Pakko tehdä tälläinen ketju kun huomasin että täällä oli aiemminkin keskusteltu samantyyppisestä aiheesta.
Jep, eli tilanteeni on vähän samanlainen kun tuolla Pinjalla. Olen saman ikäinen, paitsi tutustumani mies on 33v ja hänellä on myös pitkä huumehistoria.
Mies on käyttänyt juurikin pääasiassa suonensisäisesti subutexiä, tonkinut paskasia neuloja roskiksesta, vedellyt myös piriä, nappeja, pössytellyt kannabista ja tietysti vaikka kaikkea mitä mukavaa... Hän myös polttaa ja juo.
On yrittänyt huumeista päästä ennen minun tuntemista aiemmin jo eroon, mut sit on aina uudestaan retkahtanu. Nyt hän on korvaushoidon piirissä ja tavoitteena ois jonain päivänä olla kokonaan terve, eikä hänelle ole tullut yhtään rikosta sinä aikana kun on ollut korvaushoidossa jotta ei tarvitse myöskään lusimaan enää lähteä.
Miehellä on entisestä liitostaan 6-vuotta nuoremman ex-kihlattunsa kanssa kaksi lasta. Toinen kohta koulu-ikäinen ja toinen vasta kohta pari vuotias. Seurustelivat jo nuorempina, mutta sitten erosivat ja -10 menivät uudestaan parisuhteeseen ja erosivat nyt mitä ilmeisemmin lopullisesti 7kk sitten ja minä ja mies ollaan tutustuttu vasta äskettäin ja olen ehkä hieman ihastunut häneen, hänestä en vielä tiedä, mutta toivottavasti hänkin voisi myöhemmin olla minuun jos tunteeni samanlaisina häntä kohtaan jatkuvat.
Haluaisin kuitenkin puuttua pariin seikkaan mistä täälläkin jauhettiin. Niinku tuosta ainasista ikäeroista saarnaamiseen mikä tuntuu nyt olevan joku muotijuttu vähän niinku joka keskustelupalstalla, mutta onneksi se on ohimenevää ja kohta taas niin last season. :) eli, oma mielipiteeni on se, että kaikki max 15v ja sen alle olevat ikäerot mulla menisi parisuhteessa ja tää on aivan sama oonko mie nyt 18v vai sitten vaikka sen 40v, niin 40-vuotiaana tulisin myös olemaan samaa mieltä, enkä joustamaan ja pitäisin tästä periaatteesta kiinni. Se on niin henkilökohtainen juttu kuka näkee minkäkin ikäeron itselleen liian suurena ja omalla kohdalla näen yli 15-vuotta menevät ikäerot, eli sitten kun parisuhteen ikäero rupeaa lähentelemään 20-vuotta tai on sen yli niin se on minulle liikaa, ihan sama oli ikä mikä tahansa.
Silti mulla ei ole tarvetta puuttua yli 18-vuotiaan ihmisen elämään ja alkaa sille saarnaamaan hänen parisuhteensa ikäerosta oli sit ikää se 18v tai 40v mut kunhan on yli täysi-ikäinen niin se on silloin aina yli täysi-ikäinen. Ei mulla riittäis siihen pokka ja mua hävettäis puuttua sen ikästen parisuhde elämään, aivan sama oli tuntematon vai ei koska ne ei mulle millään tavalla kuulu ja kyseessähän kun ei ole enää lapsia, vaan nuoria aikuisia tai aikuisia.
Kysytään nyt vaikka näin päin: Miks 18-vuotias ei sais seurustella vaikka sen kolmekymppisen ukon kanssa jos hän saa myös muuttaa maailman toiselle puolelle timbuktuun tai alkaa vaikka perustamaan suurperheen tai mennä halutessaan naimisiin? Niin miks ei sais olla kolmekymppisen ukon kanssa sitten myös? Mikä siinä ois niin helvetin eriasia?
Eikö oo myös isoja ratkasuja et lapsi saa lähtee vapaasti ilman vanhempien hyväksyntää toiselle puolelle maapalloo? tai mennä naimisiin? tai alkaa vaikka perustamaan omaa perhettä?
Tää ei mene mulla ihan kaaliin.
Sitä 18-vuotiaan ja yli kolmekymppisen suhdetta ei nyt nähdä yleisesti ehkä vaan hyväksyttävänä, mut se on teidän joidenkin mielipide. Ei kaikki oo samaa mieltä. I dont care!
