En tiedä onko tämä aivan oikea osasto tälle mutta sopivampaakaan en löytänyt.
Eli.. Mua häiritsee tyttöystäväni (ex- mutta haluaisin ehkä nykyisen) menneisyys. Olen tuntenut hänet kohta neljä vuotta ja ensimmäinen seurusteluyritys oli kolme vuotta sitten (tarkemmin ottaen emme ehtineet varsinaisesti seurustella mutta siitä oli puhe). Tällöin hän joutui olosuhteiden pakosta päättämään toisin.
Tuon jälkeen hänellä, ja minullakin, oli seurustelusuhde, jotka molemmat menivät poikki. Päätimme molemmat vapaina ollessamme että josko koittaisimme uudestaan. Seurustelimme muutaman kuukauden mutta mustasukkaisuuden (välimatkaa oli eikä kumpikaan oikein uskonut toista) takia hän petti ja jätti.
En kuitenkaan osaa unohtaa häntä ja vaikeaa olisikin koska pidämme yhteyttä edelleen tiiviisti.
Tähän astinen on kuitenkin pohjustusta varsinaiseen pulmaani. Nimittäin seurustellessamme, siis kuitenkin asuessamme vielä eri paikkakunnilla, hän omien sanojensa mukaan lähti käymään kahvilla erään chat-tuttavansa kanssa. Kahville asti he eivät vaan ikinä päässeet vaan jonnekin vähän syrjemmälle jossa tämä tuttavuus pakotti ottamaan suihin. Eli tavallaan raiskasi. Epäilevänä luonteena en ole aivan varma mitä uskoa. Puhuakaan ei oikein raiskauksesta osaa. Viimeksi siitä puhuessamme hän sanoi toivovansa vaan unohtaa niin milläs sitä enempää kaivelet. Hän väittää ettei tiedä tai muista kahviseuran oikeaa nimeä kun uhkasin joko pahoinpidellä tai ilmoittaa poliisille. Siis tämän sällin.
Puhumalla asia ratkeaisi mutta voinko ottaa asian puheeksi? Jollain tapaa vastaavanlaisen kokeneet voisivat vastata. Tapahtuma kuitenkin häiritsee mieltäni jonkin verran. En pääse hänestä yli enkä toisaalta osaa jatkaakaan. Muuten välimme ovat läheiset ja tunteetkin molemmin puoliset, hän ei vaan tiedä todellisia tunteitani tällä hetkellä. Olen siis väittänyt etten halua seurustella.
Mielipiteitä?
Eli.. Mua häiritsee tyttöystäväni (ex- mutta haluaisin ehkä nykyisen) menneisyys. Olen tuntenut hänet kohta neljä vuotta ja ensimmäinen seurusteluyritys oli kolme vuotta sitten (tarkemmin ottaen emme ehtineet varsinaisesti seurustella mutta siitä oli puhe). Tällöin hän joutui olosuhteiden pakosta päättämään toisin.
Tuon jälkeen hänellä, ja minullakin, oli seurustelusuhde, jotka molemmat menivät poikki. Päätimme molemmat vapaina ollessamme että josko koittaisimme uudestaan. Seurustelimme muutaman kuukauden mutta mustasukkaisuuden (välimatkaa oli eikä kumpikaan oikein uskonut toista) takia hän petti ja jätti.
En kuitenkaan osaa unohtaa häntä ja vaikeaa olisikin koska pidämme yhteyttä edelleen tiiviisti.
Tähän astinen on kuitenkin pohjustusta varsinaiseen pulmaani. Nimittäin seurustellessamme, siis kuitenkin asuessamme vielä eri paikkakunnilla, hän omien sanojensa mukaan lähti käymään kahvilla erään chat-tuttavansa kanssa. Kahville asti he eivät vaan ikinä päässeet vaan jonnekin vähän syrjemmälle jossa tämä tuttavuus pakotti ottamaan suihin. Eli tavallaan raiskasi. Epäilevänä luonteena en ole aivan varma mitä uskoa. Puhuakaan ei oikein raiskauksesta osaa. Viimeksi siitä puhuessamme hän sanoi toivovansa vaan unohtaa niin milläs sitä enempää kaivelet. Hän väittää ettei tiedä tai muista kahviseuran oikeaa nimeä kun uhkasin joko pahoinpidellä tai ilmoittaa poliisille. Siis tämän sällin.
Puhumalla asia ratkeaisi mutta voinko ottaa asian puheeksi? Jollain tapaa vastaavanlaisen kokeneet voisivat vastata. Tapahtuma kuitenkin häiritsee mieltäni jonkin verran. En pääse hänestä yli enkä toisaalta osaa jatkaakaan. Muuten välimme ovat läheiset ja tunteetkin molemmin puoliset, hän ei vaan tiedä todellisia tunteitani tällä hetkellä. Olen siis väittänyt etten halua seurustella.
Mielipiteitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hmm.. hiukan pisti häiritsemään tuo naisen käytös ko tapahtuman jälkeen. Haluaa siis unohtaa koko tapauksen muka, jos on tullut "tavallaan" (??) raiskatuksi?? Ei tiedä nimiä tms. (ok- voi aina valehdella) mutta että ei edes HALUA saada miestä teostaan vastuuseen?
Ja milläköhän mies sitten naista uhkasi,että suihin otti? puukolla? itselle se nimittäin vaatisi vähintään sen, hengen uhkaamisen. Tuo koko juttu on niin hämärä että enpäs tiedä. Miksi yleensä kertoi asiasta sinulle alunperin??
olen samaa mieltä... Miksi yleensä kertoi. Huomion kipeäkö? Hmmm...ehkä..
Mikä sinua oikein tässä häiritsee? Se että hän kertoi sinulle tapahtuneesta vai se että haluat tekijän vastuuseen teostaan?
Monesti jopa 80 % seksuaalisen uhkailun ja hyväksikäytön uhreista haluaa vain unohtaa tapahtuneen ja moni ei edes tee rikosilmoitusta tapahtuneesta.
On hyvin tuskallista kaivella hävettävää tapahtumaa kun siitä syyttää itseään että näin pääsi alunperin edes käymään. Monesti olisit voinut toimmia toisin ja ehkä näin estää tapahtuman.
Mutta jossittelu ei auta, syyllistät itseäsi. Ja se vain pahentaa asiaa, jos kerrot asiasta jollekin ja hän ei ymmärrä tai edes halua yrittää ymmärtää. Sitten tulee se lukko, jonka jälkeen
asiasta ei edes halua puhua, kun kerran olet yrittänyt ja se on mennyt puihin!
Ns. Nettituttavuudet eivät tiedä oikeasti edes toistensa nimiä. Ystäväsi tuskin tietää nimeä tai muutakaan tunnistusta miehestä. Tuntomerkkejä vastaa vähintään sata miestä!
Se on vain hänen sana vastaan miehen sanaa, kun todistajia tapahtuneelle ei ole. Vaikka laki sanoo mitä niin yleensä mies ei saisi mitään tuomiota tekemisistään.
Ja se että sinä kostaisit miehelle ei aauta mitään, tuo vain lisää vaikeutta peliin.
Uskoisin että "tyttöystäväsi" puhuu totta, ei kukaan välttämättä keksisi tuollaista! Se on todella sairasta!
Niin huomion kipeä ei kukaan voi olla että haluaisi tiettyä häpeää itselleen...
Mutta puhu ihmeessä hänen kanssaan. Älä kuitenkaan syyllistä häntä mistään, äläkä painosta kertomaan kaikkia yksityiskohtia koska
ne ovat hyvin kipeitä. Sinun pitää vain yrittää ymmärtää häntä, kuunnella ja lohduttaa, kertoa ettävälität asiasta.
Ja kerro ihmeessä että pidät hänestä! Itse et ole yhtään sen parempi kun valehtelet hänelle tuollaisesta asiasta!!
En todellakaan syyllistänyt häntä kun hän alkoi asiasta puhua! Enkä edes painostanut kertomaan. Haluaisin puhua siitä mutta ajattelin että täytyy kunnioittaa uhrin mielipidettä ja lopettaa. Asia vaan jäi vaivaamaan.
Asian uudelleen puheeksi ottaminen on vähän kakspiippuista. Jos hän on millään tavalla unohtanut asian niin revin muistot auki (mikäli juttu on niin kuin hän kertoi). Jos taas ei ole unohtanut niin haluaisin todellakin kuunnella häntä ja auttaa asiassa, mikäli se nyt on mahdollista.
Mikä asiassa häiritsee? Jaa'a.. Ei ainakaan se että hän kertoi, HALUAN hänen kertovan! Ehkä sitten se että jos se sittenkään ei ollut raiskaus (selitys oli lievästi hatara). Ja kyllä, jos tilaisuus tulisi niin takuulla sälli saisi huomata mitä on tullut tehtyä!!
Ja kyllä hän tietää että pidän hänestä! En vaan haluaisi kertoa haluavani seurustella. Siis toisaalta haluaisin. Pelkään että menneisyys häiritsee liikaa. Tiedän että hän haluaisi seurustella joten en haluaisi antaa mahdollisesti turhia toiveita.
"Uskoisin että "tyttöystäväsi" puhuu totta, ei kukaan välttämättä keksisi tuollaista! Se on todella sairasta"!
