"Suomalaiset eivät arvosta kielitaidon merkitystä
LUKIJOILTA | Turun Sanomat 3.9.2013 03:30
EU korostaa kielistrategiassaan kielellisen moniarvoisuuden tärkeyttä. Tavoitteena on, että eurooppalaisten tulisi osata puhua kahta kieltä oman äidinkielensä lisäksi.
Eurobarometrissa asenne monikielisyyteen on yleensä positiivinen. Enemmistö on sitä mieltä, että kielitaidosta on hyötyä, kun hakee työtä ulkomailta, Osa katsoo, että monikielisyydestä olisi etua työnhaussa omassa maassaan.
Eurobarometristä löytyy myös Suomea koskevia havaintoja, sekä myönteisiä että vähemmän myönteisiä. Itävalta, Irlanti ja Suomi ovat maita, missä ihmiset voivat yhdellä vieraalla kielellä keskustella esteettä. Sitä vastoin suomalaisten enemmistö ei täytä EU:n tavoitetta kahdesta vieraasta kielestä äidinkielen lisäksi. Maat, joissa enemmistö puhuu kahta vierasta kieltä ovat Luxemburg, Alankomaat, Slovenia, Malta, Tanska, Latvia, Liettua ja Viro.
Eurobarometrin tulokset herättävät Suomen osalta useita kysymyksiä.
On tärkeätä, että pienten maiden valtakielen lisäksi hallitaan useampia kieliä äidinkielen lisäksi. Tämä on oivallettu naapurimaassamme Virossa ja lähialueella Latviassa, Liettuassa ja Tanskassa. On huolestuttavaa, että Suomi ei tässä suhteessa täytä EU:n tavoitetta. Vielä huolestuttavampaa on se, että vain yhdeksän prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä osata kahta kieltä äidinkielen lisäksi. Vastaavasti 45 prosenttia ruotsalaisista pitää tätä tärkeänä.
Mielenkiintoista on myös se, että ilmainen kielenopetus kiinnostaa kaikkein vähiten suomalaisia. Liekö syy siinä, että ilmainen opetus koetaan itsestään selvänä oikeutena. Näin ei ole muualla Euroopassa.
EU:n eurobarometrilla on tutkittu asenteita monikielisyyteen. Tutkimus suoritettiin 27 jäsenvaltiossa 26 750 ihmisen haastattelulla. Suomessa haastateltiin noin 1 000 henkilöä. Useamman kuin yhden kielen hallitsevien määrä on vähentynyt edellisestä vuoden 2005 mittauksesta muutamalla prosenttiyksiköllä. Tuoreessa mittauksessa 54 prosenttia ilmoittaa osaavansa yhtä vierasta kieltä ja 25 prosenttia vähintään kahta vierasta kieltä äidinkielensä lisäksi. Mittaus ei kerro mistä muutos johtuu. Syitä voi olla monia, EU:n laajentuminen yksi mahdollinen.
Voiko olla, että repivä keskustelu pakollisesta kouluruotsista on vaikuttanut mielipiteisiin? Eurobarometrin mittauksessa peräti 43 prosenttia suomalaisista vastaa, että motivaation puute on syy siihen, ettei toista vierasta kieltä haluta oppia. Euroopassa sama luku on 34. Pakollisesta ruotsista luopuminen ei välttämättä ole ratkaisu ongelmaan. Osoituksena siitä on se, että ylioppilasruotsin pakollisuudesta luopuminen ei ole lisännyt kiinnostusta kieleen, vaan se on vuodesta 2005 romahtanut viidenneksellä. Eikä vapaaehtoisuus ole lisännyt kiinnostusta muhinkaan kieliin.
Ajatushautomo Magmalle tehdyssä selvityksessä dosentti Åsa Palviainen osoittaa, että pakollisen ruotsin opetuksen poistamisella olisi pitkälle meneviä seurauksia työnhaussa, yliopistojen toiminnassa, julkisen sektorin kielivaatimuksissa ja pätevän työvoiman saannissa eri paikkakunnilla. Tämä voisi johtaa siihen, että suomenkieliset, puuttuvan ruotsinkielen taitonsa takia, eivät pystyisi kilpailemaan vapaina olevista työpaikoista.
