sydänkohtauksen -> paniikkihäiriö on yleisin syy miksi hakeudutaan sairaalan päivystykseen, kun luullaan että kuollaan), sekoamisen pelko(hulluksi tulemisen pelko, kontrollin menetys), näkö-,kuulo-, tunto- ja muut aistiharhat, kuten raajojen puutuminen, tunnottomuus, näön kirkastuminen tai sumentuminen, kuulon heikkeneminen, tunne ettei ole tässä maailmassa ja tunne, että kuolee. Rintakivut, vihlaisut ja kivut jotka säteilevät ympäri kehoa, tunne, ettei hallitse itseään, ahdistus, hikoilu, kuumeen nousun tunne kuin salamana taivaalta, pakokauhu jne.
Siinä esimerkkejä oikeista oireista. Kuoleman ja sekoamisen pelko on täysin eri asia, kuin se, että vain jännittää jotain sosiaalista tilannetta.
On aivan eri asia sanoa leikillään että "apua, kuolen" syynä jännitys tai esiintymiskammo kuin sanoa tosissaan kehon tuntemuksien kautta "apua, kuolen". Paniikki kohtauksen tuntemukset ovat aitoja, ja johtuvat luultavasti kehon adrenaliiniryöpyistä, jotka aiheuttavat tietyt fyysiset reaktiot elimistössä. Eli ne eivät ole vain huomionhakuista kuvitelmaa, mitä aloittajan viestin kirjoittaja luulee.

Huomaa, ettet itse juuri tiedä paniikkihäiriöstä mitään, koska et ole sitä kokenut ja mielesi on ennakkoluulojen ja väärien uskomusten valtaama tämän asian suhteen.

hjopagaeg - Hyvin kirjoitettu! Itse kärsin paniikkiahdistuksesta ja se on jotain aivan järkyttävää!Ihmistenilmoille meneminen on yhtä tuskaa.
Olen myös kokenut sen klassisen paniikkikohtauksen, jota luulin sydänkohtaukseksi, olin pari tuntia sairaalassa tuon kohtauksen takia ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Aloituksen tekijällä itsellään ei ilmeisesti ole koskaan ollutpaniikkihäiriöö, kun kuvaa oireetkin ihan pieleen.

Paniikkihäiriö varsinaisesti on kuoleman ja kontrollinmenettämisen pelosta johtuva voimakas pelkotila. Useilla paniikkihäiriötä sairastavilla on taipumus tarkkailla ruumistaan ja tuntemuksiaan, ja sitten kohtaus laukeaakin esim. mistä tahansa rintatuntemuksesta, koska on pelko, että sydämessä on vikaa tai että se oli sydärin esioire tms. Tai että on keuhkoveritulppa tai se varmaan on tulossa. Tai päässä tuntuvista tuntemuksista, jolloin pelätään aivoverenvuotoa tai kasvainta. Myös todellisuudentajun menettäminen pelottaa.

Sitten kun kohtaus alkaa niin edelleen paniikkihäiriöön kuuluvien ikävien fyysisten oireiden vuoksi niitäkin voidaan luulla hengenvaarallisten sairauskohtausten oireiksi. Hyperventilointi on kohtausta pahentava asia, sillä se saa aikaan rytmihäiriöitä, nopeaa pulssia, huimausta, kasvojen ja raajojen puutumista, jopa pyörtymisen.

Kohtauksen aikana saattaa myös olla todella villejä pelon aiheuttamia ajatuksia... mielessä saattaa pyöriä nopeaa vauhtia filmi jossa näkyy hautajaiset, arkku, hautakivi, maailma ilman sinua, psykiatrian osasto, pehmustettu selli, lepositeet, pakkopaita, mielisairaaksi muuttunut sinä itse jne jne jne.. kropassa saattaa tuntua oudolta, lasittuneelta, muoviselta, kadonneelta, ontolta, kummalista painetta tai liian kevyeltä, olemattomuutta... pelottaa että joutuu tiedottomaan tilaan, että lakkaa olemasta. Normaalit asiat alkaa tuntua oudoilta ja vierailta, kaikki menettää merkityksensä jne. Ainoa ajatus on, että kuolenko, sekoanko, selviänkö, mikä auttaisi, auttakaa joku... ja yleensä kohtauksen aikana moni haluaa vetäytyä yksinäisyyteen, sillä kohtaus saattaa aiheuttaa häpeää.

Silti, vaikka jokaisen kohtauksen jälkeen toteat, että ei sussa ollutkaan vikaa, se kuoleman ja kontrollin menettämisen pelon kipinä säilyy ja taas pelolla odotat milloin seuraava kohtaus alkaa.

Ja kun kohtaus alkaa, niin vaikka tuntuu mahdottomalta pysyä paikallaan, niin missä oletkin, niin hakeudu rauhalliseen paikkaan, jossa pääset rentoon asentoon. Ja tarkkaile hengitystä. Vaik kuinka pelottaa niin hengitä rauhallisesti ja normaalinsyvää pallea hengitystä noin 15 krt/min. Happi ei lopu kesken. Se rintakehällä nopea läähätys on syytä välttää, sillä se ei auta yhtään. Vastoinpäin.

Ja jos syöt bentsoja paljon, niin se on yksi kohtausten aiheuttaja, vaik sen onkin yleinen lääke ahdistuneisuuteen.

Mutta... seuraavaa kohtausta odottelemaan;)

Minua terapeutti evästi niin, että paniikkireaktio on normaali, mutta panikoijilla se syystä tahi toisesta tulee väärässä paikassa väärään aikaan.

Tähän voi olla syynsä, mm. nopea evoluutio. Enää ei tarvita nopeaa pakene tai kuole reaktiota. Mutta miksi se panikoijalle tulee vaikka kaupan kassajonossa? Reaktio siis on sinällään aivan normaali, mutta ilmenee väärissä paikoissa ja tilanteissa.

NLP ja tämä uusi Mindfulness metodi on osoittautuneet todella hyviksi paniikin hoidossa. Ei märehditä, mistä tämä paniikki johtuu, vaan lähdetään siitä, että on ongelma, ja se pitää ratkaista.

Taustalla on kuitenkin mielikuvaharjoitukset ja se wanha tuttu, eli siedätys. Tällä oli puhetta huonoista psykoista, jotka vain vie rahat. No, on niitä parempiakin.

Minulla psyko lähti ihan kentälle mukaan minulle silloin vaikeisiin tilanteisiin, tosin maksoin itse terapian, mutta ei se nyt niin hirveän kallista ole.

Pelkät lääkkeet ei paranna, alussa ne on tuki, sitten peittää oireita ja lopulta pahentaa niitä. Propral tosin poislukien.

"Usko pois. Lopettakaa se ikuinen valittaminen tai huonosti käy."

Eli sun helppo parannus on kärsiä hiljaa ja odottaa kunnes ei enää kestä ja tehdä itsemurha?