Mulla on omakin elämä ja mä oon kypsyny ja kasvanu jo sen verran ettei mun tarvii välittää muiden mielipiteistä halutessani, jos en näe niissä mitään syytä välittää! Et hähhähhää mahtaa vituttaa kun joku katkera vanhan ukon tai akan käppärä ei pystykkään mun elämää pilaamaan tai päivää pistämään ees vähänkään vertaa paskaks jollain omalla negatiivisellä ja halveksuvalla mielipiteellään...
:)
Tämänkin keskustelun tein ihan siksi, et haluun pistää vaan ajattelemaan.
Joo, sun ei tarvii muuttaa mielipidettäs tai muuta. Mutta voisit kuitenkin olla joskus niitä ääneen viljelemättä ja miettiä että noh, kaipaakohan se 18-vuotias neitokainen nyt hirveesti näitä mun negatiivisiä mielipiteitä ja solvauksia. :)
Ei kaipaa, ei.
Jep, eli tilanteeni on vähän samanlainen kun tuolla Pinjalla. Olen saman ikäinen, paitsi tutustumani mies on 33v ja hänellä on myös pitkä huumehistoria.
Mies on käyttänyt juurikin pääasiassa suonensisäisesti subutexiä, tonkinut paskasia neuloja roskiksesta, vedellyt myös piriä, nappeja, pössytellyt kannabista ja tietysti vaikka kaikkea mitä mukavaa... Hän myös polttaa ja juo.
On yrittänyt huumeista päästä ennen minun tuntemista aiemmin jo eroon, mut sit on aina uudestaan retkahtanu. Nyt hän on korvaushoidon piirissä ja tavoitteena ois jonain päivänä olla kokonaan terve, eikä hänelle ole tullut yhtään rikosta sinä aikana kun on ollut korvaushoidossa jotta ei tarvitse myöskään lusimaan enää lähteä.
Miehellä on entisestä liitostaan 6-vuotta nuoremman ex-kihlattunsa kanssa kaksi lasta. Toinen kohta koulu-ikäinen ja toinen vasta kohta pari vuotias. Seurustelivat jo nuorempina, mutta sitten erosivat ja -10 menivät uudestaan parisuhteeseen ja erosivat nyt mitä ilmeisemmin lopullisesti 7kk sitten ja minä ja mies ollaan tutustuttu vasta äskettäin ja olen ehkä hieman ihastunut häneen, hänestä en vielä tiedä, mutta toivottavasti hänkin voisi myöhemmin olla minuun jos tunteeni samanlaisina häntä kohtaan jatkuvat.
Haluaisin kuitenkin puuttua pariin seikkaan mistä täälläkin jauhettiin. Niinku tuosta ainasista ikäeroista saarnaamiseen mikä tuntuu nyt olevan joku muotijuttu vähän niinku joka keskustelupalstalla, mutta onneksi se on ohimenevää ja kohta taas niin last season. :) eli, oma mielipiteeni on se, että kaikki max 15v ja sen alle olevat ikäerot mulla menisi parisuhteessa ja tää on aivan sama oonko mie nyt 18v vai sitten vaikka sen 40v, niin 40-vuotiaana tulisin myös olemaan samaa mieltä, enkä joustamaan ja pitäisin tästä periaatteesta kiinni. Se on niin henkilökohtainen juttu kuka näkee minkäkin ikäeron itselleen liian suurena ja omalla kohdalla näen yli 15-vuotta menevät ikäerot, eli sitten kun parisuhteen ikäero rupeaa lähentelemään 20-vuotta tai on sen yli niin se on minulle liikaa, ihan sama oli ikä mikä tahansa.
Silti mulla ei ole tarvetta puuttua yli 18-vuotiaan ihmisen elämään ja alkaa sille saarnaamaan hänen parisuhteensa ikäerosta oli sit ikää se 18v tai 40v mut kunhan on yli täysi-ikäinen niin se on silloin aina yli täysi-ikäinen. Ei mulla riittäis siihen pokka ja mua hävettäis puuttua sen ikästen parisuhde elämään, aivan sama oli tuntematon vai ei koska ne ei mulle millään tavalla kuulu ja kyseessähän kun ei ole enää lapsia, vaan nuoria aikuisia tai aikuisia.