Kansalaisaloite pakkoruotsin poistamiseksi on saanut vaadittavat 50 000 allekirjoittajaa ja sitä odottaa eduskuntakäsittely. Kiihkeässä keskustelussa on tuotu esille vielä pidemmälle meneviä ehdotuksia. On vaadittu virkamiesruotsin poistamista ja ruotsin kielen aseman poistoa perustuslaista.
Jos kaksikielinen Suomi ei ole pystynyt saavuttamaan EU:n asettamaa monikielisyystavoitetta, kuinka yksikielinen Suomi sen saavuttaisi? Vastakkainasettelua ruokkivan kieliriidan sijaan on kannustettava nuoria oppimaan kieliä. Kielten opiskelun tulisi alkaa jo toisella luokalla. Ruotsin kielen osalta opetuksen painopiste pitäisi siirtää kieliopista puhuttuun kieleen. Se voisi auttaa nuoria oivaltamaan, että ruotsin kielestä voi olla hyötyä. Silloinkin kun kulttuuriperintöä ja sivistystä vaalitaan."
---
LUKIJOILTA | Turun Sanomat 3.9.2013 03:30
EU korostaa kielistrategiassaan kielellisen moniarvoisuuden tärkeyttä. Tavoitteena on, että eurooppalaisten tulisi osata puhua kahta kieltä oman äidinkielensä lisäksi.
Eurobarometrissa asenne monikielisyyteen on yleensä positiivinen. Enemmistö on sitä mieltä, että kielitaidosta on hyötyä, kun hakee työtä ulkomailta, Osa katsoo, että monikielisyydestä olisi etua työnhaussa omassa maassaan.
Eurobarometristä löytyy myös Suomea koskevia havaintoja, sekä myönteisiä että vähemmän myönteisiä. Itävalta, Irlanti ja Suomi ovat maita, missä ihmiset voivat yhdellä vieraalla kielellä keskustella esteettä. Sitä vastoin suomalaisten enemmistö ei täytä EU:n tavoitetta kahdesta vieraasta kielestä äidinkielen lisäksi. Maat, joissa enemmistö puhuu kahta vierasta kieltä ovat Luxemburg, Alankomaat, Slovenia, Malta, Tanska, Latvia, Liettua ja Viro.
Eurobarometrin tulokset herättävät Suomen osalta useita kysymyksiä.
On tärkeätä, että pienten maiden valtakielen lisäksi hallitaan useampia kieliä äidinkielen lisäksi. Tämä on oivallettu naapurimaassamme Virossa ja lähialueella Latviassa, Liettuassa ja Tanskassa. On huolestuttavaa, että Suomi ei tässä suhteessa täytä EU:n tavoitetta. Vielä huolestuttavampaa on se, että vain yhdeksän prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä osata kahta kieltä äidinkielen lisäksi. Vastaavasti 45 prosenttia ruotsalaisista pitää tätä tärkeänä.
Mielenkiintoista on myös se, että ilmainen kielenopetus kiinnostaa kaikkein vähiten suomalaisia. Liekö syy siinä, että ilmainen opetus koetaan itsestään selvänä oikeutena. Näin ei ole muualla Euroopassa.
EU:n eurobarometrilla on tutkittu asenteita monikielisyyteen. Tutkimus suoritettiin 27 jäsenvaltiossa 26 750 ihmisen haastattelulla. Suomessa haastateltiin noin 1 000 henkilöä. Useamman kuin yhden kielen hallitsevien määrä on vähentynyt edellisestä vuoden 2005 mittauksesta muutamalla prosenttiyksiköllä. Tuoreessa mittauksessa 54 prosenttia ilmoittaa osaavansa yhtä vierasta kieltä ja 25 prosenttia vähintään kahta vierasta kieltä äidinkielensä lisäksi. Mittaus ei kerro mistä muutos johtuu. Syitä voi olla monia, EU:n laajentuminen yksi mahdollinen.