Arvaa vain moniko nainen käyttää hyväkseen raiskausilmoituksen tuomaa valtaa miehiä vastaan?
Mikähän valta siinä piilee? Voinet kertoa?
Naiset halveksivat keskuudessaan niitä naisia, jotka keksivät raiskaustarinoita. Tarinoimiseen syyllistyvät ehkä jotkut kassi-almoihin rinnastettavat säälittävät ämmänretaleet tai sitten vastuuttomat pikkuskidiakat. Älä, jumalauta, yleistä, ja puhu ikään kuin tuollainen käytös naisten joukossa olisi jotenkin aivan tavallista. Se ei nimittäin ole.
Kyseessä on marginaaliporukka, kukaan normaaliälyinen nainen ei ala keksimään perättömiä raiskaustarinoita tai valheita, joilla on lyhyet jäljet. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Jolle on käynyt tällä tavalla. Minulle myös, tosin kyseessä ei ollut nettituttavuus, vaan kaverin kaverin kaveri.
Mä jouduin juuri tuollaiseen tilanteeseen. Tyyppi olisi oikeasti raiskannut minut, jos en olisi jotenkin saanut sitä ylipuhuttua, että mulla on kuukautiset ja voisin mieluummin ottaa suihin. Ei tarvitse mitenkään uhkailla kuolemalla, väkivallalla uhkailu riittää, kun on syrjäisessä paikassa ei ihan tiedä missä. Sellaisessa tilanteessa on läpikotaisin paniikissa.
Voisin kuvitella oman kokemukseni perusteella, että tytölläsi on aika vaikeaa. Anna hänelle aikaa, ja kerro että pidät hänestä tosi kovasti, ja ettet mitenkään tuomitse tai halveksi siitä huolimatta, että hän on joutunut käymään läpi tuollaisen tilanteen. Ja pidä hyvänä. Kyllä hän sitten joskus puhuu, kun alkaa päästä tilanteesta yli. Sellainen tapaus aiheuttaa ihan käsittämätöntä itseinhoa, itsehalveksuntaa,läheisyyden pelkoa ja luottamisvaikeuksia. Vihaa, jota ei pysty kohdistamaan mihinkään, paitsi itseensä, varsinkin jos ei tunne raiskaajaa.
Raiskaustilanteessa pahinta ei ole pelko tai kipu, vaan se, että tajuaa miten toinen ihminen pystyy täydellisesti viemään itseltä itsemääräämisoikeuden omasta ruumiista ja mielestä. Kukaan ei tule milloinkaan tekemään sitä mulle toiste, missään muodossa, koska mä mieluummin kuolen tai tapan. Voi olla, että tyttösi joutuu käsittelemään samantapaisia ajatuksia, ja on siksi etäinen, eikä suostu keskustelemaan asiasta. Tilannetta saattaa edistää, jos toteat hänelle, että olet tukena jos hän tukea tarvitsee. Mutta tenttaaminen tai asioiden järjestely uhrin puolesta ei ole hyvästä, siinä tulee paniikki siitä, että aikooko tenttaaja myös viedä itsemääräämisoikeuden viemällä asian käsittelyprosessin pois omalta itseltä.
Monimutkainen asia, empatialla ja jatkuvalla hyväksynnän ja positiivisen tunnelatauksen osoittamisella pääsee kuitenkin lähemmäksi asian selviytymistä ja siitä ylitsepääsemistä.
Ei nettiyhteyden henkilöllisyyden toteaminen ole lainkaan vaikeaa. Rutiinijuttu, vaikka kirjastosta kirjoittelisi. Ihmisillä on outo harhaluulo, että he ovat chattaillessaan ikognitoja.
Kiitos että viitsit kirjoittaa itsellesi varmaankin vaikeasta asiasta.
Yritän olla, ja olen ollutkin, Hänen tukenaan ja toivon että asia joskus ratkeaisi.
Sulle sama vastaus ku M.P:lle.
Ja sit se viilaus, eikös kuitenkin iNkognito?
Raiskaus... En tiedä, mutta ainakin pakotus. Joka tapauksessa poliisijuttu. Ei ole suurikaan ongelma selvittää heille henkilöllisyys jos nettituttavuus. Ja luultavasti on vielä ollut kännykkäkin mukana kuvioissa.
Minusta olisi luonnollista ilmoittaa poliisille. Jos tyttöystäväsi ei sitä halua, niin luultavasti hän on valehdellut. Miksi hän muuten haluaisi suojella tekijää?
No noin perinteisesti ainakin ei ilmoita poliisille häpeän takia. Eikös se noin yleensä selitetä? Vähänpä tunnut sinä mistään mitään tietävän.