Kysytään nyt vaikka näin päin: Miks 18-vuotias ei sais seurustella vaikka sen kolmekymppisen ukon kanssa jos hän saa myös muuttaa maailman toiselle puolelle timbuktuun tai alkaa vaikka perustamaan suurperheen tai mennä halutessaan naimisiin? Niin miks ei sais olla kolmekymppisen ukon kanssa sitten myös? Mikä siinä ois niin helvetin eriasia?
Eikö oo myös isoja ratkasuja et lapsi saa lähtee vapaasti ilman vanhempien hyväksyntää toiselle puolelle maapalloo? tai mennä naimisiin? tai alkaa vaikka perustamaan omaa perhettä?
Tää ei mene mulla ihan kaaliin.
Sitä 18-vuotiaan ja yli kolmekymppisen suhdetta ei nyt nähdä yleisesti ehkä vaan hyväksyttävänä, mut se on teidän joidenkin mielipide. Ei kaikki oo samaa mieltä. I dont care!
Mulla on omakin elämä ja mä oon kypsyny ja kasvanu jo sen verran ettei mun tarvii välittää muiden mielipiteistä halutessani, jos en näe niissä mitään syytä välittää! Et hähhähhää mahtaa vituttaa kun joku katkera vanhan ukon tai akan käppärä ei pystykkään mun elämää pilaamaan tai päivää pistämään ees vähänkään vertaa paskaks jollain omalla negatiivisellä ja halveksuvalla mielipiteellään...
:)
Tämänkin keskustelun tein ihan siksi, et haluun pistää vaan ajattelemaan.
Joo, sun ei tarvii muuttaa mielipidettäs tai muuta. Mutta voisit kuitenkin olla joskus niitä ääneen viljelemättä ja miettiä että noh, kaipaakohan se 18-vuotias neitokainen nyt hirveesti näitä mun negatiivisiä mielipiteitä ja solvauksia. :)
Ei kaipaa, ei.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitten myöskin se että miksi 18-vuotiaasta neitokaisesta ei olisi tälläiselle kolmekymppiselle miehelle tukijaksi ja rinnalla kulkijaksi?
Kyllä musta on ja voin sanoo, että ei 18-vuotias enää mikään lapsi ole. 18-vuodesta ylöspäin ruvetaan olemaan vähitellen enemmän niitä nuoria aikuisia, kuin lapsia enää. Lapsia on oikeestaan sellaset alle 16-vuotiaat jotka käyvät vielä peruskoulua, 16-17v nuori joka käy amista tai lukiota on nuori mutta ei musta varsinaisesti mikään lapsi enää ja yli 18-vuotias täysi-iän ylittänyt henkilö on nuori aikuinen siihen päivään saakka kun täyttää 30-vuotta. Tää nyt on siis vain mun mielipide ja omasta mielestäni järkevä sellainen, enkä halua päteä sen enempää koska jokaisella on kuitenkin ne omat ajatuksensa ja määritelmänsä minkä takia pitää jonkin ikäistä lapsena, mutta täysi-ikäisyys on kuitenkin yksi asia joka velvoittaa meitä kaikkia kuin laki ja sen pitäisi meille kaikille samalla tavalla myös olennaisesti kertoa jotain että yli 18-vuotias henkilö ei ole enää mikään lapsukainen koska eihän lapset saa esimerkiksi ilman vanhempiensa lupaa maapallon toiselle puolelle muuttaa..
Ja luonne on se mikä aika paljon kans ratkaisee, et onko ihmisestä toisen tukijaks vai ei. Mun luonne on aina ollu hyvin empaattinen, kiltti ja avulias siksi näkisin myös että musta on hyväksi tukijaksi tälläisille ihmisille.
40-vuotias ihminen joka on empatiakyvytön paskiainen, sellanen hällävälii, mua ei kiinosta. Niin siitä ei ole KOSKAAN tukijaksi.
Ja kyllä, olen myös kokenut kovan elämän koulun. En siis päihdeongelmaisena, mutta synnyin perheeseen jossa mun äitillä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja isällä alkoholismia... 7-vuotiaana jouduin huostaan, mun vanhemmista ei ollu enää mun huoltajiks ja äitiä ei kiinostanut edes olla mulle äiti, isä taas ois halunnu jotenkin pysyä mun elämässä mut alkoholisminsa takia ei oikeen pystyny ja nykyään ne on kuulemma äitin kanssa eronnu ja isästä en tiedä onko hengissä edes enää vai joku pusikoissa makaava rapajuoppo koska en ole ollut yhteyksissä kumpaankaan, enkä kummankaan sukuun, enkä myöskään isovanhempiini äidin puolelta jotka pienenä hakkasivat minua rangaistukseksi jostakin jos olin tehnyt jotain väärää ja isän vanhemmat oli jo kuollu minun ollessa pieniä...