Voiko olla, että repivä keskustelu pakollisesta kouluruotsista on vaikuttanut mielipiteisiin? Eurobarometrin mittauksessa peräti 43 prosenttia suomalaisista vastaa, että motivaation puute on syy siihen, ettei toista vierasta kieltä haluta oppia. Euroopassa sama luku on 34. Pakollisesta ruotsista luopuminen ei välttämättä ole ratkaisu ongelmaan. Osoituksena siitä on se, että ylioppilasruotsin pakollisuudesta luopuminen ei ole lisännyt kiinnostusta kieleen, vaan se on vuodesta 2005 romahtanut viidenneksellä. Eikä vapaaehtoisuus ole lisännyt kiinnostusta muhinkaan kieliin.
Ajatushautomo Magmalle tehdyssä selvityksessä dosentti Åsa Palviainen osoittaa, että pakollisen ruotsin opetuksen poistamisella olisi pitkälle meneviä seurauksia työnhaussa, yliopistojen toiminnassa, julkisen sektorin kielivaatimuksissa ja pätevän työvoiman saannissa eri paikkakunnilla. Tämä voisi johtaa siihen, että suomenkieliset, puuttuvan ruotsinkielen taitonsa takia, eivät pystyisi kilpailemaan vapaina olevista työpaikoista.
Kansalaisaloite pakkoruotsin poistamiseksi on saanut vaadittavat 50 000 allekirjoittajaa ja sitä odottaa eduskuntakäsittely. Kiihkeässä keskustelussa on tuotu esille vielä pidemmälle meneviä ehdotuksia. On vaadittu virkamiesruotsin poistamista ja ruotsin kielen aseman poistoa perustuslaista.
Jos kaksikielinen Suomi ei ole pystynyt saavuttamaan EU:n asettamaa monikielisyystavoitetta, kuinka yksikielinen Suomi sen saavuttaisi? Vastakkainasettelua ruokkivan kieliriidan sijaan on kannustettava nuoria oppimaan kieliä. Kielten opiskelun tulisi alkaa jo toisella luokalla. Ruotsin kielen osalta opetuksen painopiste pitäisi siirtää kieliopista puhuttuun kieleen. Se voisi auttaa nuoria oivaltamaan, että ruotsin kielestä voi olla hyötyä. Silloinkin kun kulttuuriperintöä ja sivistystä vaalitaan."
---
Vastaukset 5
Vanhimmat
HBL:ssä taas Olav S. Melin, Ajatushautomo Magman yhteiskunta- ja mediasuhteista vastaavaOlav S. Melin, 28.8.2013 HBL, Avslöjande språkbarometer Melin päivittelee suomenmaalaisten huonoa motivaatiota oppia kieliä. EU:n kielibarometrin mukaan Suomi on sen tilaston viimeisenä, jossa mitataan kielten oppimisen motivaatiota. Jopa 43 & suomenmaalaisista oli ilmoittanut, että syy, miksi he eivät opi kieliä, oli, että "he eivät halua oppia".
Barometrin mukaan Suomi ei myöskään yllä Eu:n tavoitteeseen, että jokainen
oppisi kahta vierasta kieltä äidinkielensä lisäksi.
Melin kysyy, miksi asiat ovat näin huonosti.
Oitis hänellekin tulee mieleen pakollinen ruotsinopetus ja "repivä keskustelu
siitä". Olisiko pakkoruotsin poistaminen ratkaisu ongelmaan?, kysyy hän.
Melinin mukaan ylioppilaskirjoitusten pakollisen ruotsinkokeen poistaminen ei
nostanut muiden kielten osaamista, "vaikka niin silloin vakuutettiin". Tästä
hän sujuvasti päättelee, että pakkoruotsin poistaminen ei myöskään vaikuttaisi
yhtään mitenkään kielten opiskeluintoon.
