Onko alkoholi auttanut teitä sosialisoitumaan?
Tuntuu että ei ole mitään yhteistä tämän maailman ihmisten kanssa. Olisi edes tuo alkoholi niin voisi tippua heidän tasolleen. Käydä baareissa.... vaikka olenkin introvertti. Ehkä parin lasillisen jälkeen hieman supliikimpikin ja ahdistus lähtisi?
Pidän alkoholia yleisesti täytenä sudenkuoppana ja olen addiktioita vastaan joten en ole kyseistä touhua alottanut.
En halua hoitaa ahdistusta sillä että pakenen todellisuutta. Mieluummin kohtaa murheet sellaisena kuin ne ovat. Mutta yksinäistä se on.
Tuntuu että ei ole mitään yhteistä tämän maailman ihmisten kanssa. Olisi edes tuo alkoholi niin voisi tippua heidän tasolleen. Käydä baareissa.... vaikka olenkin introvertti. Ehkä parin lasillisen jälkeen hieman supliikimpikin ja ahdistus lähtisi?
Pidän alkoholia yleisesti täytenä sudenkuoppana ja olen addiktioita vastaan joten en ole kyseistä touhua alottanut.
En halua hoitaa ahdistusta sillä että pakenen todellisuutta. Mieluummin kohtaa murheet sellaisena kuin ne ovat. Mutta yksinäistä se on.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei auta itsellä yhtään.
pilvi. itekseen fiilistelee, ni löytyy ja tajuu. kauniita silmiä kassissa ja vapaus. Jos vaan pää kestää. Enjoy the ride.
Oma isäni oli varmaan ujo ja siksi hänen kaikki kaverit olivat juoppoja. No seuraa hän sai, mutta meinasi menettää työnsä ennen eläkeikää ja varmaan alkoholi oli osasyynä kuolemaan.
Kyllä ystävyys ja kaveruus päihteiden avulla on teennäitä ja siinä sahaa pikku hiljaa oksaa jolla istuu.
Äkkiähän tuon voit testata. Itselläni havaitsin pelottavan piirteen: en varsinaisesti halua humaltua, mutta parin kaljan pöhnä on tosi rentouttavaa, ja kaipaan sitä usein. Ilmeisesti omaan jonkun geenin, joka edesauttaa alkoholisoitumista, ja altistaa riippuvuudelle. Toistaiseksi olen pystynyt pitämään nautiskelun viikonloppuilloissa, mutta jos en työssä kävisi, joisin kaljaa luultavasti aina.
Ei oo. 5 vuota sitten kävin baareissa mut sehän oli saman kun ei olis käynyt ja sit lopetin kokonaan baareissa käymisen kun kunaan ei halunnut mitään tutustua. kotona saatan joskus juoda olutta tai jotain mut ei se muuta mua miksikään kun en tapaa ketään muita ihmisiä.
näin se on juu. Lopetin juomisen niin kaikki kaverit katosi koska se oli kavereiden ainoa harrastus ja taitaa olla vieläkin. Nyt sitten olen vähän turhan yksinäinen.
Se on tosi ikävä tilanne kun joutuu valitsemaan joko alkoholin&kaverit tai yksinäisyyden&raittiuden. Itse valitsin jälkimmäisen. Tosin nykyään tulee käytettyä alkoholia n.2krt/kk yksinään(joskus vanhojen kavereiden kanssa)
Usein jos yksin juon alkoholia käy mielessä paljon itsetuhoisia ajatuksia ja sen takia olin n 3kk raittiina kunnes pää meinai räjähtää kun joka sekuntti mietin vain ja ainoastaan KALJAA JA VIINAA..
Nyt olen ollut raittiina taas 3viikkoa eikä edes oikeastaan tee mieli dokata. Ei se juominen kannata vaikka sillä kavereita saisikin! Juopot/narkkarit ei arvosta toisia ihmisiä kavereina ollenkaan vaan haluavat vain hyötyä toisista ihmisistä jollain tapaa.
Alkoholista ei ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa. En suosittele. Jos jotkut kaverit sen takia jättävät ettet käytä, niin eivät ne ole hyvää seuraa sitten muutenkaan.
Ei alkoholilla yksinäisyyttä poista. Toki se lieventää omaa ketutusta hetkellisesti, mutta ei sil ystäviä saa. Itse juon joskus saunaoluen ihan maun vuoksi ja että se hieman rentouttaa. Sosiaalisemmaks se ei minua tee. Enemmän juomalalal vain tyhmemmäksi.
20 vuoden käyttöhistoria takana, aluksi varovasti 5-10 kertaa vuodessa
kapakkakäyntien yhteydessä, sosiaalista kanssakäymistä ja käyttöön
liittyvää jonkinlaista kaveripiiriä oli ainakin jonkinverran, yksin yksinäiseksi
jäin toki silloinkin. Varovaisen käytön vähitellen lisääntyessä n. 8 vuoden
jälkeen menikin jo ensimmäinen 1 ½ vuotta vähintään 1,5 koria keppanaa
viikossa, yksikseen killittelin, kapakassa silloin tällöin lisäksi käyden.