Sit sain kokea myös koulukiusaamista luokka-asteilla 6-8 ylipainoni takia. Jonka seurauksena tuli mm. mielenterveysongelmia. Ahdistus, masentuneisuus, sekavuus, todellisuuden tajun puutos...
15-vuotiaana jouduin psykiatriseen hoitoon, koska olin kokenut kiusaamiseni takia jo itsetuhoisuutta ja noita muitakin mielenterveysongelmia tullut. Vietin osastolla vuoden, sain apua ja toipua, peruskoulun kävin myös oman jaksamiseni mukaan loppuun siellä. 16-vuotiaana lähdin jo sitten omilleen, rupesin laihduttamaan ja laihduin -20kg. ja nykysin mulla menee ihan hyvin. :)
että kyllä sitä elämänkokemusta myös valitettavasti löytyy.....
Ja tuo että, ajautuisin itse käyttämään kyseisen herran seurassa huumeita. Niin tuskimpa. Kavereita muutama on kuollut mullakin huumeisiin, niin ei kiitti oon nähny mihin se tie pahimmillaan johtaa ja muutenkaan en nää halukkuutta tai kiinostusta sellaiseen. Alkoholi ja joskus bailaaminen riittää. :)
Tai, että kuolisin tuon ukon seurassa. No oi voi... Kaikki me kuollaan joskus, ennemmin tai myöhemmin, nuorempana tai vahvempana ja tuo mies on kyllä ihan lepposa kaveri, ollu jo perusluonteeltaan peruskoulussa ja vielä tänäkin päivänä. Kaikki ei oo tietysti samanlaisia, mut kaks lastakin hänellä jo on joten tuskin se elämä on enää sellasta että asettais nekään sellaiseen vaaraan ( minä kato tunnen kyseisen henkilön, ette te, joten hyvä mulle.. ) ja ihminen rakastuu kehen rakastuu, eriasia seuraako sitten sitä polkua vai ei. ;)
En usko, että ihmisiä niinkään kiinnostaa tuo ikäero vaan, että nisti on nisti, eikä sanaan pidä luottaa. vasta kun on ollut kuivilla pidemmän aikaa, näkee voiko luottaa. Päihdehuuruiseen elämään ikäänkuin liukuu pikkuhiljaa mukaan, sitä ei edes huomaa, kunnes on itsekin samassa jamassa kuin poikaystävä. joo ja puhun kokemuksesta.
No tuo mies on ollu jo 3v korvaushoidossa hyvin tuloksin.. :) ei oo enää rikollisuuteen sortunu ja pystyy olemaan hyvä isä lapsilleen. Eli sanoisin, että voi luottaa.
Kerrotko mulle sitten että miksi minä en luisunut siihen elämään mukaan vaikka muutama ystävistäni käytti huumeita ja kerkesin tuntea heidät useamman vuoden ajan ennen kun kuolivat? Kertaakaan en luisunut, käyttämään edes kannabista.
Sinä puhut päihteiden suhteen heikon psyykkeen kokemuksesta, muista että ei kaikilla hajoa pää. Toiset kun on päättäny ettei ne huumeira käytä, niin sitten ne ei käytä ja sillä selvä. Arvo maailma on aivan erillainen, ei kiinostusta välttämättä myöskään huumeiden käyttöön ja omaa päätä, joten mites siinä sitten sortuisi käyttämään ellei joku väkisin niitä sua pistä vetää nokkaan, piikkiä suoneen tai tunge suuhun...
Mut on kasvatettu hyvin huumevastaiseksi ja minulla ei ole myöskään kiinostusta sellaseen, riittää ihan alkoholi sillon tällöin ja en edes tupakoi. Joten hyvin päihteetön olen :)
Nostetaas tätä!
Ettei ukkos nimi oo sattumoisin Simo?
Ei ole valitettavasti Simo. Hänen nimensä ei ala edes S-kirjaimella. :)
Oot pimee pentu et saa kun vanhoja narkkeja hyi kohta oot joku piri horo
Hyvin tuloksin? Korvauhoidossa ei tarvitse antaa puhtaita seuloja :P
Niin lääkärin kirjoittamat lääkkeet saa näkyä muuten lähtee lomat.