Sitten hän kirjoittaa, että oli tarjonnut "suurelle lehdelle", suomenkieliselle
lukijakunnalle tietopaketiksi tätä artikkeliaan, mutta että hänen päättelynsä,
että "koska vapaaehtoisuus ylioppilaskirjoituksissa ei lisännyt haluja oppia
muita kieliä, ei pakkoruotsin poistokaan sitä tekisi", ei ollut tuon
suomenkielisen "suuren lehden" päätoimittajalle mieleinen, ja tämä oli
"kääntänyt peukalonsa alas" Melinin lehteen tarjoamalle artikkelille.
Päätoimittaja oli selittänyt Melinille, että syytä suomenmaalaisten puuttuvalle
kiinnostukselle oppia kieliä tulee etsiä yläasteen ja lukion pakollisesta
ruotsinopetuksesta.
Melin ihmettelee happamasti tätä, että: "kokonaista 2 tuntia!", eikä halua
uskoa, että syy olisi siinä.
Melin jatkaa, että Eu:n asettama tavoite 2 vieraan kielen oppimiseksi pitäisi
olla "kansallinen tavoite". Ja että on "hälyttävää", että kukaan ei ole "tehnyt
hälytystä" suomenmaalaisten haluttomuudesta oppia kieliä.
Melin kehoittaa lopuksi nuoria suomenkielisiä näkemään ruotsin "lisäarvona,
jolla puhua pohjoisten naapurien kanssa ja jolla he "löytävät historiansa ja
traditionsa, jotka rikastavat".
Melinin viesti on:
-koska suomalaiset(lue:suomenkieliset), eivät halua oppia pakkoruotsia, eivät he halua oppia mitään kieltä.
-pakkoruotsin poistaminen ei siksi auttaisi muiden kielten oppimisinnon lisääntymiseen
-pakkoruotsilla pitää heidät siksi sivistettämän.
- Melinin mukaan kukaan suomenkielinen ei saa Suomessa työtä koskaan, jos ei opi pakkoruotsia.
-ja hän tekee hälytyksen
-ja päättelee, että "repivä" kielipoliittinen keskustelu vaikuttaa, että suomalaiset eivät halua oppia kieliä (lue:pakkoruotsia).
Iljettävintä on että, Hbl:n toimittajat ja Melinit ym. Ruotsinkielen
bulvaanit tietävät hyvin hämmentäessään asioita, että
puhuvat p.askaa.
Miten voi tuollaisen päälle nukkiua rauhassa ?
Nimenomaan pakkoruotsi yläasteella ja lukiossa ovat se syy, jotka estävät monipuolisemman kielitaidon saavuttamisen nuorilla.
Pakkoruotsi vie yhden kielen paikan, eikä sitä pakko-opita.
Melin päätteli, että "koska ei ruotsinkaan oppiminen lisääntynyt, vaikka ylioppilaskirjoitusten pakkoruotsi poistettiin, joten pakkoruotsin poistaminen koulusta ei myöskään lisäisi muiden kielten oppimista."
Hän jätti mainitsematta olennaisen, että pakkoruotsi jäi lukioon. Ja peruskouluun.
Tästä Helsingin Sanomien Riikka Venäläinen Meliniä muistutti, kun kieltäytyi ottamasta Melinin juttua lehteen.
Eli TS ei ollut se "suuri sanomalehti", joka kieltäytyi kunniasta painaa Melinin tuotoksen.
No sen kyllä tiesi jo etukäteen, koska TS on svekoimpia ellei svekoin suomenkielinen sanomalehti maassa.
Aamulehtikin on svekoimpia, joten vaaka kallistuu Hesarin puoleen. HS ehkä on reivaamassa kantansa kohti kielivapautta?
Mikä mies on uusi päätoimittaja Kaius Niemi? Toisalta sillä ei ole väliä, koska omistajatahot sen lehden linjan määrää.