Suomen nykyisen pakkoruotsituksen tausta:
Ongelma syntyy juuri näissä poliittiseen vaikuttamiseen perustettuihin säätiöihin, joista ylivoimaisesti suurin osa ja varallisuudeltaan rikkaimmat ovat suomenruotsalaiset säätiöt. Ne ovat järjestään joko poliittisia tai kielipoliittisia vaikuttajia, joilla pidetään yllä ruotsinkielistä hegemoniaa Suomen tasavallassa.
Peruslähtökohta on se, että "säätiöt ja rahastot turvaavat Rkp:n vaalikassan riittävyyden" (otsikko Helsingin Sanomissa 5.10.2009). Säätiösaariston emo on Svenska Litteratursällskapet, josta raha valuu Svenska kulturfondeniin, Sparbankstiftelsen i Helsngforsiin ja Föreningen Konstsamfundetiin. Näistä raha kierrätetään Steftelsen för det tvåspråliga Finlandiin ja edelleen Rkp:lle.
Ruotsinkieliset säätiöt jakavat rahaa myös suomalaisille puolueille laidasta laitaan, jolla pidetään suut supussa. Erityisen anteliaasti rahaa virtaa kokoomukselle.
HS 9.7.2008 uutisoi, miten Svenskan kulturfonden kasvattaa kaulaa suomenkielisiin säätiöihin. Vuodesta 1998 vuoteen 2002 Svenska kulturfondenin ja Suomen kulttuurirahaston apurahat kulttuurille oli samansuuruista (siis 5 % väestösosuus jakoi 50 % apurahoista, ja 95 % väestöosuus myös 50 %). Vuoteen 2007 ero oli revennyt valtavaksi, kun Kulturfonden jakoi 21 miljoonaa euroa ja Kulttuurirahasto 12 miljoonaa.
Mitä tästä seuraa? Kulturfondenin miljoonista 90 % menee suomenruotsalaisille kulttuurille, mutta 10 %:lla tuetaan suomenkielisiä taiteilijoita, "jotka toimivat ruotsinkielisessä ympäristössä". Niinpä ruotsinmielisten perusteiden keksiminen hakemuksiin alkaa olla jo oma taiteenlajinsa, kirjoittaa HS.
Kaiken lisäksi ruotsinkieliset saavat automaattisesti kaikista valtion kulttuurimäärärahoista 8 % eli puolitoistakertaisesti väestöosuuteen nähden.
(Heikki Tala: http://heikkitala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/104123-s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6rahan-saaristo:)
Ongelma syntyy juuri näissä poliittiseen vaikuttamiseen perustettuihin säätiöihin, joista ylivoimaisesti suurin osa ja varallisuudeltaan rikkaimmat ovat suomenruotsalaiset säätiöt. Ne ovat järjestään joko poliittisia tai kielipoliittisia vaikuttajia, joilla pidetään yllä ruotsinkielistä hegemoniaa Suomen tasavallassa.
Peruslähtökohta on se, että "säätiöt ja rahastot turvaavat Rkp:n vaalikassan riittävyyden" (otsikko Helsingin Sanomissa 5.10.2009). Säätiösaariston emo on Svenska Litteratursällskapet, josta raha valuu Svenska kulturfondeniin, Sparbankstiftelsen i Helsngforsiin ja Föreningen Konstsamfundetiin. Näistä raha kierrätetään Steftelsen för det tvåspråliga Finlandiin ja edelleen Rkp:lle.
Ruotsinkieliset säätiöt jakavat rahaa myös suomalaisille puolueille laidasta laitaan, jolla pidetään suut supussa. Erityisen anteliaasti rahaa virtaa kokoomukselle.
HS 9.7.2008 uutisoi, miten Svenskan kulturfonden kasvattaa kaulaa suomenkielisiin säätiöihin. Vuodesta 1998 vuoteen 2002 Svenska kulturfondenin ja Suomen kulttuurirahaston apurahat kulttuurille oli samansuuruista (siis 5 % väestösosuus jakoi 50 % apurahoista, ja 95 % väestöosuus myös 50 %). Vuoteen 2007 ero oli revennyt valtavaksi, kun Kulturfonden jakoi 21 miljoonaa euroa ja Kulttuurirahasto 12 miljoonaa.
Mitä tästä seuraa? Kulturfondenin miljoonista 90 % menee suomenruotsalaisille kulttuurille, mutta 10 %:lla tuetaan suomenkielisiä taiteilijoita, "jotka toimivat ruotsinkielisessä ympäristössä". Niinpä ruotsinmielisten perusteiden keksiminen hakemuksiin alkaa olla jo oma taiteenlajinsa, kirjoittaa HS.
Kaiken lisäksi ruotsinkieliset saavat automaattisesti kaikista valtion kulttuurimäärärahoista 8 % eli puolitoistakertaisesti väestöosuuteen nähden.
(Heikki Tala: http://heikkitala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/104123-s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6rahan-saaristo:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.