Sitten välissä taukoillen ja perseet olalle kiskoen, miten milloinkin n.
500-650 annoksen vuositahtia 5,5 vuotta, täysin yksin join, en edes käynyt
missään ja viimeiset neljä vuotta tahti vain kiihtyi lopulta 1300 annoksen
vuosivauhtiin, välissä taukoillen ja sitten taas perseet olalle.
Lopulta älysin lopettaa, kaikenlaisia vaivoja kerkesi jo tulla.
Aika lailla yksin yksinäinen koko käytön ajan ja vielä edelleenkin,
ei auttanut viina siihen pitemmän päälle yhtään mitään.
Mitä nyt sen ensimmäiset 10 vuotta länträykseen liittyvää kaveripiiriä
oli, sitten nekin jäi.
20v tyttö tässä ja en ole ikinä maistamista enempää juonut enkä aio myöhemminkään. En halua menettää kontrollia itsestäni ja osaan olla hauska ilman, että pitää vetää pää täyteen. Tosin siinä sitten on se vika, että kun suomessa on niin reipas alkoholikulttuuri, niin opiskelutovereiden ainoa illanvietto tapa on lähteä baariin bilettämään.
Itsekin haluaisin hengailla ja tavata ihmisiä, mutta kun se ei tunnu olevan mahdollista missään muualla kuin siellä baarissa. Ja niihinhän en kovin mielelläni mene, koska pelkään jonkin verran humalaisia ihmisiä. Kavereita on aika vähän.
No ei siinä alkoholissa ole järkeä. Mulla on kanssa tota yksinäisyyttä ollut jo usean vuoden ja ainut sellanen "elämä" on ollu baareissa murjottaminen ja tokihan sieltä joskus jonkun juopon seuraa sai. Sitten on tullu harrastettua tuota puistodokailua aina kesäsin, siellähän ne kaikki muutkin alkkikset on.
On 14 vuoden käyttöhistoria alkosta, nyt oon 29v, ja vuoden ajan on sen verran överiks jo menny että oon neljästi ollu katkolla ja kahdesti kuntoutuksessa. No eipä nuo nekään auttanu. Siis järkihän siinä touhussa lopulta lähtee kun alkaa elämän ongelmiaan viinalla korjata.
Et sanosimpa että ainuita kavereita saa ex-alkoholisteista, siis jos se on menny niin niinku mulla että alko on ainut portti johonkin elämään. Eihän se mitään elämää ole.
Tosiasia on että alkoholia juova saa naisia. Sen on todistaneet kaikki mun kaverit ja tutut. En tunne ketään ketä ei seurustelisi. itse kun ei juo niin elämä on ihan tyhjää.
Ei se pelkkä alkoholi siihen asiaan auta. Jos pariutuminen ei onnistu, vikaa voi olla muuallakin. Niin ja, vastakkaiseen sukupuoleen pääsee kyllä tutustumaan muillakin konsteilla kun kännissä horjumalla.
Alkoholi auttaa helpottaa pieninä määrinä nautittuna ahdistukseen joissakin tapauksissa ja omalla kohdallani se toimii myös näin. Seuraavana aamuna onkin sitten kahta kauheampi olo henkisesti, vaikka en olisi nauttinut kuin pari lasia.
Ja niiden muiden tasolle nouseminen vaatii minulta enemmän kuin pari lasillista, varsinkin jos istuu pidempään kuin tunnin. Useimmat muut kuitenkin kallistavat enemmän kuin sen pari lasillista jo ensimmäisen tunnin aikana.
Yksinäistä on, mutta alkoholi ei tuo kun tilapäistä apua, jos sitäkään. Parempi minustakin kohdata todellisuus sellaisena kuin se on.
"Viina on viisasten juoma" tarkoittaa sitä, että viisas ja fiksu osaa käyttää alkojuomia oikein. Sitä se ei tarkoita, että jos luulee olevansa viisas, voi vetää sitä kaksin käsin kurkusta alas, näin joku kauan sitten perusteli asian.
"Ilo ilman viinaa on teeskentelyä" taas kuuluu niiden reppanoiden suusta, jotka eivät osaa eivätkä pysty näkemään ja kokemaan iloa, riemua ja onnea millään muulla konstilla kuin nousuhumalassa.
Sinusta - ja kaikista - tulee paljon viisaampi, suositumpi ja tykätympi, kun opettelet olemaan sosiaalinen, iloinen ja huomioimaan muut ihmiset ilman alkoholin apua, sillä se on vain hyyyviiin näennäinen, epävarma ja oikeaa tulosta tuottamaton ns. apu.